Kolme viikkoa Langkawin kokoisella saarella on aika pitkä aika, mutta oikeestaan itsekin yllätyttiin miten hyvin ollaan saatu aika kulumaan. Huomenna on meidän tokavimppa päivä täällä ja sunnuntaina lennetään takaisin Kuala Lumpuriin, josta jatketaan matkaa Palawanille maanantaina. Luin vuosi sitten postauksia Filippiineiltä ja siitä asti saariryhmä on pyörinyt mun mielessä ja matkahaavelistalla, en malta oottaa että pääsen tutkimaan sen saaria ja kristallinkirkkaita snorklausvesiä! 😍

Kaunista saaristoa ja upeaa vedenväriä tarjoilee myös Malesian saaristo ja tiistaina osallistuttiinkin Island hopping- eli saarihyppelyretkelle. Pikkuinen paatti, johon mahtui vain kymmenisen henkeä kuljetti meitä muutaman tunnin ajan saarelta toiselle. Ostettiin retki hotelliltamme ja näin jälkeenpäin ajateltuna se ei ehkä ollut paras idea, sillä retki pysähtyi just niillä kaiken turistisimmilla pysähdyspaikoilla. Autiosaarien tunnelmaa pääsivät pilaamaan siis hieman kameran kanssa riehuvat aasialaismatkailijat. Retki oli kuitenkin tosi edullinen ja päästiin edes hieman näkemään saariston kauneutta, mutta Palawanilla päästään toivottavasti hiukan autenttisempiin autiosaarimaisemiin! 

Jos joku täällä Malesiassa on yllättänyt niin luonnon roskaisuus. Paikalliset ja myös turistit näyttävät heittävän jätteitä ihan suruttomasti luontoon ja molemmat noista vierailemistamme saaristakin olivat ihan roskia täynnä, ne oli vain haravoitu hieman syrjään rannalta. Tekee olon jotenkin tosi surulliseksi kun ajattelee, miten vähän ihmiset täällä arvostavat näin kaunista luontoa. :( Ekaa kertaa oikein kunnolla osaa arvostaa myös Suomen luonnon puhtautta. 

Bongattiin muutama päivä sitten hotellimme aulasta mainos Skytrex-radasta, eli sademetsän keskellä olevasta kiipeily- ja köysiradasta. Innostuttiin hommasta molemmat, koska ei olla sitä ennen kokeiltu ja keskiviikkona suhailimmekin saaren toiselle puolelle kiipeilemään. Vedettiin valjaat ja kiipeilyhanskat niskaan ja lyhkäisen oppitunnin jälkeen kiipeiltiinkin jo tikkaita pitkin puuhun, liuttiin köysiradoilla ja tasapainoiltiin erilaisilla esteillä. Todella, todella rankkaa käsille ja jaloille, varsinkin tällaisessa kuumuudessa (lämpötila on pyörinyt pari päivää noin 40-asteessa, kuulema epätavallisen kuuma maaliskuu) mutta niin hauskaa! Meille suositeltiin kaikista haastavinta rataa, jonka suorittamiseen oli arvioitu ajaksi 2,5-3h mutta me vedettiin se Nooran kanssa läpi reilussa tunnissa. :D Niin superkivaa puuhaa, että varmaan pakko käydä kesällä testaamassa Turun vastaavaa! 

Pakko kertoa vielä loppuun hauska sattumus - oltiin köysiratakiipeilyn jälkeen lounaalla kiinalaisessa ravintolassa ja katsellessani ympärillä istuvia ihmisiä huomasin naapuripöydän vanhemman aasialaisnaisen kuikuilevan meitä. Kun katsoin häneen, hän puhkesi maailman leveimpään hymyyn ja kysyi, mistä me olemme kotoisin. Kerroimme olevamme Suomesta ja nainen ihaili miten kauniit ja suuret silmät meillä on. Hetken päästä nainen tuli meidän luoksemme ja esittäytyi Angelaksi, hän oli korealainen kirjailija ja hänen miehensä entinen, juuri eläköitynyt diplomaatti. Siltä seisomalta Angela kirjoitti meille puhelinnumeronsa ja sanoi, että jos joskus tulemme Koreaan olemme aina tervetulleita yöpymään heidän luonaan. Hän antoi meille jonkinlaiset korealaiset kylmäkasvonaamiot lahjaksi ja lopuksi sekä Angela että hänen miehensä halusivat myös meidän kanssa kuvaan. Ihan huipputyyppejä, pitääköhän tässä lähteä seuraavaksi Koreassa käymään!!! :D

Kommentit (0)

Seuraa 

22-vuotias turkulainen totuttelee takaisin elämään Suomessa ulkomailla vietettyjen välivuosien jälkeen. Runoilua elämästä hymynkare huulilla! 

Instagram @emiliaidamaria

Contact emppu.pesonen@gmail.com

 

Blogiarkisto

2016

Instagram