Nyt on kyllä pahoja ongelmia täällä ruudun toisella puolella. Aloitin kirjoittelemaan päivästäni, mutta homma ajautui jälleen kerran raiteiltaan ja vieläpä 16vuoden päähän. Pahoitteluni.

Kiitos ystäväni, joka lainasi autoani ja yllättävän menon edessä käytin pitkästä aikaa bussia.
Minulla on typeriä bussitraumoja.
Olen myös autoileva ääliö (tekosyynä yötyöt, mitä on miltei mahdotonta tehdä ilman autoa). Tiedän siis erittäin hyvin julkisen liikenteen olevan parempi ja ekologisempi vaihtoehto ja nostan kaikille mielummin autottomille ihmisille hattua ja peukaloita.

En vaan ole koskaan ollut hyvä käyttämään julkista liikennettä, vaikka 12 vuotta päivittäistä totuttelua on pohjalla.
Pienenä matkustin kouluun junalla ja kahdella eri bussilla. Talvipakkasilla odottelu, myöhästely, seisoskelu, ruuhkat ja tungos edesauttavat epämukavuuden tunnettani julkisissa kulkuvälineissä, mutta bussit ne ovat vielä asia ihan erikseen, koska busseja joudut itse pysäyttämään ja tämähän tuotti lukiäiriöiselle pikkuminälle lieviä ongelmia.

Kuljin numerolla 110. Typerä 110.
Jostain syystä yksinkertaiset kolme numeroa näyttivät aina useimmiten joltain muulta ja useimmiten nousin 101 bussin kyytiin.
Muistan ikuisesti ensimmäisen matkani väärässä 101 bussissa. Olin ehkä toisella luokalla ja ujo kuin mikä.
Siinä vaiheessa siis kun olin jo ihan varma, että maisemat näyttivät täysin vierailta, en uskaltanut sanoa mitään. Istuin bussissa koko matkan sen päätepysäkille asti. Vasta kun bussi oli tyhjentynyt kaikista matkustajista uskaltauduin kysymään kuskilta, että eikö tämä olekaan bussi numero 110?

Olinpas nokkela!
Tässä vaiheessa olimme jo siis Helsingin linja-autoasemalla ja oma määränpäänihän olisi ollut Espoossa Kilossa.
Bussikuski oli ystävällinen (tai outo) sanoi vain, että ei hätää hän vie minut kotiin.
Niin me sitten tupruttelimme puoli tuntia tyhjällä bussilla minun kotipihalleni. Toivoin, että naapurin lapset olisivat olleet pihalla leikkimässä, olihan se hurjan siistiä saada oma bussikuljetus kotiovelle! Äidilleni en taas jostain syystä uskaltanut kertoa, kuin vasta aprillipäivänä (ajattelin ,että jos hän suuttuu, voisin pelastaa tilanteen laittamalla kaiken aprillipilan piikkiin). Tietenkään hän ei suuttunut, neuvoi kysymään aina kuskilta heti mikä bussi oli kysessä, mutta enhän minä uskaltanut. Nousin väärään bussiin vielä varmaan kymmeniä kertoja.

Kyllä on pahimman luokan traumat taas kyseessä, mutta oikeasti, vielä tänäkin päivänä tirkistelen bussinnumeroa tarkasti, vaikka osaan jo erottaa numerot ihan normaalisti.

Bussin pysäyttämisen lisäksi vainoharhainen, nirso ja ujo minäni ei myöskään rakasta metroja, koska aina voi tulla kirvesmurhaaja, tai joku työntämään sinut laiturilta. Ratikoissa aina se pissan hajuinen humalainen istuu juuri minun viereeni ja junat ovat kolkkoja ja pelottavia (omistan myös junatraumoja, mutta säästän teidät niiltä tältä erää).

Jotta en tuntisi itseäni ihan totaaliseksi kermaperseeksi, niin sanokaan nyt että siellä on joku toinenkin joka ei nauti julkisista kulkuneuvoista? Kirvesmurhaaja pelkoja, enyone?

 

Okei palataan takaisin 16 vuotta. Perjantain luipaamani asu on tässä.
Sinappi väri jakaa edelleen mielipiteitä- jopa omiani. Välillä se on kamala, kuin oksennus, välillä ihan kiva ja pirteä.

 

 

 

 

 

Toppi: VeroModa. Housut, kengät, vyö: H&M. Laukku: Mango.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kenen muun mielestä näytän epänormaalin pieneltä?

 

 

 

Kommentit (28)

Jonna

Juuri nämä tällaiset pikkutarinasi tekevät tästä blogista niin sympaattisen, voi että! Lueskelin monta postausta putkeen pienen tauon jälkeen ja hyvä etten nauranut vedet silmissä joillekin jutuillesi. Lisäksi teet vielä niitä ihania ruokapostauksia! Tykkään siis aivan valtavasti blogistasi juuri sen monipuolisuuden takia :)Ja kyllä, täällä toinen, joka on inhonnut julkisia etenkin siitä lähtien, kun ajokortti napsahti taskuun :D Et ole yksin!Leppoisaa sunnuntaita :)

Anonymous

mullakin on bussitraumoja! ja paljonkin.mua on esim. humalainen törkyinen ukko lähennelly dösäs, narkkarit piikitelly itseään bussissa niin että neulat on melkeen osunut muhun, mut on tultu ryöstää bussipysäkiltä (onneks lähin karkuun ja ei ehtiny käydä mitään), jotkun pilves olevat ulkomaalaset säikäyttää mut bussipysäkin lasin takaa, auto täynnä ulkomaalasia on meinannu kaappaa mut dösäriltä! siinä nyt osa niistä ja kyllä liikun silti edelleen julkisilla!

Ivanka

Täältäkin suunnalta löytyy negatiivisia ajatuksia liittyen julkisiin, vaikka edelleenkin joudun kyllä niillä matkustamaan. Mieli ei kyllä tekisi: jatkuva pysäkillä seisoskelu, ruuhkabussissa vailla istumapaikkaa seisoskelu, ainainen aikataulujen vahtaaminen (ikinä ei siis saa lähteä silloin, kun haluaa vaan silloin, kun aikataulu niin käskee :D), myöhästyminen jostain tietystä vuorosta juuri ennen tärkeää tapaamista yms. Siellä pääkaupunkiseudulla niitä busseja ym. varmaan tulee useampi tunnissa, mutta muistanpa edellisen asuinpaikkani, josta busseja kaupunkiin lähti muutama päivässä... Olepa siinä teini-ikäinen sitten, jonka kaikki kaverit asuu juurikin siellä kaupungissa. :-DNiin ja bussitraumoista vielä.. Itsekin väärään bussiin nousseeni olen myös unohtanut lukuisia tavaroitani linjureihin: bussikortin, puhelimen, vaatteita. Traagisimpana mieleen nousee se kerta, kun unohdin uudet lapaseni aamubussiin. Itkuhan siinä tuli. Nykyisin katsonkin tarkkaan penkkini lähtiessäni bussista - ettei tule tippa linssiin! ;-)

Sossumedia

Väärään bussiin on helppo mennä ja hirveen vaikea on nähdä missä pitää jäädä kun tienkyltit ja bussikyltit on järkyttävän pienellä ja jos GPS ei toimi bussissa niin kännykkäkään ei teidä missä olen. Olenko kännissä vai bussissa?

Sofia

Välttelen julkisia! Onneks asun pienessä kaupungissa, nii mun ei kauheesti tarvii käyttää niitä. Mulla on bussikortti ollu ehkä 2 kertaa, uhrauduin poikaystäväni takia(hah:D olipa iso uhraus. Vaaransin sentää henkeni, JOS kohalle ois sattunu joku narkkari, joka haluaa satuttaa mua. Todennäkösyyshän on huima:D), joka asuu vähän kauempaa. Mut voin kertoo: ei enää ikinä:D pelkään, oon vainoharhanen ym. Aina jos on vähä epämääräsen näkönen henkilö ja oon melkein paskat housussa:D sitku se menee ohi ja osottautuu joksuu tutuksi, harmittomaksi sellaiseksi, tuntee itsensä tyhmäksi. Mut ton tokan anonyymi juttujen jälkeen, jos ne ois käyny mulle, en uskaltais mennä ikinä enää julkisilla:D mulle ois riittäny jo noi narkkarit bussis. Ne on muutenkii niiiiiin arvaamattomii!

Anonymous

Minulle kävi "samalla tavalla" ollessani 18 vuotias, univelkoja omaava, väärä bussi ja väärään suuntaan vähän päälle 50 kilometriä :D eihän siinä mikään muu auttanut kun poistua bussista viimeisellä pysäkillä.. Tippa linssissä sitten soitin entisellä poikaystävälleni hakemaan minut kaatosateesta takaisin kotiin. Olen vieläkin todella kiitollinen hänelle, vaikka tästä mokauksestani tietää ainakin kaikki hänen tuttunsa.Iines J.

Anonymous

HAHHAHAHAHAHAHAHAHHHAA sä olet yksinkertaisesti paras ja hauskin ikinä! mun kurja sunnuntai muuttui heti paremmaksi kun sain taas nauraa sun jutuillesi. toivon ettet ikinä lopeta bloggaamista, sun tekstisi ja huumorintajusi on jotain ihan omaa luokkaansa! <3 niin ja bussi-inhoaja löytyy myös täältä, ajaisin mielelläni omalla autollani joka paikkaan jos vain voisin.. mua ahdistaa olla täydessä bussissa kuin sillit purkissa tuntemattomien ihmisten kanssa :D

Anonymous

Minä taasen rakastan julkisia! Tosin en juurikaan pidä busseista, sillä onnistun aina möhlimään niillä kulkiessa.. Hehs. Julkisissa törmää mielenkiintoisiin ihmisiin joihin ei varmasti muuten törmäisi, niin hyvässä kuin pahassa mielessä.

Anonymous

Et tosiaan ole ainut :D Itsekin inhoan julkisia, etenkin busseja. Liikun autolla aina, kun mahdollista... Asun n. 10 kilometrin päässä keskustasta ja välillä matkaan menee tunti... Turhauttavaa, vaikka tiedän, että toisten matkat saattavat olla paljon pidempiäkin.

Senja

helsingissä inhosin myös julkisia. niillä oli kuitenkin pakko liikkua, eihän mistään muuten tullut mitään. autoon ei ikävä kyllä ole varaa. nimenomaan sporien spurgut, tympeät bussikuskit ja myöhästyvät junat ärsyttivät.nyt kun asun turussa, olen ihan oikeasti alkanut kaivata sitä julkisen liikenteen helppoutta. täällä se ei ole läheskään yhtä toimiva systeemi kuin siellä stadissa. sporia ja metroja ei ole, ja bussit menee jotenkin tosi kehnosti. täytyy liikkua pyörällä. tai vielä pahempaa, kävellen.eli täällä yhtä piilokermaperse ilmoittautuu. olisin kermaperse, jos autoon olisi varaa.

Julia

Jonna,Kiitos, ihana kuulla :) Jep, ajokortti vieraannutti minutkin lopullisesti julkisista.Anonyymi,APUA. Se, että itse joskus menen väärään bussiin taitaa olla aika pientä tuon rinnalla :D Katariina,Muistan junamatkat viikonloppu iltaisin Helsingistä Espooseen. Siellä näki yhtä sun toista. Olin välillä aivan paniikissa :DIvanka,Totta, unohdin tosiaan tuon tavaroiden unohtelemisen ja aikataulun kanssa kilpaa juoksun. Siinä oli montakertaa päivä pilalla kun jotain jäi bussiin, tai myöhästyi tärkeistä jutuista.Sossumedia,Haha Kännissä vai bussissa, tiedä häntä.Sofia,No ainakin hän on jo nähnyt kaiken, ei varmaan tule enää bussiyllätyksiä :DIines J,Voi pientä ja vielä 50 kilometriä! Se on jo aika hyvin. :D Anonyymi,Ihana olet <3En kyllä ikinä lopeta, jos palaute on tätä luokkaa :)Anonyymi,Onhan se oikeasti todella mielenkiintoista, varsinkin junissa on tullut juteltua ties kenen kanssa, kuultu kaikkea ja nähtyä vaikka mitä!Anonyymi,Ihanaa, että täällä on näin paljon muitakin bussikammoisia. jes!

Julia

Senja,Se on totta, täällä on ihan toimivat systeemit ja kaikkialle pitäisi päästä aika mutkattomasti. Nyt tulee vielä läsnsimetrokin!

Paula

Heeh, osaan samaistua! Oon just muuttanut Espooseen, joten julkinen liikenne on tullut pikkuhiljaa tutuksi. Oon vain jotenki tosi nolo aina noustessa junaan tai bussiin, en vaan osaa rennosti sen kortin kanssa suhaista. Ainakin kaikki muut matkustajat heti tajuaa että olen landelta :D

Annemari

Sulla taisi olla joku enkeli bussimatkassa mukana :) Mulla on aina pyörä ja pääsen sillä kätevästi kaikki alta 10 km:n matkat, koska tuppukylällä, jossa asun, ei yksinkertaisesti bussit edes kovin tiuhaan kulje. Nopeammaksi tulee lähteä polkemaan, vaikka talvella se hiukan kyrsiikin.

Anonymous

Voi miten ihana postaus :). Symppaan sua niin paljon ton matkustusjutun kanssa <3. Busseja inhoan ehkä eniten...niistä kun jäät väärässä kohtaa pois, niin aina ei takaisin pääsy olekaan niin helppoa. Ja mulla taas on niin huono näkö ilman rillejä,(joita en siis missään tapauksesa voi käyttää julkisesti) että väärään kulkuneuvoon meno on taattu ;). Enivei, helpottavaa huomata etten ole ainut jolle julkisilla kulkeminen on suorastaan painajainen. Aina kuitenkin reippaast esitän, että olen oikeassa paikassa ja tiedän tasan mihin olen menossa...kunnes vilkaisen kännykkään ja "joudun" yllättäen poistumaan paikalta :D.

Julia

Paula, haha, mäkin olen iiihan pihalla jos pitää lippujen/korttien kanssa sohia. Kännykkälippu on ainut minkä osaan. Ja olenhan sentään "paljasjalkainen stadilainen".Cava,Jjep! Osaan tämän säätämis puolen :DAnnemari,Minäkin haluan pyörän! Olin viittä vaille saamassa jopoa kesän alussa, mutt apuihin meni sekin hankinta. Ensi kesänä sitten viimeistään :)Anonyymi,Ihana !! Minäkin aina ihan pokalla naamalla, vaikka oltaisiin ihan väärässä paikassa. Kerran istuin uudessa koulussa väärässä luokassa kaksituntisen luennon, koska en kehdannut poistuakkaan. Näytin vaan kiinnostuneelta ja rustailin jotain vihkooni. Ihan kun ketään pahemmin olisi hetkauttanut vaikka olisinkin poistunut kesken. Voi meitä ihmisiä :D

Anonymous

:D Eikä, Mäkin olen istunut väärässä luokasassa ekan päivän ja sitten vaan poistuin enkä tullut koskaan takaisin :D. Opettaja vielä vitsaili alussa, että eihän kukaan ole väärässä luokassa, kun on niin suosittu just tämä linja...juujuu, haha. eikai nyt sentään kukaan :>.T. Sama Anonyymi (meitähän ei olekaan täällä internetissä kovin montaa)

Anonymous

Olen pienestä asti vihannut julkisilla kulkua. Varsinkin viimeaikoina on bussit ollut vihankohde. En suostunut yhdessä vaiheessa menemään bussilla yksin ilman kaveria paitsi pakon edestä.. :D Kauheaa sanoa, mutta kyllä mielummin omalla autolla liikun kuin julkisilla.

hheidi

Sä osaat kertoa sun sattumuksista kyllä tosi hyvin. :D vaikka eihän toisille sais nauraa.. :PTuli noista väärässä paikassa olemisista mieleen.. Olin 4-vuotiaana menossa kerhoon ensimmäistä kertaa. Äiti saatto mut ovelle, mutta ite halusin mennä muka reippaana oikeaan luokkaan. Kerhotäti teki "uudelle tytölle" kerhokansion, johon kerättäisiin askarteluja. Jostain syystä sytytettiin kynttilä ja uutena tyttönä sain sytyttää tulitikuilla. Sormi palo ku en ehtiny puhaltaa ajoissa. Muut lapset nauro ja minä pidättelin itkua. Ku kerho loppu, mun piti odotella hetki ku äiti ei ollu vielä tullu hakemaan. No, äiti tuli kohta ja ihmetteli miks istun eteisessä odottamassa. Kerho olis ollu viereisessä huoneessa, ne ei vaan alottanu heti ku piti. Ujona tyttönä olin menny ensimmäisen ryhmän mukaan ja ne oli isoja eskarilaisia!

Iina

Ite kerran menin vahingos Hyvinkäälle (mul ei ollu asiaa sinne päinkää) ku junassa mua vastapäätä istu kuuma mies. Enkä ees jutellu sen kaa...:D

Julia

Anonyymi,Jes, meitä on siis todella monta!Hheidi,haha, voi pientä! Tarha ajat olivat kamalia, ainakin ne ensimmäiset kerrat. "kivoja" muistoja läytyy täältäkin vaikka kuinka monta.Iina,hahahhahahaha, tosta on pakko antaa jo isot propsit :D

Anonymous

minäkään en tykkää, varsinkaan junista! :D mulle kävi kerran niin, et ku oltiin mun kotikaupungin kohalla, missä siis mun piti jäädä pois, niin se ovi ei auennutkaan! ja jouduin seuraavalle paikkakunnalle, joka oli yli 100km päässä kodisani:DDDDDolin tyyliin 13v:)

miryah

Noni oot selkeesti joku longlostsisterofmine tj koska siis toi kiteytti sen mitä mäkin ajattelen julkisesta liikenteestä, käytän niitä vaan jos on aivan pakko! Ja junat on sen takia kamalia paikkoja koska mun tuurilla joku humalainen tulee mun kanssa just siihen tyhjään vaunuun ja alkaa kaivelemaan muniaan mun edessä.. ihana lähiliikenne..

emmi

mulla on noi samat metro paniikit! Ei ennen ollut, mut rakas äitini meni kertomaan jostain hullusta joka pudotteli ihmisiä metroraiteille.. nykyään siis lymyän metrotunnelin seinässä kiinni ja pysyttelen noin 2 metrin päässä jokaisesta. Mut hei ei mitää hätää ;)

Julia

Anonyymi,Ei kivaa! Itse aina onnistuin nukahtamaan junaan ja heräsin jostain Masalasta. yyh, se oli aina kiva fiilis.Miryah,Muniaan kaivelevat humalaiset on lähiliikenteen parhautta :D Ei.Emmi,Hahah, itse vilkoilen aina ympärilleni kuin mikäkin sekopää ja valmiina puolustautumaan, jos joku vähänkin tönäisee.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

BUSINESS INQUIRIES AND CONTACT:
julia@juliatoivola.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011

Kategoriat

Instagram