Voin ihan rehellisesti tunnustaa, että mua ovat oikeastaan aina kiinnostaneet ja liikuttaneet, ainakin jollain tasolla, muiden ihmisten mielipiteet. Kaipaan selkeästi hyväksyntää mun päätöksilleni ulkopuolelta. Se pistää välillä mietityttämään: tekisiköhän asioita eri tavalla, jos ei niin usein olisi kelaamassa myös muiden mielipiteitä? 

Aika usein tämä piirre tulee itsessäni esiin selittelynä tai itseni "sensuroimisena". Esimerkiksi, lopetin noin vuosi sitten punaisen lihan syönnin kokonaan ja viimeaikoina olen siirtynyt oikeastaan kokonaan kasvisruokavalioon. Huomaan selitteleväni asiaa, myös silloin kun siihen ei oikeasti olisi tarvetta: "en pidä nakeista, liha ällöttää juuri nyt, ehkä tulevaisuudessa syön taas lihaa" - vaikka oikeasti olen tullut tehnyt päätöksen itselleni merkityksellisistä eettisistä, ekologisista ja terveydellisistä syistä. 

Viitsinköhän kirjoittaa näin tai noin blogiini, jos tuo tai tuo ajattelee niin tai näin? Voinko sanoa tämän mielipiteen ääneen, kehtaanko kirjoittaa taas facebookpostauksen, mitäköhän muut ajattelevat, jos mulla on tällainen takki? List goes on.

Mun uuden vuoden lupaus oli tehdä enemmän juttuja välittämättä siitä, mitä muiden päässä liikkuu. Sanoisin olevani ihan hyvällä polulla. Joku olisi ehkä pakottanut itsensä jäämään Australiaan työntekoon niin päätettyään ja siitä muille puhuttuaan, mutta meitä ei Nooran kanssa pelota sanoa ääneen viettävämme kesän mielummin Suomessa. Myönnän miettineeni muiden reaktiota päätöksestäni, mutta kun facebookissa kerroin reissumme suuntaavan Malesiaan, en saanut yhtäkään ihmettelevää tai oudoksuvaa kommenttia. Sitä aina vaan tuppaa päässään suurentelemaan asioita, loppujen lopuksi kun muita ei taida liikauttaa karvan vertaa, missä päin maapalloa tämä kaksikko todellisuudessa rinkan kanssa heiluukaan. :D Edellispäivänä pohdittiin asiaa Nooran kanssa aamukahvin ääressä: mitä muiden mielipide jostakin asiasta oikeastaan muuttaa? Ei sitten niin yhtikäs mitään. 

Tiettyyn pisteeseen asti toisten mielipiteitä on hyvä ja ihan kannattavaakin kuunnella: muilla saattaa olla asiasta omakohtaista kokemusta ja kullanarvoisia vinkkejä. Silti aina tulisi muistaa punnita, mitkä ovat sellaisia asioita jotka vain on saatava tehdä oman päänsä mukaan, kävi miten kävi. Liian helpolla ei myöskään saa antaa periksi.

Jos jotain olen viimevuosina oppinut, niin sen, että jotkut oppitunnit on vaan opittava itse sen kuuluisan kantapään kautta. :)

P.S Living and loving life in Langkawi! Kuvituksena ehkä hiukan randomeja räpsyjä, mun eka tuore kookos koskaan. Rakkautta ensisilmäyksellä, tai siis -siemauksella. ❤️😂

Kommentit (0)

Seuraa 

22-vuotias turkulainen totuttelee takaisin elämään Suomessa ulkomailla vietettyjen välivuosien jälkeen. Runoilua elämästä hymynkare huulilla! 

Instagram @emiliaidamaria

Contact emppu.pesonen@gmail.com

 

Blogiarkisto

2016

Instagram