Matkailun suola on ehdottomasti tyypit, joihin reissullaan törmää ja varsinkin keskustelut, joihin heidän kanssaan ajautuu ja välillä uppoutuu tuntikausiksikin. Tänään törmäsimme erääseen aika mielenkiintoiseen tyyppiin hotellillamme. Juttelimme niitä näitä aamupalapöydässä erään englantilaisparin kanssa kun ravintolassa piipahtamassa ollut mies kuuli juttumme ja liittyi keskusteluun. Englantilaispari poistui paikalta ottamaan aurinkoa, mutta me jäimme vielä Nooran kanssa miehen seuraan kahvikuppeinemme. Tyyppi olisi voinut iän puolesta olla isämme, oli kotoisin Norjasta, hänellä oli kaksi parikymppistä lasta, hän oli asunut vuosikymmenen Amerikassa ja nyt nelisen vuotta Filippiineillä. Meillä ei siis käytännössä ollut mitään yhteistä, mutta ennenkuin huomasimmekaan neljä (siis neljä!) tuntia oli vierähtänyt ja olimme jutelleet vaikka mistä. 

Keskustelu ajautui jossakin vaiheessa koulunkäyntiin ja mies kertoi miten Filippiineillä nuorille asetetaan ihan hirveä paine hankkia koulutus, oli se sitten mikä tahansa. Kukaan ei oikeastaan anna mitään painoarvoa motivaatiolle tai kiinnostuksenkohteille,  ainoastaan valmistumisella on väliä. Tämän seurauksena moni kouluttautuu alalle, jonka parissa eivät edes halua työskennellä ja korkeastikoulutetut nuoret valitsevat mielummin tavaroiden pakkaamisen muovikasseihin kaupan kassalla kuin ammatin koulutustaan vastaavalta alalta. 

Koulutus on tärkeää, mutta jos sen suorittaa ihan vääristä syistä, onko siinä oikeastaan mitään järkeä? Joskus muakin harmittaa suomalainen periaate siitä, miten nuoria painostetaan koulusta kouluun. Muistan vieläkin yläasteella erään opettajan kärkkäät kommentit siitä, miten meillä kellään ei tulisi koskaan olemaan varaa pitää välivuosia ja koko idea on tuhoontuomittu. 

Itselläni on nyt takana kolme välivuotta enkä kadu niistä yhtäkään. Olen oppinut, kokenut ja nähnyt sellaisia asioita, jotka eivät ikinä olisi olleet mahdollisia koulunpenkiltä, puhumattakaan työkokemuksesta jota olen kerryttänyt. Välivuosien ansiosta olen itsevarmempi ja entisen hapuilun sijaan tiedän tarkalleen, minkälaiseen kouluun haluan. En tarkoita, että jokaisen tulisi pitää välivuosi - tiedän monta tyyppiä, jotka ovat alusta asti tienneet heille oikean koulun eivätkä tekisi mitään toisin. Tarkoitan, että mielestäni on parempi ottaa oikeasti aikaa itselleen ja etsiä sitä omaa juttua sen sijaan, että paniikissa valitsisi reiteistä vain sen vähiten huonoimman. En usko sen palvelevan ketään, että pakottaa itsensä johonkin kouluun. Koulu on taas kerran yksi niistä asioista, joissa ainakin itse kannustan kaikkia kuuntelemaan itsekkäästi vain ja ainoastaan itseään - siellä koulunpenkillä kun ei tule istuskelemaan kukaan muu, kuin sinä itse. 

Kommentit (0)

Seuraa 

22-vuotias turkulainen totuttelee takaisin elämään Suomessa ulkomailla vietettyjen välivuosien jälkeen. Runoilua elämästä hymynkare huulilla! 

Instagram @emiliaidamaria

Contact emppu.pesonen@gmail.com

 

Blogiarkisto

2016

Instagram