Vitsi että oon iloinen, että päätettiin tehdä muutaman päivän pysähdys Singaporessa. Ihan loistava välilasku ajatusten keräämiseen ja aikaeroon tottumiseen. Meillä on ollut ihan huiput 2,5 päivää ja juteltiinkin, että jos meiän reissu jostaan syystä tyssäis tähän, kaikki matkustaminen ja tähän asti kulutettu raha on jo ollut näitten päivien arvosta. :D Ollaan Nooran kanssa molemmat henkeen ja vereen niin isoja fiilistelijöitä, että hyvään päivään tarttetaan vaan kivat maisemat ja hyvää ruokaa. Kun vietetään aikaa yhessä niin tuntuu et meitä ympäröis joku hyvän energian kenttä: ilman kummempaa suunnitelmaa päivät rakentuu supersmoothisti, ja jos joku menee pieleen niin heitetään asiasta vaan läppää. Joku vois sanoa et ettehän oo ollu reissussa kun vasta muutaman päivän, mut meiän ystävyydelle ihan valtava voimavara on se, et tehtiin töitä ja vietettiin sen lisäks myös vapaa-aika yhdessä yli 6kk eikä tapeltu varmaan kertakaan. 

Asetettiin herätyskello soittamaan aika kunnianhimoisesti jo puoli kymmeneltä meidän ekan kokonaisen päivän aamuna Singaporessa, mutta ei luonnollisestikaan jaksettu nousta ennen puoltapäivää. Meillä oli jo alusta asti suunnitelmana suunnata keskiviikkona Singaporen edustalla sijaitsevalle Sentosa Islandille, ja aamupalan (söpöjen musliminaisten valmistama halal-buffet :D) jälkeen hypättiin taas paikallisbussiin ja tällä kertaa suhattiin lähimmälle metroasemalle. Aikaisemmassa postauksessa mainitsemani bussikortti kävi myös metrossa ja se tais olla koko Singaporen reissun paras ostos, hyödynnettiin nimittäin paikallisliikennettä ihan koko ajan ja kaikkialle mentäessä. Ei oikeestaan liikuttu hotellimme alueella ollenkaan vaan suunnattiin aina jonnekkin muualle. Ladattiin kortille arvoa noin 20 Singaporen dollaria (1 dollari noin 0,65e) ja pärjättiin sillä kaikki meidän päivät. 

Jos joskus eksyt Singaporeen ja Sentosa Islandille niin kaksi sanaa: cable car. Päivän paras idea! Kun päästiin saarelle oltiin ehkä vähän hukassa siitä, mitä tehdä. Saarellahan ois vaikka mitä aktiviteettia aina vesipuistosta Universals Studioon, mutta budjettimatkalaisina päätettiin jättää kyseiset seuraavaan kertaan. Noora bongasi saaren keskiosista cable carin, eli periaatteessa gondoli-hiihtohissityyppisen laitoksen, jolla pääsi ihailemaan maisemia 117m korkeudesta. Hypättiin sen kyytiin ja ne maisemat - voi vitsit. Ei siis päästy niistä yli ja liimauduttiin cable carin ikkunoihin kuin pikkulapset konsanaan. :D Cable car vei meidät ihan saaren eteläkärkeen yli jättimäisen vehreän viidakon, ja päätepysäkkinä oli valkoista hiekkaa, palmupuita ja turkoosina hohtavaa vettä. Nyt jos koskaan päästiin oikeesti reissailun makuun ja meidän hymyt oli kyllä leveimmät koskaan. Fiilistelijöiden taivas!

Cable carin alla levittäytyvä viidakkometsä oli niin lumoavan kaunis, että olisin voinut tuijotella noita vieri vieressä kasvavia, smaragdinvihreitä korkeuksiin kohoavia jättiläispuita vaikka koko päivän. Ne loivat jotenkin upean kontrastin Siloso Beachin melkein valkoisena hohtavalle hiekalle ja turkoosin sinisenä liplattaville laineille, enkä tainnut saada suustani Nooralle muuta, kuin että haluan muuttaa viidakkoon. En ees tiedä kuinka kauan vietettiin radan päätepysäkillä. Käveltiin hiekkarannalta toiselle, räpsittiin kännykän kamerarullat täyteen palmukuvia ja istuskeltiin rantabaarissa. Mietittiin sitä, miten ollaan niin onnekaita ja kiitollisia et saadaan olla just tässä. Meille molemmille oli aika vaikeeta lähteä kotoa 3 kuukauden Suomessa oleskelun jälkeen ja lentopäivänä fiilikset tais molemmilla olla aika sekavat - siinä rantabaarissa aallon liplatusta kuunnellessa hälveni kyllä viimisetkin epäilyt siitä, oliko tä reissu hyvä idea.

Mulla on niin hyvä olla mun elämässä tällä hetkellä. Niin rauhallinen ja tasapainonen olo, en muuttais varmaan asiaakaan muuksi. Niin sairaan onnellinen tästä hetkestä just tässä. Oppaana pelkäsin et mun onnellisuus olis jotenkin riippuvaista siitä, et oon ulkomailla. On ollu niin helpottavaa huomata, et se ei oo niin - on vaan jotenkin sairaan hyvä olla itsensä kanssa. Ja mikä parasta, tällä kertaa tiiän varmasti etten oo tekemässä tätä minkään tai kenenkään muun vuoksi kuin itseni, ja innolla ootan myös elämää Suomessa Australian jälkeen. :) Totta kai on myös niitä ihan paskoja päiviä, jolloin mikään ei mee hyvin ja oma epävarma tulevaisuus ahdistaa, mutta jotenkin on oppinut ottamaan ne huonotkin päivät jotenkin uudenlaisella tavalla. Mun tanskalainen kaveri sanoi kerran hienosti: "Your mind is like a sky. It might, and it will, get cloudy - but you gotta remember the sun is always shining behind the clouds. It's not going anywhere."

Positiivista energiaa ja iloisia ajatuksia kaikkien perjantaihin ❤️😊

P.S Saavuttiin eilen Australiaan! 12h yöunien jälkeen ollaan valmiita uuteen päivään! Edullisia majoitusvinkkejä Sydneyyn otetaan vastaan. :) P.S 2: Mun blogia voi seurata portaaleissa blogit.fi ja blogipolku.fi

Kommentit (2)

Hannanen

😍😍😍 Mitkä maisemat.. Tuo ranta on kyllä jotain niin to die for. Kommenttikenttä tulee tosin täyttymään sydänsilmäemojeista vielä niin monta kertaa kunhan saat nappailtua kuvia Australiastakin. Ihanaa että ootte perillä, ja tuli kyllä niin hyvä mieli kun luki sun fiiliksistä. On niin tärkeää olla aidosti onnellinen nimenomaan itsensä kanssa jotta voi olla onnellinen myös muiden kanssa. :) Ja tuo sun tanskalaisen ystävän elämänviisaus, niin kauniisti sanottu ja niin totta.

emiliaidamaria
Liittynyt22.12.2015

Toi oli kyllä niin upeeta aluetta, ei tiennyt mihin natseensa kääntäis kaiken kauneuden keskellä! Kuvia Ausseista on varmasti tulossa pian, kun saan kaikki Singapore-matskut eka pois alta. :) Ihanaa että tuli hyvä mieli mun kirjotuksista! <3

emiliaidamaria

Seuraa 

22-vuotias turkulainen totuttelee takaisin elämään Suomessa ulkomailla vietettyjen välivuosien jälkeen. Runoilua elämästä hymynkare huulilla! 

Instagram @emiliaidamaria

Contact emppu.pesonen@gmail.com

 

Blogiarkisto

2016

Instagram