Vaikka suurin niittihimoni onkin jo laantunut – ellei kokonaan kaikonnut, en voinut olla syöksymättä harakan lailla vähän aikaa sitten keskustan Zarassa ale-kenkäpöydän luokse, kun näin sieltä sotkun keskeltä pilkottavan tällaiset korot.

Sirot, mutta sopivan paksuilla koroilla ja kivasti särmää. Harmi vain, että syöksyni oli turha, nimittäin kengät olivat kokoa 38 ja aivan liian isot – vaikka äkillisen jalan kasvun toiveissa niitä oli pakko varmuuden vuoksi jalkaan kokeillakin.

Kokeilin seuraavaksi koluta myös kaupan kaikki muutkin nurkat läpi, kuin toivoen 37 koon parin menneen jonnekin nurkkaan piiloon minua odottamaan. Ei ollut piilosalla ketään. Yksinäinen kolmekasi pari oli viimeinen lajiaan. Kuinka surullista.

Seuraavalla viikolla seilasimme Viroon ja Tallinnan Zarassa kohtasin kovin tutun näyn; Ale-kenkäpöytä, täynnä kenkiä kumossa ja kasassa. Keskellä yksinäinen pari mustia kenkiä niittikoroilla! Saatoin ehkä sanoa itsekseni ääneen ”anna sen olla 37. Anna sen olla 37” kurottaessani kurkistamaan kokolappua.

Ei. koko 36. Himputti. Mutta! Kuten edelliselläkin kerralla – kokeilin kenkää silti jalkaani (ja nyt jopa hieman toiveikkaampana, koska monet 36 kengät tosiaan mahtuvat minulle) ja siellähän se jalka oli. Oikein tyytyväisenä mustissa niittikorkoisissa kengissään. Alennustakin vielä -50% ja minä onnessani. Minä, joka tajusin juuri, että olen kirjoittanut mitä pisimmän ja tyhjäpäisimmän tarinan korkokenkien metsästyksestä. Yritän kyllä toisinaan olla tarinoissani lyhyt ja ytimekäs, mutta aina juuri silloin polut vain pitenevät ja pähkinänkuori käsitteet kasvavat kurpitsoiksi.



Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

BUSINESS INQUIRIES AND CONTACT:
julia@juliatoivola.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011

Kategoriat

Instagram