Vaikka oli ihanaa olla paikoillaan kokonaiset kaksi viikkoa Cairnsissa, huomattiin me Nooran kanssa että se sai meidät laiskistumaan aika tavalla. Aamut venyivät usein vähän turhan pitkiksi ilmastoinnin hyrrätessä lämpötilaa meille suomalaisille sopivampaan eikä aamukahviakaan tarvinnut lähteä etsimään keittiön komerota pidemmältä. 
Päätettiin siis kiristää tahtia ja nyt ollaankin Brisbanessa ainoastaan kolme kokonaista päivää jotta saadaan itestämme enemmän irti :D. Fiilispohjalla kun matkustetaan, tänne oli pakko päästä - tää on nimittäin yks ekoista kaupungeista, joista haaveiltiin kun reissua alettiin suunnittelemaan. Jollain tapaa siis päätettiin etukäteen, että pidetään paikasta eikä me näköjään kovin väärässä oltu, sillä viihdytään täällä tosi hyvin. Sademetsän jälkeen kivaa suurkaupunkifiilistä, kuitenkin pienemmässä mittakaavassa kuin Sydney. 

Meillä oli tarkoituksena couchsurfata (eli siis yöpyä ilmaiseksi paikallisten sohvilla) täällä Ausseissa, mutta siitä ei toistaiseks oo tullut mitään. Viestiteltiin kuitenkin kyseisen nettisivuston kautta erään brisbanelaisen Benin kanssa, joka ei pystynyt hostaamaan meitä mutta lupasi näyttää meille paikkoja jos halutaan. Ihan huipputyyppi ja niin hullun vieraanvarainen! Ben haki meidät autollaan lentokentältä ja toimitti suoraan hostellimme oven eteen ja edellispäivänä hän puolestaan esitteli meille kaupunkia ajeluttaen meitä täällä ympäriinsä. Niin siistiä! Eilen käytettiin koko päivä Nooran kanssa risteillen edes takas kaupungin jokea ja tänään ollaan vaan haahuiltu hiukan puolikuntoisena vaatekaupoissa. Kumottiin eilen lauantain kunniaksi muutama viinilasi, hups. 🙈

Sain eilen sähköpostia eräältä sukulaiseltani, joka kertoi mun blogin herättävän paljon muistoja omalta Afrikan reissultaan yli parikymmentä vuotta sitten. Viesti sai mut miettimään tosi paljon sitä, millaisia muistoja itselle mahtaa jäädä tältä reissulta ja toisaalta myös millaisia haluan itse luoda - sillä nythän mulla just on aikaa ja valtaa niitä tehdä. Jännää miettiä minkälainen ainesosa tää reissu loppujen lopuks tulee olemaan mun elämässä ja miten se vaikuttaa mun tapaan olla ja ajatella. Päällimmäisenä taitaa mielen päälle jäädä ainakin tää kutkuttava vapauden tunne, kun ainoana rajana on vaan oma rohkeus. (Ja pankkitilin saldo. :D) 

Tänään päätinkin pakata ton saman reissurohkeuden ja vapauden tunteen pysyvästi mun matkaan mukaan ja käyttää niitä empimättä elämässä myös silloin, kun jalat aikanaan laskeutuu Suomen kamaralle. Toivotaan, että edes pikkuhippu kumpaakin pysyy mussa. :)

Kommentit (0)

Seuraa 

22-vuotias turkulainen totuttelee takaisin elämään Suomessa ulkomailla vietettyjen välivuosien jälkeen. Runoilua elämästä hymynkare huulilla! 

Instagram @emiliaidamaria

Contact emppu.pesonen@gmail.com

 

Blogiarkisto

2016

Instagram