Aurinko paistoi Paimion peltomaisemassa aamulla, ja vaikka juoksuaskel ei ollutkaan kovin keveä niin mieli sitäkin kirkkaampi ja iloinen. Auringonsäteiden lämmittäessä kasvojani löysin itseni mietiskelemästä listaa unelmistani, ja havahduin siihen, että se on tällä hetkellä kovin tyhjä.

Toki muutama unelma listalla keikkuu, mutta ne ovat juuri nyt sellaisia "epäaktiivisia" haaveita, joille varmasti löydän ajan ja tilaisuuden joskus tulevaisuudessa. Siis sellaisia, joihin en nyt oikeastaan edes halua koskea, eikä siihen olisi mahdollisuuttakaan.
Kahden viime vuoden aikana kaksi isoa haavettani, sellaista, joita muistan miettineeni jo lapsena, ovat käyneet toteen. Olen saanut asua ulkomailla ja tehdä pitkän reissun pelkkä reppu selässäni. Nyt siis tuntuu jotenkin tyhjältä - mistähän sitä unelmoisi seuraavaksi? 

Elämä tuntuu just nyt ihan parhaalta. Hymyn mun huulille saavat arjen pikkujutut, niin kuin aurinkoinen sää, aamupala terassilla ja hyvä musiikki kuulokkeista. Ja tämä on juuri sitä, mistä reissussa ollessa maalailin itselleni kuvia - voidaan kai siis sanoa tämänkin olevan yksi toteutunut unelma.
Kysymykseni siis kuuluukin, täytyykö sitä kokoajan olla täyttämässä haavekarttoja ja unelmalistoja? Kaikkialla puhutaan unelmien eteen työskentelystä, haaveiden muuttamisesta tavoitteiksi ja jos jonkinlaisten mindmappien väkertelystä. Mitäpä jos sitä osaisikin olla vain nyt ja tässä, sen kummempia tavoittelematta ja unelmoimatta? 

Tai kaipa sitä voisi itselleen maalailla joitakin ihan pieniä pilvilinnoja. Niinkuin sellaisia, että kesän lopussa jaksaisi vaikka juosta sen koko puolituntisen putkeen, tai sen, että Turun jokilaivojen kansia tulisi tänä vuonna kulutettua mahdollisimman monena kesäiltana. 

Kommentit (0)

Seuraa 

22-vuotias turkulainen totuttelee takaisin elämään Suomessa ulkomailla vietettyjen välivuosien jälkeen. Runoilua elämästä hymynkare huulilla! 

Instagram @emiliaidamaria

Contact emppu.pesonen@gmail.com

 

Blogiarkisto

2016

Instagram