Reissumme viimeinen osuus starttasi virallisesti maanantaina, kun lentokoneemme pyörät koskettivat Filippiinien läntisimmän saaren, Palawanin maaperää. Tunteet ovat hieman sekavat - toisaalta en malta odottaa kotiinpääsyä, toisaalta toivoisin reissun jatkuvan ikuisesti. Hetket vierivät ohitse niin huimaan tahtiin, että pelkään meidän olevan kotona jo ennen kuin huomaammekaan. :D 

Palawaniin viitataan lähes jokaisessa siitä kertovassa tekstissä maailman kauneimpana saarena ja jo yhden vuorokauden saarella vietettyäni olin valmis allekirjoittamaan kyseisen lauseen. Ihan ehdottomasti kaunein ja uniikein koskaan näkemäni saari ja on varmasti yksi lempparipaikoistani koko maailmassa. Palawan on ollut turistien tietoisuudessa vasta muutaman vuosikymmenen ja sen kulttuuri on erikoinen sekoitus aasialaisuutta ja latinalaista Amerikkaa - nää seikat luovat tänne todella omanlaisensa tunnelman, jollaiseen en ole törmännyt missään muualla. 

Aloitettiin Palawan -osuutemme saaren pääkaupungista Puerto Princesasta, jossa vietimme vain sen verran aikaa, että pääsimme näkemään jälleen yhden Unescon maailmanperintökohteen, Sabangin Underground riverin. Liikkuminen saarella vie todella paljon aikaa, ja maanalaiselle joellekkin matkasimme ensin kaksi tuntia pakettiautolla ja parikymmentä minuuttia veneellä. Underground river virtaa kahdeksan kilometrin pituisena luolastossa, ja me pääsimme retkellämme tutkimaan sitä kahden kilometrin mitalla kanootilla. Koko päivä kokonaisuudessaan kaikkine matkustamisineen oli kaiken vaivan arvoinen, sillä maisemat sekä joella että matkalla sinne olivat niin upeita!! 😊

Puerto Princesasta tarkoituksenamme oli jatkaa matkaa Port Bartoniin, josta varasimmekin jo etukäteen hotellin yhdeksi yöksi. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin - neljän tunnin pakussa matkustamisen jälkeen kuulimme, että varaamamme hotelli ei olekaan Port Bartonissa, vaan siitä vielä tunnin venematkan päässä San Vicenten kaupungissa. :D No, ei muuta kuin paikallisen papan vene alle ja San Vicenteen. Varaamamme hotelli osoittautui ihan täydelliseksi ja edullisemmaksi kuin luulimme, ja päädyimme bookaamaan kolme yötä lisää. Port Bartoniin ehtii myöhemminkin. 😊 

Kaikista onnellisin olen ollut hotellin aamupalavalikoimasta kahden viikon riisipapudieetin jäljiltä!! Onneasta soikeana olen vedellyt napaani hedelmäsmoothieita, pannukakkuja, tuoretta mangoa ja munakkaita - happiness is a good breakfast. ❤️

Nettiyhteys Filippiineillä on vähän niin ja näin, sillä sähköt saattavat olla välillä poikki useita tuntejakin melkein päivittäin. Postailu blogiin on siis välillä vähän haasteellista, mutta instagramissa mua voi seurata nimimerkillä emiliaidamaria. 😊

Kommentit (0)

Seuraa 

22-vuotias turkulainen totuttelee takaisin elämään Suomessa ulkomailla vietettyjen välivuosien jälkeen. Runoilua elämästä hymynkare huulilla! 

Instagram @emiliaidamaria

Contact emppu.pesonen@gmail.com

 

Blogiarkisto

2016

Instagram