Yhden näistä syyskuun lämpimistä päivistä vietimme Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Laurin idea.
Sillä on aina kova tarve päästä tallustelemaan ties mille pellolle. Olen varma, että se on ollut edellisessä elämässään joku peikko.

Joka tapauksessa, oli ihanaa, että minut raahattiin nauttimaan auringosta kukkien keskelle ja kaikenhan kruunasi vielä se, että kyseisessä puutarhassa oli kahvila, mistä sai omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta!
Istuin siinä pikkuisella puutarhapöydällä piirakan, kahvin ja Laurin kanssa niin kovin tyytyväisenä, että Lauri joutui miltei kinumaan minua jatkamaan matkaa.

Puisto oli kaunis ja rauhallinen. Papparaiset istuskelivat puutarhapenkeillä ja rouvat lukivat kirjoja.
Jos asuisin Kumpulassa, minäkin lukisin kirjani siellä.

Kommentit (21)

juuliae

Voi ei !! Vanhukset sulattaa muutenkin sydämeni, voin vain kuvitella miten tuollaisessa ympäristössä. Aww.

Auringonkukka

Täydellinen postaus täydellisten kuvien kera. Tässä on se syy miksi luen blogiasi. Silmä lepää näitä kuvia katsellessa. Asukokonaisuus on täysi 10! Olet ihastuttava ihminen.

Pauliina

Ihana asu, hiukset ja kaikki! Kaunis ympäristökin ja siis teksti oli hauska ja rento niin ikään! Keep it going!

sanniina

Ai kamala, mä asun Kumpulassa enkä ole koskaan käynyt tuolla! Pakko vissiin korjata asia vielä tänä syksynä :) Ihanan tunnelmallisia kuvia.

Ohikulkija

hei, katsoin jo instassa tuota villatakkia. mistäs moinen on ostettu! täydellinen :)

Vierailija

Ihana mekko! :) Rakastan itsekin puutarhoja ja puistoja yli kaiken ja niistä onneksi pääseekin Lontoossa nauttimaan. :)

Minna

Löysin sun blogin muutama tunti sitten ja jäin koukkuun heti! Koulupäivä mennyt aivan lumoutuneena sun kirjotuksista, aivan mahtava olet! Ja mikä silmään pisti heti, sussa on samaa näköö Sara Siepin kanssa :) Ja sun kroppa, herranjestas olen kateellinen kuinka hyvässä kunnossa oot! Ihana olet.

Kaunis elämä

Susta huokuu sellanen rauha ja ilo elämän pieniäkin asioita kohtaan. En oikein vieläkään osaa sanoa, mitä mieltä susta pitäisi olla. Tietty pinnallinen materialismi vähän etäännyttää välillä pois blogista (elämäntilanne valovuosien päässä ekslusiivisista brändeistä kuten LV, Mulberry, Burberry, YSL, mitä näitä nyt on), mutta sitten kun sun tekstejä lukee ja sun kuvia katsoo - tulee vaan sellanen olo, että tuntisinpa tuollaisia ihmisiä. Siis juuri tuollaisia, joilla ei se materia mene hattuun ja jotka ovat aivan samanlaisia (luulen siis, en tietenkään tunne sinua) ilman sitä materiaa ja sen kanssa. Ihana puisto, ihana sinä!

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Ihana komentti.
Jotenkin pisti ajattelemaan.

Materia ei toivottavasti tosiaan mene hattuun. Ei voisi - se ei ole ollenkaan niin tärkeää.

Mielummin laitan rahani matkusteluun, elämyksiin ja kokemuksiin. (Ehkä aika paljon myös ruokaan). Ja nautin tosiaan mahdollisimman monesta pienestä hetkestä. Jos niiden jälkeen jää ylimääräistä niin voin ostaa itselleni jotain kivaa, mutta en voisi väittää mitenkään että se tekisi minua niin onnelliseksi kuin edellä mainitut :)

Kaunis elämä

Onpa hölmöä, että en voi vastata sun kommenttiin, vaan ainoastaan omaani. Mietin aina välillä, etten nyt vaan sanonut jotain loukkaavaa ilmaisten itseäni kehnosti ja sit on ihana huomata, että joku onkin vastannut takaisin ja ymmärtänyt asian ihan oikein! :) Ihanaa syksyä!

Jossu

Sulla on niin ihana asenne herkutteluun, että oksat pois ja voisimme muutkin ottaa susta mallia! :D Harmi vaan, että mun kroppani imee kaikki herkut itseensä kuin magneetti :/

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

BUSINESS INQUIRIES AND CONTACT:
julia@juliatoivola.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011

Kategoriat

Instagram