Siinä missä viime viikko meni täydellä energialatauksella, matelee tämä viikko miinusteholla aikaansaamattomana eteenpäin. Vaikkakin herään edelleen ennen herätyskelloa, ei ole tietoakaan siitä että olisin se pirteä aamuvirkku. Kahvikaan ei auta, eikä supersmoothiet, edes aamulenkki ei kulkenut eilen, joten hiljensin vauhtia todella laiskaan kävelyyn ja lampsin pitkin Helsingin katuja melkein kaksi tuntia. Jostain kun sain vielä päähäni, että haluan nähdä Pieni Roobertinkadulla sijaitsevan sisäpihan, sen missä joskus kauan sitten asuttiin. Tämän jälkeen piti nähdä vieressä asuneiden kavereidenkin sisäpihat, ne missä pidettiin mielikuvitus hevostalleja ja leikittiin tuntitolkulla dinosauruksia. Kaikki näytti edelleen samalta, pienemmältä, mutta jopa tuoksu oli sama ja vaikka ympäristö olikin pelkkää asfalttia ja liukumäkenäkin toimi silloin vain kellarinportaikon peltikatto, ei koskaan tullut mieleen, että haluaisin sinne muuta - meillä riitti mielikuvitusta rakentaa ympärille kaikki tarvittava ja lapsuuteni näissä taloissa oli pelkkää onnea.



Tästä innostuneena kiersinkin näkymättömiä pikku-Julian jalanjälkiä pitkin Helsinkiä. Kirkon pihat, missä syötettiin mummon kanssa lintuja, puistot missä pyörittiin ja kiikuttiin kavereiden kanssa telineissä, suihkulähteet, lempipuut, kadut, portaat ja salapensaat! Hyvä etten ryöminyt siellä puskissa katselemassa että onko sielläkin nyt kaikki yhä ennallaan.
Hullu lenkkeilijä kurkistelemassa yksityisiin pihoihin ja julkisiin pensaisiin. Kukapas muu kuin minä.

















Kun tulin kotiin oli mieli tulvillaan ihania lapsuudenmuistoja, mutta kroppa edelleen niin väsyneenä, että nukahdin vahingossa sohvalle ja heräsin vasta monta tuntia myöhemmin.
Herättyäni, olin vielä niin pökerryksissä, että luulin nähneeni vain unta niistä betonipihan heppaleikeistä. Mietin hetken oliko kummallista aamulenkkiä koskaan edes tapahtunutkaan.


 


Bleiseri- Zara // Paita - VeroModa // Housut - Zalando // Kengät - Zara // Laukku - Prada
Kuvat: Kira Kosonen @ Blond Rivets

Kommentit (20)

Annukka

On ihan normaalia ettei aina jaksa. On ihan terveellistä pitää lepopäiviäkin/ajanjaksoja ja vaan oleskella ja nautiskella ilman huonoa omaa tuntoa jos nyt joskus ei ole saanut jotain "aikaiseksi" koko päivänä. Tai vaikka viikkona :)

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Juurikin näin :) Siksi eilen loikoilin koko illan vielä sohvalla katsoen maratoonina tv sarjoja ja syöden muffinsseja <3 Nyt taas paljon parempi fiilis!

anns

Kiva teksti!! Olen kaivannut sinulta tällaisia kun viime aikoina on ollut aika paljon asukuvia ja sellaista yleistä, tein sitä ja sitten sitä. Toki tässäkin kerrot mitä olet tehnyt, mutta tarinanomainen tyyli on enemmän sitä miksi alunperin aloin aikoja sitten blogiasi lukemaan. :)

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Kiva kuulla :) Itsekin tykkään kirjoitella näitä ehkä eniten, mutta välillä ei vain ole "mitään tarinoitavaa" ja joskus taas on liiaksikin :D

K

Hei Julia, ootko koskaan ajatellut että susta vois tulla kirjailija? Kirjotat uskomattoman hyvää ja nokkelaa tekstiä ja sun kieli on tosi rikasta. Oot hyvinkin lahjakas :)

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Ihanasti sanottu. Iso kiitos ja kumarrus täältä suunnalta! Sain juuri pari päivää sitten kommentin, missä kerrottiin tekstini olevan kökköä, joten ihana kuulla, että osa on taas eri mieltä (eikä kaikkien tarvitse tosin tykätäkään :)

Pienenä halusin itse asiassa tulla novellien kirjoittajaksi, haha. En kyllä usko olevani läheskään tarpeeksi hyvä, mutta kenties joku päivä voisin joskus kokeilla!

Anna

Samaa mieltä kuin K! Pidän kovasti tavastasi käyttää kieltä, tarinasi ovat niin viihdyttävällä ja kepeäälä tavalla kirjoitettuja, että niihin on mukava upota pakoon raskasta arkea. Silti tekstisi ei ole suinkaan tyhjänpäiväistä, vaan siinä on sisältöä juuri sopivasti.

Karoliina - Cloudcuckooland.fi

Yleensä selailen blogeja läpi, keskittyen eniten kuviin. Vain harvoissa blogeissa luen tekstin kokonaan läpi ja sun blogissa teen juuri niin. :) Olen samaa mieltä edellisten kanssa, että sun kirjoitustyyli on ihana! <3 Ja kuvat ehdottomasti myös! Mahtavaa lauantaita sulle!

Senja

Ihana kirjoitus, lapsuuden leikkipaikat ei kyllä kuole koskaan, jokaisesta puskasta ja pusikosta, kivenmurikasta, pyörätiestä, risteyksestä ja puusta tulee kymmeniä muistoja - ihania lenkkeily paikkoja aikuisiällä.
Ja olen myös samaa mieltä kirjoitustyylistäsi, jutut on aitoja ja ainutlaatuisia, niihin samaistuu kerta toisensa jälkeen ja ne on kirjoitettu taitavasti ja nokkelasti. Joka kerta huomaa hymyilevänsä tyhmännäkösenä läppärille, kun lukee tämäntyylisiä postauksia :D

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

No nyt hymyilen minä puolestani täällä! :) Tällainen palaute antaa hurjasti tsemppi. Kiitos todella paljon <3

jennie

Hei Julia, ihana kirjoitus ja aina yhtä kaunis! Tuli väsymyksestä mieleen, että kannattaa syksyisin syödä aina rautakuuri, auttaa selittämään syksyn väsymyksen :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

BUSINESS INQUIRIES AND CONTACT:
julia@juliatoivola.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011

Kategoriat

Instagram