Olen aina ollut ylpeä siitä, että osaan elämässäni tehdä päätöksiä impulsiivisesti ja fiilispohjalta. Mua ei ole koskaan haitannut se, että pystyn tukahduttamaan mun järjen äänen suhteellisen tehokkaasti: olen saattanut korkata viinipullon keskellä kirkasta päivää tai bookata lentoliput Aasiaan hetken mielijohteesta. Sen takia mun tähänastinen elämäni onkin ainakin omasta mielestäni melko mukavaa kelattavaa. Sellaista oman näköistäni.

Nyt kuitenkin, olipa syynä sitten juuri mittariin kilahtaneet 22 vuotta tai muuten vain suomalaisen yhteiskunnan paineet, on tämä piirre alkanut viimeaikoina epäilyttämään itseäni. Olenko mä liian carpe diem? 

Innostun milloin kustakin asiasta sata lasissa ja sitten ne jäävät sikseen. Vuokraan kämpän yhdestä kaupungista, vaikka työpaikka on toisessa ja opiskelupaikkaa haettu kolmannesta. Pääsykoekirjat jäävät nurkkaan kun aurinko porottaa taivaalta ja joku päästää suustaan sanat "terassi" ja "viini". 

Yrittäessäni elää elämääni mahdollisimman täysillä ja jokaisesta päivästä nauttien, tallonko samalla tulevaisuuden minua varpaille? Hedonisti-minä uskottelee, että ei, ei tämäkään koulu just nyt sovi, ja taas kerran päädyn pääsykoesaliin eväsretkelle tuijottelemaan tyhjää ruutupaperia. Kokoajan pitäisi olla niin helkkarin hauskaa ja helppoa, että mistään ponnistelua vaativasta ei näytä tulevan yhtään mitään. "No, ensi vuonna sitten."

Haluan ja olenkin elänyt elämääni just niinkuin kulloinkin on sillä hetkellä tuntunut. Nyt kuitenkin hiukan mietityttää, pitäisikö sitä välillä pysähtyä miettimään myös hiukan tulevaa? 

Apua, auttakaa, mulla on kakskakkosen kriisi! 

Kommentit (2)

Vierailija

Oot nähnyt maailmaa, joka on ollu varmasti todella ainutlaatuinen ja avartava kokemus. Aivan ihana lukea tämmöistä. Oletko joskus kenties ollut Rodoksella/Lindoksella oppaana, en ole vielä ehtinyt ihan kaikkea lukemaan? :) 

emiliaidamaria
Liittynyt22.12.2015

Kiitos kommentista! :) Reilu vuosi ulkomailla oli kyllä ehdottomasti kokemus, mitä en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Kaikenlaista sitä kuitenkin tulee aina välillä kriiseiltyä. :D
Olin vuoden matkaoppaana, josta tosiaan puolet asustelin Rodoksella. Lindokselle tuli tehtyä retki melkein viikoittain! En ole tainnutkaan oikein avata koko opashommaa muutamaa sivulausetta enempää.

emiliaidamaria

Seuraa 

22-vuotias turkulainen totuttelee takaisin elämään Suomessa ulkomailla vietettyjen välivuosien jälkeen. Runoilua elämästä hymynkare huulilla! 

Instagram @emiliaidamaria

Contact emppu.pesonen@gmail.com

 

Blogiarkisto

2016

Instagram