Ilmassa on jotain muutakin kuin pelkkää kevättä, ihan selkeästi. Sellaista uuden alun tuntua. 

Ehkä se on kaikki itseeni imemä ulkomaiden trooppinen lämpö tai sitten vain kotimaan ujosti pilvien välistä kurkkaavat, hennosti lämmittävät säteet, mutta meikäläisen energiavarastot ovat ääriään myöten täynnä. Kirjaimellisesti puhkun innosta! Samalla kun Suomen luonto pikkuhiljaa heräilee talvihorroksestaan ja uutta elämää alkaa pikkuhiljaa versoilemaan sieltä täältä, minä olen korviani myöten rakastunut tähän omaan parikymppisen elämääni. 

Täytän ensi keskiviikkona 22 ja tuntuu niin älyttömän hyvältä. Vaikkei niistä kovin kauan olekaan, voin teinivuosien epävarmuuteen ja harhailuun palata vain muistoissani, ehkä ensimmäistä kertaa jopa hymynpilke silmässäni. Olo tuntuu voittamattomalta. Ehkä joskus jopa pelottavankin paljon. 
Kahvikupin äärellä tai pyöräillessäni kevätviimassa töihin katselen tulevaisuuteen ja pyörittelen aivojeni sopukoissa skenaarioita töistä, kaupungista, kodista, ystävistä... Olen niin innoissani, että tekisi mieli vain laulaa ja tanssia kaduilla, josta ei ole ehditty vielä lakaista soraa kesäsäilöön. Kun mietin syksyä en saa hyppysiini mitään konkreettista - ja se tässä kai parasta onkin. Tietämättömyys ja elämän arvoituksellisuus. En malta odottaa, mihin päädynkään! 

Meinasin muutamaksi päiväksi uppoutua syvempiin vesiin ja hautautua pääsykoekirjojen ja kaupankassatädin rooliin Netflix-sarjojen orjaksi. Diagnosoin kuitenkin itsestään ilmoittelevan kesäflunssan ja tänään sitä on lääkitty muhkupeitoilla, villasukilla, irtokarkeilla ja vihreällä teellä. Rakkaat, muistakaa pysähtyä, kun siltä tuntuu.

Huomenna taas täyttä höyryä eteenpäin! 

Kommentit (0)

Seuraa 

22-vuotias turkulainen totuttelee takaisin elämään Suomessa ulkomailla vietettyjen välivuosien jälkeen. Runoilua elämästä hymynkare huulilla! 

Instagram @emiliaidamaria

Contact emppu.pesonen@gmail.com

 

Blogiarkisto

2016

Instagram