Miettikää tilanne, missä minä ja Lauri seisomme keskellä kirkasta päivää jalkakäytävällä rauhallisella seudulla. Olemme juuri tulleet Laurin isoäidin syntymäpäivälounaalta ja menossa autoon, kun jostain puskasta (okei, ehkä oikeasti vain sivutieltä) meitä kohti linkkaa hieman oudon ja jotenkin pelottavan näköinen vanhempi nainen kyyryssä huudellen epämääräisesti jotain jostain puhelimesta.


Mitä minä teen? Nään sieluni silmin kauhuskenaarioita, miten esikaupungin kirvesmummo hyökkää keskellä päivää ja otan vaistomaisesti askeleen autoa kohden sanoen samalla Laurille ” Apua, pelottava ihminen – sä hoidat tän” ja pakenen lopulta takavasemmalle.


No, sanomattakin on selvää että kyseisellä naisella ei ollut kirvestä, vaan ihan oikeasti puhelin hukassa ja lopulta me kaikki yhteisvoimin se hänelle löydettiin.
Mutta, kyllä minua ärsytti mielettömästi oma reaktioni! Tietysti ilman Lauria olisin auttanut mummoa yksin ja sivuuttanut hurjat kuvitelmani, mutta ihan oikeasti – kirvesmummo?


Ei enää kauhuelokuvia edes sivusilmällä.




Isoäidin syntymäpäivälounas -asu koostui vahingossa melkein pelkästään Etelä-Afrikasta ostetuista vaatteista. Kengät tosin Zarasta ja laukku Marc Jacobsin.


 

Kommentit (19)

Vierailija

Tosi kiva asu :) Tykkäsin kovasti. Ja heh, sama mulla, mitä enemmän kauhuelokuvia ja jännäreitä, sitä enemmän mielikuvitus lentää ja syke on korkeella mitä ihmeellisimmistä asioista ;)

Ella

Hih! Mäkin oon kieltänyt kauhuleffat itseltäni kun on vähän liian vilkas mielikuvitus :D tänään leffaan katsomaan itse ilkimys 2, joka on just mulle sopiva.
Ihana asu sulla:)

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

itse ilkimys tosiaan menee vielä :D Muistan kun katsoin marttyyrit -elokuvan niin minulla meni kaksi viikkoa että en jokaisessa pimeässä paikassa ollut aivan kauhuissani!

L

Täällä myös yksi kauhuelokuvista luopunut. Mielikuvitus laukkaa niin helposti ja varsinkin yksin kotona ollessa rupeaa vähän liikaa ajattelemaan kauhuleffojen kohtauksia :D

Marika

Oi miten nätti asu! :) Kauhuleffojahan en itse edes katso. Saan painajaisia ihan liian helposti ja jos yhtään edes ajattelen mitään kauhujuttuja niin heti pelottaa yksin kotona ollessa. Joten nyt ei mietitä, kun mies on poikaporukalla lomailemassa ja jätti minut yksin kotiin. :P

Suvijee

Täällä ilmoittautuu kanssa kauhuelokuvista traumatsoitunut! Jos olen yksin kotona hyppään vauhdilla sänkyyn, ettei jalat jää roikkumaan sängyn reunalle (jossain leffassa tyttö istu sängylle ja se murhaajatyyppi veti sen jaloista sängyn alle..), meikkejä pestessä en uskalla katsoa peiliin yksin ollessa kun pelkään että sieltä tuijottaa murhaajatyyppi ja myös suihkuverho on vedettävä sivuun ettei siellä piileskele kukaan. Että morjens vaan! :D Järkyttävää miten voi jäädä tommosii traumoi! :D Niin ja ps. Julia sul on mahti blogi, tykkään paljon sun tavasta kirjottaa.

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Siis sängylle hyppääminen on pahin :D Se on tehtävä aina jos vähääkään pelottaa! Suihkuverho ja meikkien pesu kammotukset on myös tuttuja täällä!

Ja kiitos kun tykkäät ja luet :)

Suvijee

Voi mikä kirjoitusvirheiden ylistysvirsi tuo mun teksti oli.. ja nyt uudelleen luettuna hieman hassusti muotoiltu. No ehkä pointti tuli möngerryksestä huolimatta esille. :)

Minttu

Itse olen ilmeisesti katsonut liikaa zombileffoja... Meilläpäin zombeja tuntuu liikkuvan erityisesti silloin, kun käytän koiraani iltalenkillä. Esim. viime viikonloppuna puolenyön jälkeen näin kadulla noin sadan metrin päässä epämääräisesti liikkuvan hahmon ja ajattelin automaattisesti, että zombia on paettava ja kiersin äkkiä talon takaa eri reittiä... ;D Sitten tajusin, että kyseessä olikin joku baarista kotiin palaava mies.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

BUSINESS INQUIRIES AND CONTACT:
julia@juliatoivola.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011

Kategoriat

Instagram