Kun katselee taaksepäin omaan elämäänsä, huomaa usein, että jotkut vaikeat hetket, epäonnistumiset tai pettymykset ovatkin loppujen lopuksi olleet syitä siihen, että on juuri tällä hetkellä itselleen täysin oikeassa paikassa. 

Muutama vuosi sitten tuntui siltä, kuin oman elämäni seinät olisivat kaatumassa niskaan: muiden porskuttaessa määrätietoisesti kohti unelmiaan minä tunsin jatkuvasti kompuroivani, hädintuskin pystyssä pysyen. En muistele ensimmäistä välivuottani lukion jälkeen kovin lämmöllä - kaikki ahdisti, en osannut tehdä päätöksiä tulevaisuuteni suhteen ja harrastuksekseni laskin baareissa juoksentelun. En menestynyt missään pääsykokeissa, vaikka olen aina rakastanut koulunkäyntiä. Kun olen jälkeenpäin muistellut tuota vuotta, olen tajunnut etten oikeasti ollut kovin onnellinen vaikka niin kivenkovaan itselleni väitinkin. Silti en vaihtaisi tuota vuotta mistään hinnasta pois.

 

Miksi? Sen vuoden seurauksena otin vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja toteutin pitkäaikaisen haaveeni: hain töihin ulkomaille ja ehkä hiukan omaksi yllätykseksenikin minut valittiin matkaoppaaksi huiman hakijamäärän joukosta. Pikkuhiljaa palaset alkoivat loksahdella kohdalleen. Kahden viikon matkaopaskoulutuksen viimeisellä illallisella minua pyydettiin pitämään puhe, mutten pystynyt siihen vaan purskahdin itkuun: onnenkyyneliin siitä, että olin vihdoin löytänyt jotain, joka tuntui täydelliseltä seuraavalta askeleelta. 

Siitä opin, että asioilla on tosiaan tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Vaikeinakin hetkinä kannattaa muistaa, että sekin saattaa olla vain porras kohti jotakin parempaa. Itselläni on nykyään hyvin vahvasti sellainen olo, että joitakin asioita ei vaan parane stressata vaan antaa tapahtua niin kuin niiden kuuluukin. 

Muutamana päivänä olen tuijotellut tätä blogin tyhjää tekstialustaa ja ahdistunut siitä, kun tekstiä ei synny ja kuviakaan ei kerry samalla tavalla kuin reissussa. Sittenpä ajattelin, että ehkä tämäkin on yksi niistä jutuista, jonka on vaan annettava mennä omalla painollaan. 😊

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

22-vuotias turkulainen totuttelee takaisin elämään Suomessa ulkomailla vietettyjen välivuosien jälkeen. Runoilua elämästä hymynkare huulilla! 

Instagram @emiliaidamaria

Contact emppu.pesonen@gmail.com

 

Blogiarkisto

2016

Instagram