Vuoden ensimmäinen päivä sujui hiljaisesti. Kaupat olivat kiinni ja kadut vielä likaiset. Olisin halunnut mennä vahanukke-museoon, mutta mieli muuttui ripeästi kun näin sen jonon. Plus satoi kaatamalla. Lohdutukseksi söin kaksi juustokakkua ja join viiniä. Paljon parempaa kuin sateessa jonottaminen ja ehdimme sinne vielä myöhemminkin.

Lontoosta hankkimani poncho on oiva kappele. Se yhdistettynä villapantaani loi jo niin hyvät hippivibat, että teki mieli rantautua coffee shoppiin vain koska koin sulautuvani joukkoon, ei muuten.
Pilveä jos polttaisin minusta tulisi erittäin hidas ja vajaaälyinen. Saisitte postauksia, missä jaarittelisin sata sivua siansaksaa ja kuvia olisi luultavasti vain joistain puluista.

Silti halusin tietysti nähdä miltä coffee shopit näyttivät. Minä kun en saa päähäni mahdutettua ajatusta kahviloista, mistä saa laillisesti ostettua kannabista. Sinne niin vaan, valitse hyllyltä jokin kiva lajike, istu pöytään ja polta se. Ota vähän space cakea kaveriksi. 

Toisaalta mitä olisin odottanut? cappuccinoja, elle-lehtiä ja mustikkamuffinsseja. Kahvilat olivat  pieniä, savuisia ja tunkkaisia, useimmiten vanhan näköisiä ja sisutettu puupöydillä. Varmasti löytyy hienompiakin, mutta itse näin vain näitä ja olihan niissä kai se jokin tunnelma.
 

 

 

 

Kissa ravintolassa osa 2.

 

 

 

 

oliebullen!

 

 

kaksinkäsin.

 

 

Lauri veti bratwursteja yhtä paljon kun minä pullaa.

 

 

juustopuoti.

 

 

 

 

juustoneiti.

 

 

 

 

 

 

miksei useemmin saa ravintolassa annokseensa kahta eri kastiketta.

 

 

 

 

Kertoisin mielelläni enemmän mitä olemme täällä puuhailleet, mutta tekemisemme rajoittuu nyt aikalailla vain kävelemiseen ja syömiseen.
Tosin kävelemisestä sen verran- enkä nyt suinkaan valita, minusta on ollut ihanaa tämä kaikki, mutta nämä koivet ovat kohta historiaa.
Kuinkakohan monta kaupunkia voi tarpoa läpi, ennen kuin conversesitani palaa pohja puhki? Olisi pitänyt ottaa toiset matalat kengät mukaan.

Ja syömisestä- niin hyvää ruokaa! Vieressämme on vielä joulutori, mistä saa herkkuja: pullia, lettuja, hodareita, vohveleita.. Olen joka päivä syönyt vähintään kolme oliebullenia, öljypalloja mitälie? Minun pitäisi raahata niitä mukanani suomeen, aivan mahtavia palleroita.

 

Kommentit (11)

Anonymous

olet kyllä älyttömän kaunis ja sulla on ihania vaatteita:) miten kauan olette vielä reissussa?Henna

Candy

kateus on synti, mutta ei voi mitään ! oon aina haaveillut uudestavuodesta amsterdamissa. no, tänä vuonna uus yritys :) vaikka eipä tuo niiden kevät kauheen mukava ole keleiltään...

Saana

Olisittepa vuokrannut pyörät! Niillä pääsee ympäri Damia ihan järjettömän kätevästi (jos ei eksy, kartanluku ja pyöräily ei ole kovin toimiva yhdistelmä jos pyörätie on n. 50 cm leveä ja muitakin pyöräilijöitä olisi -testattu on). Vauhtia ja vaarallisia tilanteita -guarantee!

Julia

Henna,Kiitos paljon :) Kotia päin jo tulossa kovaa vauhtia!Jonna,Miten mä olen pystynyt lukemaan kymmeniä kertoja sen väärin :D Voi elämä. Sanoin vielä myyjällekkin aina oilebollen.Anonyymi,Kiva, että jaksat lukea :)Candy,Tänä vuonna uusivuosi Amsterdamissa ainakin oli kuivahko ja lämmin. Oli ihanaa kun näpit ei jäätynyt. Ei edes tuullut!Anonyymi,Tiedän :D jakaa mielipiteitä. Useimmiten sinne negatiiviseen päin.Saana,Voi minulla oli jo niin hurja työ olla jäämättä pyörän alle, että itse sen selässä olisin ennätysnopeasti kanavassa.

Johanna

Eikös olekkin oliebollenit hyviä?! Ja muutenkin vaarallisen hyvää (ja rasvaista!) ruokaa Hollannissa.Oon asunut nyt syksyn ja talven Pohjois-Hollannissa ja täytyy sanoa, et onneks tulee pyöräiltyä paljon, muuten alkais juustot ja pullat näkyä vyötäröllä :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

BUSINESS INQUIRIES AND CONTACT:
julia@juliatoivola.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011

Kategoriat

Instagram