Aika tarkkaan tasan kaksi kuukautta on kulunut ja ainut syy siihen, ettemme ole viskanneet vesilintua kaikenlaisilla ajanottovälineillä on se, että lennoilta kun ei parane myöhästellä. Toisin sanoen ollaan siis eletty enemmän tai vähemmän todella rutiinittomasti - milloin silmäluomia painaa jo kahdeksan aikaan illalla, milloin aamupalaa metsästellään vasta lounasajan oltua ja mentyä. Päiväunille ja iltapäiväkahveille sanomme aika harvoin, jos koskaan, ei. 

Reissupäivät hupenevat ja huhtikuun alussa on aika palata takaisin koti-Suomeen arjen ja kesätöiden pariin. Pitkästä aikaa mulla on taas säännölliset työajat ja vapaapäivinä ei lähdetäkään makoilemaan paratiisirannoille tai vuokra-autolla vuoristoon. Olen itseasiassa tosi innoissani - arkeen on ikävä. Isoin ikävä (jos ihmisiä ei lasketa) on blenderiä, puuroa ja kotikuntosalia. :D Ja Netflixiä.

Näin reissun päällä saa joka päivä päättää ihan itse vuorokauden ohjelman ja ihan joka päivä ei jaksa tehdä maailmanvalloituksia: aika usein vaan kävellään, käydään kuntosalilla tai uimassa ja iltaisin saatetaan laittaa telkkari päälle. Joskus ei jakseta tehdä yhtään mitään ja vaan maataan ilmastointilaitteen alla nettiä selaillen. Kun on täysin vapaat kädet valita, mitä tekee elämällään on aika kiva huomata nauttivansa just niistä arjen pikkujutuista tosi paljon myös täällä maapallon toisella puolella. Olisi pelottavaa huomata oikeasti muuttavansa koko elämäntyylinsä siihen ollessa tilaisuus.

Nautitaan siis lomailusta höystettynä pikkuisilla muruilla arkea. Päiväunista ja pitkistä aamuista pidän ainakin kynsin hampain kiinni reissun loppuun asti. :D

Kommentit (0)

Seuraa 

22-vuotias turkulainen totuttelee takaisin elämään Suomessa ulkomailla vietettyjen välivuosien jälkeen. Runoilua elämästä hymynkare huulilla! 

Instagram @emiliaidamaria

Contact emppu.pesonen@gmail.com

 

Blogiarkisto

2016

Instagram