Siitä asti kun tulimme (sunnuntaina) Suomeen, olen herännyt joka aamu 03-05 välillä.
Oma vika kun en jaksa pysyä hereillä enää kahdeksan jälkeen ja olen jo aivan untenmailla viim. Yhdeksään mennessä.
Mutta myönnetään, salaa jotenkin tykkään herätä ennen kukonlaulua ja koko muuta kaupunkia. Siinä on ihan oma tunnelmansa ja tuntuu niin ihanalta ottaa ennen töihin lähtöä oma muutaman tunnin laatuaika poikaystävän kanssa. Keitetään kahvit ja pujahdetaan ne kourassa takaisin peiton alle tapittamaan Ozarkia (kiitos Alexa poimin Netflix vinkkisi Instastoriesista).

Ainut varjopuoli tässä aamuvirkkuilussa on se, että toimistoaikaan pääni alkaa jo nuokkua. Tai ainakin tänään tuntuu, että aivot ovat pääni sijaan siellä narikassa.

Kira on saanut hyvät naurut täällä toimistolla kun en saa suustani edes yhtä järkevää lausetta, väitän, että tänään on 28 päivä, kävelen toimistorakennuksemme lounaskahvilaan jättimäinen untuvatakki päällä - vaikka emme ole menossa ulos missään vaiheessa, ja odottaessamme hissiä mennäksemme takaisin ylös toimistokerrokseemme, (mikä sijaitsee seitsemännessä kerroksessa) katson hissinappuloita pitkään ja totean Kiiralle, että hän painoi nyt väärää nappulaa, ei me minnekään ylös olla menossa ja painan ihan pokkana hissinappulan alas.

En tiedä minne kellariin olin menossa, mutta ehkä Kiran olisi pitänyt antaa tämän päättömän kanan mennä vaan. Olisin voinut etsiä sieltä vaikka aivoni. Tarvitsen niitä näiden kahden dediksen kanssa - niiden pitäis olla jo tänään valmiina. Apua. 

 

Huomenna tulossa tästä Thaimaan hotellista vihdoin postausta :)

 

Blouse, Shorts & shoes - H&M
Sunglasses - Stella McCartney
Backpack - Chloe

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

BUSINESS INQUIRIES AND CONTACT:
julia@juliatoivola.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011

Kategoriat

Instagram