Erään australialaisen urheiluvaateliikkeen ikkunaan oli tarroilla liimattu isot sanat "I AM MADE OF THE BELIEF THAT ANYTHING IS POSSIBLE." 

Jos jollakin elämän osa-alueilla kärsinkin epävarmuudesta ja ajoittaisista itseluottamuksen murenemisista, ei mua oikeastaan koskaan ole huolestuttanut ajatus siitä, tulenko pärjäämään elämässä. Vaikka joskus kiroankin viinipullollisen ylitse ystävilleni kuolevani varmasti ikisinkkuna sadan koiranpennun kanssa, kyseenalaistan päivittäin tahtoani koskaan hankkia lapsia (terveisiä vaan aasialaisten, uima-altaaseen melkein itsensä säheltäessään hukuttavien kauhukakaroiden keskeltä. No joke) ja saatan käyttää päiväkausia zoomaillen vatsamakkaroitani bikinikuvista, mun tulevaisuuden mielikuvissani mulla on aina hyvä työ, jossa viihdyn ja rahaa asua siellä missä haluan, matkustaen sinne minne tahdon. Elintasoni on aina ollut hyvä, enkä ole ajatuksissani tulevaisuuden minällekään antanut tilaa muulle. 

Vaihdoin aika hiljattain suunnitelmaani siitä, mihin kouluun aion keväällä hakea ja pitkään aikaan ei mikään ole innostanut, kiinnostanut tai motivoinut yhtä kovaa kuin tämä. Pääsykoekirjassani käsiteltiin kappaleen verran alan ihmisten työmaisemaa nykyaikana: kauhisteena silmäni lipuivat sellaisten sanojen kuin "pätkätyö", "yrittäjyys", "yötä päivään ahertaminen" ja "alhainen palkka" ylitse.  Odotin listausta hyvistä puolista, mutta sitä ei tullutkaan. Sivulauseessa taidettiin mainita vapaus ja intohimo työtä kohtaan. Jotenkin niin suomalaista, vai olenko väärässä? 

Hetkeksi annoin aivoissani tilaa epäonnistumisen mahdollisuudelle, mutta repäisin itseni siitä kuilusta yhtä nopeasti kuin sinne vajosinkin. Jos minä en itse luota itseeni, niin kuka? Jos itse ajattelen epäonnistuvani, eikö se olekin jo puoli luovuttamista? Kukaan ei varmasti tulevaisuudessakaan tule hakemaan kotiovelta töihin, varsinkaan jos itse ei usko töihin kykenevänsä tai olevansa tarpeeksi hyvä. Jos jotakin haluaa, eikä anna itselleen mahdollisuutta tyytyä muuhun, uskon että on aika isot mahdollisuudet onnistua.

I am made of the belief that anything is possible. :) 

Kommentit (0)

Seuraa 

22-vuotias turkulainen totuttelee takaisin elämään Suomessa ulkomailla vietettyjen välivuosien jälkeen. Runoilua elämästä hymynkare huulilla! 

Instagram @emiliaidamaria

Contact emppu.pesonen@gmail.com

 

Blogiarkisto

2016

Instagram