En ole käynyt ryhmäliikuntatunnilla kolmeen kuukauteen, mutta jalkani nousee kevyesti ohjaajan tahdissa ja käteni iskevät iskun toisensa jälkeen maanantai-illan BodyCombatissa. Hengästyn, mutta vatsaani ei pistä eikä se tunnu liian täydeltä - päinvastoin, kropassani on ihanan kevyt fiilis. 
Jaksan hymyillä koko päivän kaupan kassalla eikä iltapäiväväsymys iske. Sen sijaan, että kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen lösähtäisin sohvannurkkaan nappaan äitini mukaan ja koiran talutushihnaan ja painun ulos illan viimeisiin auringonsäteisiin.
Vatsaani ei enää satu oudolla tavalla, oloni on keveä ja energinen ja sen sijaan, että googlailisin miksi minua jatkuvasti väsyttää, selailen nettisivu toisensa jälkeen ruokaohjeita ja reseptejä ja puuhailen aiemmin välttelemässäni keittiössä nyt innoissani, leveä hymy huulillani.

Miksi? Kiitos kuuluu ruokavaliomuutokselleni. 

Viimeisen vuoden aikana olen laittanut ravintohommani remonttiin. Myönnettäköön, että olen välillä aikamoinen uusimpien villitysten perässä juoksija, mutta ainakaan tässä asiassa se ei ole ollut yhtään haitaksi. Yhtäkkiä nimittäin seuraamani bloggaajat ja instagrammailijat pyöräyttelivät sivuillaan smoothieita kaikissa sateenkaaren väreissä, enkä voinut avata yhtäkään somea törmäämättä superfoodeihin. Kuvia hedelmistä, kasviksista ja marjoista latailtiin silmieni eteen tasaisella syötöllä ja muutama seurattavistani kirjoittelivat tuntemuksiaan kasvisruokavalion tiimoilta. Kaiken kukkuraksi katsoa tapitin vähän kuin sattumalta, mielenkiinnosta pihisten Netflixin dokkarit Cowspiracy ja Forks over knives. 

Mitään ei ole tapahtunut yhdessä yössä eikä kertarysäyksellä, eikä ruokavalioni ennenkään ole ollut täysin retuperällä, mutta pikkuhiljaa minunkin tapani syödä muuttui. Luovuin punaisesta lihasta, aloin kiinnittämään huomiota vedenjuontiini, innostuin tarttumaan blenderiin ja niihin jännittävän näköisiin superruokapurnukoihin kaapin perällä, hullaannuin hedelmistä ja lopulta luovuin lihasta kokonaan. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan suhtaudun ruokaan rentoudella enkä vatvo päässäni jokaista ateriaani ja suupalaani - ruokavalioni perusta on kunnossa ja tiedän syöväni monipuolisesti ja terveellisesti. Tiedän, koska tunnen sen kehossani.

Olen ollut jos jonkinmoisella jutansuperdieetillä ja itse organisoidulla laihdutuskuurilla. Olen herkkulakkoillut. Olen liikkunut vain näyttääkseni paremmalta. Olen seissyt aamuisin vaa'alla, päivittäin, ja saanut hermoromahduksia sen näyttämän luvun grammojen heilahtelusta.

Syön edelleen herkkuja (karkkihampaani on kyltymätön) enkä aina jaksa vääntäytyä kuntosalille, vaikka pitäisi. Rakastan pitsaa ja ranskalaisia majoneesilla. Tiedän myös, ettei kaikille sovi kasvisruoka tai edes se aamusmoothie. Tässä on siis kyse vain ja ainoastaan siitä, että löytää sen oman juttunsa.

Tänään kaverini kysyi, jos lähtisin mukaan kuuden viikon kesäkuntoon -laihdutusohjelmaan. Ekaa kertaa ehkä sitten kutosluokan oli sellainen olo, että en halua. Eikä mun tarvitse. En ole täydellinen, mutta musta tuntuu hyvältä mun kropassa. Ja se on tärkeintä. :) Jos siis itsellä on huono olla omana itsenään, tai kroppa ja/tai mieli reistailee, suosittelen lämpimästi kokeilemaan muutosta keittiön puolella! 

(Psst! Jos jotakuta muuta kiinnostaisi shiftata safkaamista entistä vegempään, Oikeutta eläimille-yhdistyksellä on nettisivuillaan tosi hyvä ja kattava opas aloittelevalle kasvissyöjälle https://oikeuttaelaimille.fi. Myös liikuntaan erikoistunut somekanava Tikis julkaisi juuri hyvän artikkelin liikkujan kasvisruokavalio http://www.tikis.fi/ravinto/liikkujan-kasvisruokavalio/)

Kommentit (0)

Seuraa 

22-vuotias turkulainen totuttelee takaisin elämään Suomessa ulkomailla vietettyjen välivuosien jälkeen. Runoilua elämästä hymynkare huulilla! 

Instagram @emiliaidamaria

Contact emppu.pesonen@gmail.com

 

Blogiarkisto

2016

Instagram