Koska tänään on syntymäpäiväni, ajattelin matkamuistojen sijaan jakaa pikkuJulian postausmuistoja elämästä :D

 

"Kun synnyn olin varmaan ensimmäiset viisi vuotta kalju. Vihdoin kun tukka alkoi kasvaa, kasvoi se vaaleana kiharana haituvana. Siskollani oli tällöin takapuoleen ulottuva tumma paksu tukka. Olin hyvin kateellinen siitä, ja kun katsoin isää ja äitiäni myös aivan varma siitä että olin adoptoitu. Kaikilla oli pitkät, melkein mustat ja suorat hiukset. Jopa isälläni. Itse näytin ruotsalaiselta pojalta.

Tukka tummui aikanaan ja kiharat suorenivat. Lapsuuteni oli jo liian aikaisin alkavista tukkaongelmistani kuitenkin parhain mahdollinen. Matkustelimme paljon, sain uida meressä, leikkiä apinoiden kanssa, kiipeillä puissa -  ja osasinhan myös puhua porsaille. Olin hurjan ujo. Aina omissa maailmoissani ja yhtä puhelias, kuin silitysrauta. Luin Taru sormusten herrasta -kirjan niin monta kertaa, että osasin haltiakielen ulkoa ja luultavasti luulin olevani hobitti. Minulla oli mielikuvituskavereita ja mielikuvitusta vähän kaikkeen muuhunkin. Omassa pienessä pääkopassani elin jossain satumaailmassa, missä taidan kyllä olla edelleenkin".

 

Noh, enää en luule olevani hobitti, enkä ole kovin ujokaan. Luonnonkiharaa ja mielikuvitusta löytyy tosin edelleen, mutta sitäkin enemmän kiitollisuutta.

Siksi ajattelinkin, että on pakko ihan kirjallisesti kiittää kaikkia ihania ihmisiä näiden vuosien varrelta. Te lukijat kuulitte tähän porukkaan ehdottomasti myös. Olette iso osa tätä työtä mitä rakastan tehdä. Oikea kantava voima! Kollegat, yhteistyökumppanit ja työnantajani myös. Tunnen olevani todella etuoikeutettu, että saan työskennellä niin upeiden ihmisten kanssa.

Perhe puolestaan - tämän viidakonapina-onnellisen lapsuuteni lisäksi on ollut aina todella tukeva. Outoja valintojani ei olla koskaan tuomittu, vaan päinvastoin, vaikka hammasta purren seisty siinä tukena ja turvana.

Ystävikseni on valikoitunut vuosien saatossa mielestäni ehkä koko planeetan parhain porukka. Sellaiset keitä katson todella ylöspäin ja keiden eteen tekisin mitä vain.

Ja mitä tuohon mieheen tulee? Vähän vaikea edes pukea sanoiksi. Enpä olisi voinut uskoa, että noin täydellistä ihmistä voi edes olla.
Odotan vähän liiankin innolla tulevaisuutta ja vaikka mennään jo vauhdilla lähemmäs kolmenkympin rajavuosia, ei haittaa yhtään kynttilöiden määrä kakussa. Päinvastoin, joka vuosi sitä tajuaa olla vain enemmän ja enemmän kiitollinen kaikesta.

Kiitos ja pahoittelut siirapista, mutta tänään aion hyppiä ekstra paljon pilvilinnoissa.
Ihanaa sunnuntaita.

 

// Today is my birthday and I'm extra happy and grateful for everything <3

Kommentit (16)

Hermana

Olen lukenut blogiasi vuosia ja sinä aikana olen saanut sinusta järkevän, aidon ja jalat maassa-tyyppisen kuvan. Maailma on täynnä bloggaajia, joita ei voi ottaa vakavasti, mutta sinä et kuulu siihen joukkoon. Toivottavasti saamme nauttia inspiroivista jutuistasi muotia ja ylipäänsä elämää kohtaan vielä pitkään. Lämpimät onnittelut <3

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

oij<3 Miten ihana kommentti, merkkaa minulle paljon. Iso kiitos sinne ja kiitos että luet <3 Varmasti jatkan vielä pitkään :)

Vierailija

Onna Julia! Olet kyllä symppis tyyppi. Ihana kuulla, että maailmassa on muitakin lapsena hiljaisia ja omassa mielikuvitusmaailmassaan olleita. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

BUSINESS INQUIRIES AND CONTACT:
julia@juliatoivola.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011

Kategoriat

Instagram