Mun piti alunperin kirjoitella tänään vähän saaren pohjoisosasta El Nidosta, jossa vietettiin nelisen päivää, mutta huonon nettiyhteyden vuoksi kaikki mun kuvat on jumissa puhelimella. Mennään siis ajatuksilla siitä, mitä oon huomannut itsestäni näin kolmen kuukauden reissun ajalla! 

Vaikka ennen reissulle lähtemistä asuinkin vuoden ulkomailla, on reppureissaaminen ollut ihan toisenlainen kokemus. Kotia ei ole, sillä katto pään päällä vaihtuu joskus kahdenkin yön välein ja koko omaisuus matkaa mukana repussa. Melkein minne vain voi ottaa ja lähteä milloin tahtoo, ja päivät saa viettää juuri itse haluamallaan tavalla. Kaikki tämä antaa ihan hirveästi tilaa ajatuksille ja kaikennäköistä onkin tullut pohdiskeltua ja mietittyä reissun aikana. 

Itsestäänkin on oppinut aika paljon. Luulin esimerkiksi ennen, että voisin nukkua missä vain - kunhan on katto pään päällä, asumushan on vain nukkumista varten. Totuus on, että voin nukkua melkein missä vain, kunhan on siistiä ja paikan energiat ovat kohdillaan. Viihdyin paljon paremmin todella yksinkertaisessa bed&breakfast majoituksessa El Nidossa kuin kattoterassilla ja infinitypoolilla varustetussa isossa hotellissa Langkawilla, sillä El Nidon majoituksessa oli niin kiva tunnelma ja huone todella siisti. En halua enkä pysty nukkumaan paikassa, joka tuntuu epäsiistiltä, turvattomalta tai vilisee torakoita. 

Hyvä, ravitseva ruoka on mulle ehkä elämää tärkeempää. En ehkä aikaisemmin ole osannut arvostaa tarpeeksi sitä valikoimaa ja ruuan puhtautta, mitä meillä Suomessa on, tai sitä, että ruoka-annoksen voi kokata itse. Puhumattakaan siitä, että ymmärrät tarjoilijaa ravintolassa tai osaat edes hieman aavistaa, millainen todellisuus menun tekstien takaa paljastuu. Usko on meinannut loppua muutamaan otteeseen, esimerkiksi silloin kun painotettuasi malesialaisessa katukeittiössä haluavasi kasvisruokaa eteesi kiikutetaan nuudeleita isolla kasalla jauhelihaa tai kun olet syönyt viikon putkeen aamiaiseksi papuja ja riisiä. :D Olen haaveillut ainakin viimeisen kuukauden ajan suomalaisista aamupaloista! 

Tärkein asia kuitenkin, jonka olen maailmalla oppinut liittyy onnellisuuteen. Jos ei ole onnellinen Suomessa, ei maan vaihto mitä suuremmalla todennäköisyydellä tule muuttamaan asiaa yhtään sen kummoisemmaksi. On oltava ensin onnellinen itsensä kanssa, jotta voi olla onnellinen missään paikassa - oli se sitten kotona räntäsateen keskellä tai bikineissä palmupuun alla. Tosi usein tuntuu, että ihmiset ajattelevat auringon ja hiekkarantojen korjaavan kaikki ongelmat, vaikka ei se kyllä niin valitettavasti ole. Arki ja sen isommat tai pienemmät murheet tulevat ihan samalla tavalla jokapaikassa vastaan, oli maa tai ympäristö mikä tahansa. Edes kolmen kuukauden lomalla kaikki ei ole kokoajan vaan helppoa ja ihanaa. En tiedä osaanko pukea ajatustani oikein kunnolla sanoiksi, mutta on ollut kiva huomata, ettei elämä ole sen parempaa tai huonompaa missään maassa - aika paljon on kiinni omasta itsestä ja siitä, miten suhtautuu elämään.

Kommentit (0)

Seuraa 

22-vuotias turkulainen totuttelee takaisin elämään Suomessa ulkomailla vietettyjen välivuosien jälkeen. Runoilua elämästä hymynkare huulilla! 

Instagram @emiliaidamaria

Contact emppu.pesonen@gmail.com

 

Blogiarkisto

2016

Instagram