Vietettiin kaks ekaa päivää Cairnsissa tosiaan hotellissa (Cairns City Sheridan) ja eilen oli aika taas kerran pakata rinkat ja muuttaa. Niin kuin aikaisemmin kirjotinkin jo, vuokrattiin kahdeksi viikoksi kämppä Airbnb:n kautta. Saavuttiin paikalle hiukan jännittyneinä, mutta tää asunto vastas ja ylittikin kaikki meidän odotukset! Siisti, tilava, ilmastoitu ja omalta parvekkeelta näkee uima-altaalle. Onnesta soikeena ollaan tänään levitelty tavaroita ympäriinsä, koska tiedetään ettei kahteen viikkoon tarvitse liikahtaa mihinkään. :)

Kaiken kaikkiaan ollaan ainakin toistaiseksi viihdytty Cairnsissa tosi hyvin! Ympäristö on upeaa ja tuntuu, että täällä riittää vaikka mitä nähtävää. Aiotaan osallistua varmaan muutamalle retkelle, sillä halutaan ainakin sademetsään kävelemään ja Great Barrier Reefillä nyt vaan on pakko päästä käymään, kun täällä kerran ollaan.  Kosteus ja kuumuus täällä on jotain ihan järkyttävää, en oo kokenut vastaavaa koskaan ennen - keskipäivän aikaan on käytännössä mahdotonta liikkua ulkona, sillä jo paikallaan seistessään on minuuteissa yltäpäältä märkänä hiestä. Paikallisetkin näyttävät päiväsaikaan pysyttelevän ilmastoiduissa tiloissa ja ollaankin Nooran kanssa vuorokauden kuumimmat tunnit vietetty siestaa uima-altaan reunalla makoillen. Cairnsissa on tähän aikaan vuodesta "wet season" eli sadekausi, ja lähes poikkeuksetta iltapäivästä taivaalle alkaa kerääntyä tummanpuhuvia pilviä ja jo muutamaan otteeseen ollaan päästy todistamaan ukkosmyrskyä. Tästä johtuen paikka onkin melko hiljainen ja turistikausi onkin vasta talviaikaan, eli kun Suomessa on kesä.

Me ei lähdetty Australiaan töihin tai muutenkaan rakentamaan elämää vaan ihan puhtaasti rentoutumaan ja näkemään uusia paikkoja. Tää oli meidän palkinto itsellemme kahdentoista opashommissa vietetyn kuukauden jälkeen. Otettiin lähtiessämme työlupaviisumit, jotta halutessamme voidaan mennä töihin ja let's face it - meiän matkabudjetti on sellainen, että palkansaanti ei tekisi pahaa. Ollaan kuitenkin myös keskusteltu tilanteesta, ettei saadakaan töitä tai haluta mennä duuniin ja meidän on lähdettävä kotiin rahojen loppuessa, eli näillä näkymin maaliskuun loppupuolella. Ja tiedättekö mitä - ei haittaa muuten tippaakaan, jos niin käy. 

Ollaan tiedostettu tää asia alusta asti, mutta viime viikolla se iski tajuntaan oikein kunnolla. Ekaks menin paniikkiin: apua, enhän mä voi lähteä rahapussi tyhjänä takaisin äitin ja iskän nurkkiin kahden kuukauden jälkeen! 

Mutta Sitten pysähdyin miettimään. Voinpas. Jos haluan kuluttaa rahani viimeistä euroa myöten kahden kuukauden lomaan Australiassa, niin sit mä teen niin. Voi olla, et mielummin vedän täysillä jokaisesta hetkestä nauttien tän pari kuukautta ja nään kaikki paikat, joiden takia tänne tulinkin, kuin että paiskisin niska limassa banaanifarmilla jumissa kolme kuukautta. Jokaisella on oma tyylinsä tehdä asiat ja me todellakin aiotaan toteuttaa tä reissu Nooran kanssa just meidän omalla tavalla, välittämättä siitä mitä muut meinaa tai miten jonkun muun mielestä Working holiday -homma tulis toteuttaa. Elämä on liian lyhyt siihen, että tekee asioita niin kuin kaikki odottaa sun niitä tekevän. :)

Ei aiota luovuttaa työnhaun suhteen, muttei viitsitä myöskään ottaa siitä liikaa stressiä. Lähdetään Cairnsissa oleilun jälkeen alas East Coastia, ja jos jossaan vaiheessa eteen putkahtaa mieluisa työpaikka niin miksikäs ei. Mun on kuitenkin joka tapauksessa jossain vaiheessa palattava Suomeen, sillä seuraavaksi haluan asettua aloilleni ja mennä kouluun - nimenomaan Suomessa. Mulla kesti kolme välivuotta kypsyä ajatukseen, mutta nyt viimein on sellainen olo, että haluan sen tehdä. Jos mun täytyy mennä kotiin jo kevääksi, oon siinä vaiheessa ollut lomalla melkein viis kuukautta, joista kaks reissaten ympäri Australiaa - enkä katuisi siinä vaiheessa yhtään kulutettua minuuttia tai pennosta. :) 

P.S Pakko lisätä, että isoin kiitos siitä, että voin ylipäätään tehdä tälläisiä juttuja ja päätöksiä menee kyllä Äitille ja Iskälle, koska tiedän, että saan aina palata heidän nurkkiinsa rahattomana. Siitä oon ihan sairaan kiitollinen. Toivottavasti ne tietää sen. ❤️

Kommentit (2)

emiliaidamaria
Liittynyt22.12.2015

Totta tuokin! Me ehkä vielä tasapainoillaan oman tapamme löytämisessä, tä oli sellaista "ääneen" pohdiskelua. Tapansa tosiaan kullakin! :) Kiitos kommentista ja hyvää reissua teille!

emiliaidamaria

Seuraa 

22-vuotias turkulainen totuttelee takaisin elämään Suomessa ulkomailla vietettyjen välivuosien jälkeen. Runoilua elämästä hymynkare huulilla! 

Instagram @emiliaidamaria

Contact emppu.pesonen@gmail.com

 

Blogiarkisto

2016

Instagram