Juhannus oli täynnä avonaisiksi jätettyjä suunnitelmia joiden seurauksena se olikin oikein superhyvä! Pääsin mökkeilemään kahdesti, Helsinkiin, Jasper Pääkkösen Löylyyn, bemarin kyytiin, puulämmitteiseen saunaan, Aurajokeen, järveen ja mereen. Paljon muuta sitä ei oikeastaan olisi edes osannut pyytää. 

Mulle kuitenkin ehkä kaikkein tärkeintä tässä juhannuksessa oli se, kenen kanssa sain sen viettää - mun kavereiden kanssa. Jokaiselle päivälle oli hiukan eri seuraa ja se teki juhannuksesta ihan erityisen hauskan! Perjantaina pelattiin mölkkyä ja hävisin täpärästi mun kaverin poikaystävälle, lauantaina tuntui absurdilta olla Suomessa samalla porukalla kuin melkein kaksi vuotta sitten Gran Canarialla ja sunnuntaina juotiin jekkushotteja sekä puoliksi vitsillä suunniteltiin yhteistä biisiä. 

En aina ole osannut arvostaa mun kavereita niin kuin nyt. Olen ollut sellaisessa onnekkaassa tilanteesssa, että mulla on aina ollut joku jolle soittaa, ja että pitkälti yli kymmenen vuotta he ovat olleet enemmän tai vähemmän samoja ihmisiä. Sitä rupeaa ihan tahtomattaankin ottamaan heidät ajatuksissaan itsestäänselvyytenä.

Mutta voi pojat kun niistä tyypeistä on erossa yli vuoden! Ei olekaan enää sitä tyyppiä rinnalla, joka muistaa mitä tapahtui kakkosluokalla tai lukion ekoissa bileissä. Kukaan ei tunne samoja ihmisiä, ole nähnyt sitä koko skaalaa päiväkodista yo-juhliin saakka, tai oikeasti tiedä millainen se sun eka poikaystävä nyt olikaan. Se kasvattaa muuten ihan hirveästi - opettaa päästämään uusia ihmisiä tosi lähelle, koska oikeastaan on vähän pakkokin. Samalla se saa ymmärtämään, miten huisin tärkeää on itsellä olla joku, joka tuntee ihan läpikotaisin. 

Vasta nyt nään, miten kiitollinen voin olla mun vuodesta poissa mun turvasatamaporukan luota. Se oli kirjaimellisesti hyppy tuntemattomaan mun vuosien ja vuosien takaisen kaveriporukan luota. Sen ansiosta sain niin monta uutta hyvää ystävää, jonka kanssa voin jutella kuin hetkeäkään ei olisi kulunut, vaikka juuri halasimme ekaa kertaa vuoteen. Ja sen ansiosta voin joka kerta olla ihan superonnellinen, kun voin taas tosta vain sopia treffit parhaan kaverin kanssa. 

 

Ystävät, muistakaa arvostaa niitäkin! ❤️

Kommentit (0)

Seuraa 

22-vuotias turkulainen totuttelee takaisin elämään Suomessa ulkomailla vietettyjen välivuosien jälkeen. Runoilua elämästä hymynkare huulilla! 

Instagram @emiliaidamaria

Contact emppu.pesonen@gmail.com

 

Blogiarkisto

2016

Instagram