Terveiset Singaporesta! Otettiin aamulla uusi päivä vastaan Hong Kongin lentokentällä ja (iloiseksi) yllätyksekseni sain kuulla ja huomata, että Cosmopolitan oli jakanut blogini Facebook-sivuillaan. Tästä rohkaistuneena pistin kirjoitukset jakoon myös omassa henkilökohtaisessa profiilissani, ja tänään mua oottelikin täällä jo aika monta fb-tykkäystä ja pari blogikommenttiakin. Kiitos! Ja tervetuloa seuraamaan meiän reissua maailman toisella puolen te, joilla on tarkoitus palata mun blogin pariin jatkossakin. :) 

Aikoinaan kun kesällä bookailtiin lentolippuja Nooran kanssa haluttiin tietty päästä mahdollisimman halvalla, ja meiän eka etappi Singaporeen me toteutettiin kahen pompun kautta. Reissattiin yhteensä 22h välipysäkkeinä Zurich ja Hong Kong, mutta täällä sitä vaan ollaan! Manasin jo etukäteen tota melkein vuorokauden kestävää reissupäivää ja hyvä ettei se tullut jo painajaisiinkin asti, mutta kaikki sujui ehkä jopa huolestuttavan kivuttomasti. :D Lennot oli ajallaan, ykstoista tuntia Itävallan ja Aasian välillä sujahti nopeammin kun olin uskaltanut ees toivoa ja rinkatkin saatiin yhtenä kappaleena perille. Jopa paikallisbussin metsästys kentältä hotellille kävi iisisti, ja vaikka hotellihuone on pieni ja ikkunaton niin täällä on sänky ja ilmastointi! ❤️ All good everything siis ja hyvällä asenteella päästiin taas kerran aika pitkälle. 

Kuten arvata saattaa aikamoinen väsymys puski päälle päivän reissaamisen ja jetlagin yhteistuloksena, mutta neljän tunnin superpäikkäreiden ja vietnamilaisten kevätrullien jälkeen oltiin kuin uusia ihmisiä! Käytiin ostamassa paikalliset bussikortit ja painuttiin ekaan keskustaan vievään bussiin. Hypättiin pois siinä kohdassa, kuin hyvältä tuntui ja vietettiin muutama tunti vaan käveleskellen ympäriinsä pilvenpiirtäjiä ihaillen ja paikallista liikennettä kauhistellen. Näin ekan päivän perusteella on jäänyt tosi kiva kuva Singaporesta - jotenkin maaginen sekoitus luontoa ja suurkaupunkia samassa. Oikeella kasapäin vehreitä puita ja liaaneita, vasemmalla kymmenittäin autoja ja niin massiivisen kokoisia rakennuksia, että niska on jo nyt kipeä kaikesta taivaisiin tuijottelusta - kaikki täydellisessä harmoniassa keskenään. Nooralle tuli esikaupunkialueesta vahvat jenkkivibat ja itekin sanoin kierrellessämme, et ihan kuin ois tuotu Nyci keskelle Aasiaa. En malta oottaa miltä kaupunki näyttää huomenna päivänpaisteessa!

Meiän ekan päivän kruunas vielä iltamojitot paikallisessa katupubissa ja täytyy kyllä olla äärettömän kiitollinen maailman parhaasta reissukamusta.  Meillä klikkaa niin hyvin kahestaan ja vaikka ei olla tunnettu kuin vasta vähän reilu vuosi, niin Nooran seurassa voin kyllä olla täysin oma itseni. Ja ehkä ihan hyvä niin, meillä on nimittäin täällä parisänky ja yhteinen peitto. :D 

Tä oli pikamoikkaus reissun ekalta päivältä ja kuvatkin on vähän mitä sattuu, mutta nyt pehkuihin ja huomenna Sentosa Islandille. Kuulemisiin! 

Kommentit (2)

Hannanen

Kääk, siellä te nyt ootte! Ihanan näköinen kaupunki on kyllä, kiva nähä mitä kaikkea ehditte siellä tekemään ja näkemään ennen ku matka jatkuu. :) Mua kiinnostaa kamalasti teidän reissun taustat. Mikä sai lähtemään reissulle ja onko mielessä etukäteen yhtään ajatusta siitä miten kauan siellä viivytte (viisumit teillä kai oli vuodeksi jos oikein muistan)? Kiinnostaa myös kamalasti että millainen ihminen olet luonteeltas; selkeästi aika rohkea ja seikkailunhaluinen. :) Tulen niin pommittamaan sua kysymyksillä vielä, pahoittelen jo etukäteen. Oon vaan niin innoissani kun pitkästä aikaa löytyi ihan uusi mielenkiintoinen blogi joka ei ole kaupallinen ja siloiteltu. Pysy aina yhtä aitona. Olet muuten tosi kaunis kaiken lisäksi. :)

emiliaidamaria
Liittynyt22.12.2015

Sanos muuta, tuntuu vähän epätodelliselta! :D En olis varmaan tällä reissulla jos en ois tavannut Nooraa. Me oltiin vuos samalla matkanjärjestäjällä töissä oppaina, ja kesällä ruvettiin miettimään et haluttais varmaan tehdä jotaan muuta. Kumpikaan ei halunnu vielä Suomeen ja tiedettiin et halutaan tehdä töitä ulkomailla. Olin itseasiassa yks päivä jeeppisafarilla Rodoksella ja tapasin yhen aussijätkän ohimennen ja sen päivän jälkeen ehdotin Nooralle et lähetään Australiaan. Kelattiin hommaa tosi kauan, mut viimein kerättiin rohkeus ja haettiin viisumia. Meillä on siis Working holiday viisumi jolla on lupa tehdä töitä maassa, ja siitä hetkestä kun laskeudutaan ekan kerran mantereelle niin saadaan olla siellä 12kk. Ainakin alustavast meillä on tarkotus viipyä n6kk mut pidetään kaikki ovet avoinna. Kaikkihan riippuu siitä, saadaanko töitä ja miten meidän rahat riittää. :)
Vaikea kuvailla itseäni, mutta en tiiä kuvailisinko rohkeaksi - yks päivä vaan tajusin et mun unelmat ei tuu toteutumaan jos istun sohvalla ja vaan kelaan niitä, vaan niitten eteen pitää tehdä jotain. Kai mua vois sanoo määrätietoseks sillä jos saan jotaan päähäni, haluun myös tehä sen. Mua kasvatti hirveesti mun opasvuosi ulkomailla ja jotenkin opin, et kaikesta kyllä selviää. Jos kaikki menee pieleen, aina on koti Suomessa jonne palata. Se anto rohkeutta lähtee :) Sen verran pupupöksy oon, et en ois tälle reissulle lähteny yksin vaan iso askel oli myös se et löysin täydellisen reissukamun!
Kiitos ihan hirveesti kommentista!! Tää toi hymyn huulille ja lämmittää mieltä varmaa vielä pitkän aikaa, tuli tosi hyvä mieli :) Ja mua saa pommittaa kysymyksillä niin paljon kuin jaksaa, se on vaan kivaa!!

emiliaidamaria

Seuraa 

22-vuotias turkulainen totuttelee takaisin elämään Suomessa ulkomailla vietettyjen välivuosien jälkeen. Runoilua elämästä hymynkare huulilla! 

Instagram @emiliaidamaria

Contact emppu.pesonen@gmail.com

 

Blogiarkisto

2016

Instagram