Olen aina pitänyt vesiputouksia todella kiehtovina luonnon omina taideteoksina, mutta samalla jollain tapaa pelottavina. Ei sitä tajua kun vasta siinä putouksen vieressä, miten kovaäänisiä ja voimakkaita ne ovat ja kuinka vahvan virtauksen putous aiheuttaa kun lähdet korkean putouksen alle pulikoimaan. Lisäksi olen aina ihan varma, että jokin örrimörri satuolento asustaa putouksen pohjalla.

Niitä örrimörrejä ja putouksia lähdimme etsimään Koh Samuilta ja päädyimme tietty kahden ehkä tunnetuimman putouksen äärille. Na Muang 1 & 2 vesiputoukset sijaitsivat Samuin saaren sisämaassa lähellä toisiaan ja paikalle pääsi joko omalla kulkuneuvolla tai järjestetyllä matkalla. Me köröttelimme vuokraskootterilla ja pääsimme parkkeeraamaan ihan Na Muang 1 viereen. En ollut suorittanut perusteellista Googlettelua ennen tätä putousta ja vähän hämmästyin sitä kaikkea turistikojua ja harmittelin elefanttiajelua mitä putouksen vieressä oli tarjolla. Ei siis tosiaan mikään vesiputousten ’hidden gem’, mutta olihan tuo tavallaan odotettavissa. Itse putouksella ei ollut ihan älyttömästi muita. Ehkä n. 15 turistia hämmästeli reunoilla ja kolme lisää uiskenteli putouksen makeavesialtaassa.
Kahlasimme poikaystäväni kanssa kivilohkareisen puron läpi toiselle puolelle putousta missä ei ollut ketään muita :) 

 

Na Muang 1
 

Na Muang 2:seen ei päässyt ihan yhtä lähelle omalla kulkuneuvolla, ja putoukselle saikin kävelellä hetken kumpuilevaa maastoa. (Märät jalkoihini hajoavat sandaalit eivät olleet paras vaihtoehto tähän ja harkitsin jo hetken ostavani jeeppikyydin mitä parkkipaikalta sai muutamalla eurolla ostettua).

Ennen pikku patikointimatkaa oli tämänkin vesiputouksen parkkipaikalla kioskia ja mikä surullisinta - eläimiä viihdyttämässä turisteja. Tiikerinpentu ohitettiin vikkelästi ja vaikka kuinka söpö Dumbo-norsunpoikanen nojaili emonsa jalkoihin aitauksessa, emme halunneet pysähtyä ottamaa kuvia, tai tukea millään tavalla tätä toimintaa ja kipitimme nopeasti kohti putousta.


Na Muang2 oli mielestäni ykköstä kiehtovampi. Pientä hämmennystä aiheutti vesiliukumäki ennen putousta, mutta ohittaessamme sen, oli metsän uumenissa pitkä ”monitasoinen” putous, mikä virtasi välillä pieninä puroina kivien välistä ja joissain kohtaa taas jyrkempinä putouksina.

Tästä syystä pystyi isoimmille kiville istahtamaan keskelle putousta ja nauttia näköalasta. Mitä korkeammalle kipusit, sitä enemmän rauhassa sai olla. Meidän lisäksi kivillä ei ollut ketään muita ja poikaystäväni sai lähes raahata minut pois sieltä. Olisin voinut istuskella siinä vaikka tuntikausia. 

 

Na Muang2
 

Kaiken kaikkiaan vesiputoukset oli kiva käydä katsomassa, mutta niitä turisteja ottamassa kuvia tiikerinpentujen kanssa ei. Mielestäni kun mikään villieläin ei kuulu kahleisiin, eikä varsinkaan ihmisen selfieisiin.

Pääsy putouksille oli ilmainen ja koska emme olleet pahimpaan sesonkiaikaan paikalla, sai putouksilla olla aika rauhassa. Hauska kokemus, mutta ehkä ensi kerralla jokin hieman syrjäisempi putous ilman liukumäkijä, jeeppejä ja eläimiä voisi olla hakusessa :)

Kommentit (4)

Näkökulmia norsulla ratsastukseen

Kun tätä norsulla ratsastusta niin demonisoidaan lähes aina Thaimaan aktiviteeteista puhuttaessa, niin tässä on hyvä kirjoitus norsuleireistä:

http://www.minnethaimaassa.com/thaimaa-blogi/saako-norsulla-ratsastaa/

Kuten tekstistä käy ilmi, Thaimaassa norsun asema vastaa pitkälti nykyisin Suomessa hevosen asemaa. Molempia eläimiä on käytetty työjuhtina ja kulkuneuvoina omissa maissaan kunnes teollistumisen myötä metsäkoneet, traktorit ja autot korvasivat ja ”eläköittivät” eläimet. Suomessa ratsutallit eivät juuri poikkea Thaimaan norsuleireistä toimintaperiaatteiltaan (ratsastus sekä eläinten hoitaminen), kummastakin maasta löytyy varmasti sekä hyvä- että huonomaineisia paikkoja. Tosin Suomessa eläinten kaltoin kohtelusta jää helpommin kiinni tehokkaan viranomaisvalvonnan ja vähäisen korruption takia.

Norsuajeluilla on myös maakohtaisia eroja: Nepalissa Chitwanin kansallispuistossa norsusafarit ovat edellytys kansallispuiston säilymiselle, sillä ilman turismista saatavia tuloja kansallispuisto lakkaisi olemasta. Kansallispuisto hakattaisiin ja puut myytäisiin joko polttopuiksi tai huonekaluteollisuudelle. Siinä kaatuisi viidakkoa satoja hehtaareja ja monilta eliölajeilta katoaisi elinympäristö. Joten norsusafarille osallistuminen voi olla myös ekoteko auttaen säilyttämään luonnon monimuotoisuutta.  

Summa summarum: Ei ne asiat ole aina niin mustavalkoisia kuin äkkiseltään saattaisi kuvitella, nämäkin asiat ovat mielestäni sillä harmaalla alueella, kuten monet muutkin asiat jos niihin tarkemmin vihkiytyy.

p.s. Siitä olen Julia kanssasi täysin samaa mieltä, että niiden tiikerinpentujen ei olisi kuulunut olla osana turistien selfieitä. Turistit bongatkoon täysikasvuisen yksilön viidakosta ja ottakoon sen kanssa selfien, jos uskaltavat/säilyvät hengissä.

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Heei :) Kiitos linkistä. Olenkin lukenut tämän kirjoituksen ja siinä on tosiaan ehdottomasti hyvä pointti. Vastuullisia norsuleirejäkin onneksi on, mutta tämä minkä näin ei näyttänyt olevan mitenkään parhaimmasta päästä ja siksi en omalta osaltani sellaista halua tukea :) 

Kenna

Heip!olen vesiputosten suhteen aivan samaa mieltä kanssasi.jopa keväiset pikkupurot ovat kiehtovia,vielä jos siihen laittaa jonkun kellumaan,solisemaan alas:)..en ole mikään kommentaattori koskaan missään blogeissa mitä luen mutta nyt oli pakko tulla kehumaan sinua.tämä eläin pointti,on niin hienoa ettet kannata sellaista idioottimaista eläinten kanssa "selffausta"..olen joskus jossakin nähnyt sellaistakin että niitä eläimiä huumataan että turreilla olisi helpompi lähestyä niitä,aargh!

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Haha, pienenä oli parasta laittaa puroon jotain kellumaan ja solisemaan alas :D Pitää kokeilla ehdottomasti nyt aikuisenakin <3 :D

On valitettavasti todella yleistä, että eläimiä huumataan ja niiltä poistetaan esim hampaita ja kynsiä, etteivät vahingoita turisteja :( Niin itsekästä ihmisiltä. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

BUSINESS INQUIRIES AND CONTACT:
julia@juliatoivola.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011

Kategoriat