Olemme menossa syömään kaveriporukan kanssa. Ravintolaan päädyttyämme istumme pöytään ja tilaamme ruoat ja juomat. Kun menut on saatu pois käsistä, suurin osa ystävistäni ottaa puhelimen esiin: "Mää laitan tilapäivityksen et ollaan syömässä hyvässä seurassa!". Jokainen uppoutuu puhelimeensa siihen asti, että tarjoilija tuo aterian pöytään. Kun jokainen on saanut tilaamansa annoksen, alkaa kuvien räpsiminen. Jokainen haluaa laittaa kuvan ruoastaan johonkin sosiaaliseen mediaan, ollakseen sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Loppuilta meneekin kommentteja ja tykkäyksia vastaanottaessa ja muiden kuvia tykkäillessä. Onko sosiaalinen elämäntapa saanut uuden käsityksen?

Tämä tarina kuulostaa varmasti monen mielestä tutulta. Ollaan lähdössä viettämään hauskaa iltaa ja ennen kaikkea yhteistä aikaa, mutta missä vaiheessa facebook ja instagram ovat menneet konkreettisen ystävien näkemisen edelle? Nykyään ei tarvitse mennä kuin facebookiin niin tietää suunnilleen mitä kullekin ystävälle ja kaverille ja tutun tutun tutulle kuuluu. Useilla ihmisillä on facebookissa yli 200 "ystävää", mutta kuinka moni on oikeasti sellainen ystävä, kelle olisit valmis soittamaan ja kysymään, mitä hänelle kuuluu? Yhtenä hyvänä esimerkkinä oli viimeisen Cosmopolitanin juttu "Ilon pilaajat". Tapahtumakutsuja satelee ihmiseltä toiselle, mutta kuinka moni oikeasti ymmärtää, kuinka pahalta nämä viimehetken "En pääse sittenkään juhliisi, koska minun pitääkin siivota tänään..." perumiset tuntuvat. Facebookista on tullut monelle ihmiselle pakkomielle. He luulevat olevansa sosiaalisia ja menossa mukana olevia tyyppejä, mutta lopulta he vain istuvat yksin tietokoneensa tai puhelimensa kanssa tykkäillen toisten "Tässä minä edestä, tässä vasemmalta ja oikealta ja vielä kerran vasemmalta" - profiilikuvista. Samalla kun facebook pilaa sosiaalista elämää, se huonontaa ihmisen käsitystä elämisen tärkeydestä. Tärkeimmiksi asioiksi ovat muodostuneet tykkäyksien ja kommenttien määrät. Miksi ihmiset niin harvoin enää sanovat kasvotusten ystävilleen, että näytät kauniilta tänään? Kaikki vain painavat tykkää nappia, mitä loppujen lopuksi odotetaan myös sitten, kun itse laitetaan uusi kuva ja mietitään, että näytänköhän minä nyt hyvältä, seksikkäältä ja oikeanlaiselta tuossa kuvassa? Mitä iloa on siitä, että olet menossa viettämään aikaa rakkaiden ystäviesi kanssa, kun kaikki vain päivittävät omaa statustaan sosiaalisessa mediassa, eivätkä enää keskustele ja kerro omista kuulumisistaan ja tunteistaan sillä hetkellä? 

Pitäisikö meidän alkaa elämään uudestaan? Laittaa aina mukana kulkevat puhelimet syrjään, tavata ystäviä ja viettää parasta aikaa elämässään. Elämä on elämisen arvoista, eikä sitä kannata tuhlata facebookiin. Uusi vuosi ja uudet kujeet? Oma uuden vuoden lupaukseni kuuluu näin: Lupaan vähentää facebookin käyttöä huomattavasti ja lupaan nähdä rakkaita ystäviäni usein ja kertoa, kuinka kauniilta he tänään näyttävätkään! :)

 Kuva: http://victorstuff.com/wp-content/uploads/2013/07/facebookLogo.jpg

Kommentit (1)

Vierailija

Tämä oli erittäin asiallinen teksti. Puhelimella roikkuminen porukassa on jotain ihan naurettavaa. Varsinkaan, jos asia ei mikään tärkeä, akuutti juttu ole. Minulle tulee ainakin ulkopuolinen olo,jos ystävä ei somettamiseltaan ehdi edes minulle vastata. Tulee halveksittu olo. Kyllä pienet määrät ymmärtää, ei se ole niin tarkkaa, mutta tietyissä tilanteissa häiritsevää.

Seuraa 

Blogiarkisto