Varsin vahvan negatiivisen kommentointikierteen aiheuttanut julkaisuni on tuottanut hyvin pahaa mieltä monelle. Olen siitä syvästi pahoillani ja sen vuoksi halusin ennemmin kirjoittaa lyhyen esittelyn itsestäni ja blogistani. Muutenkin helpompaa näin, kun vastata teille kaikille erikseen suurinpiirtein samoilla sanoilla.

Kuka on Didem?

- Blogi Didem on se kylmä paskiainen, joka saa sairasta nautintoa mollaamalla muiden elämiä ja ylistää itseään niin tiheään tahtiin että ei edes Kiinassa synny niin usein lapsia kun Didem jaksaa kehua itseään, joko sitten blogissa, miehelleen tai peilin edessä itselleen. Voi Luca parkaa millaisen äidin on saanut ;)

Tuo ylläoleva tekstinpätkä on minun tulkintani siitä mitä monet minusta ajattelee, varsinkin he jotka eivät todellakaan ymmärrä SARKASMIANI ja ITSEIRONIAA postauksissani.

Saitte minut suuttumaan, ette häpeämään..arvatkaa MISTÄ? Siitä että moni teistä ei ollenkaan pysy kärryillä niistä "huumoriheitoista" joita latelen. Toivoisin lukijakuntani olevan jo sen verran stabel, että tajuaisi aikaisempieni tekstienkin perusteella tyylini kirjoittaa. Uudet lukijat ja uniikkikävijät, kehotan käymään läpi vanhempia posteja. Blogini on alusta saakka ollut myös vihattu ja ne vihaajatkin kuitenkin joskus käy salaa katsomassa sivullani että mitä toi nyt taas on jaksanut änkyttää, mutta monelle tämä on myös viihdettä. Viihdettä minä haluankin saada aikaiseksi. Joidenkin mielestä minä olen huonoa viihdettä..sitten on heitä jotka saavat energiaa ja hyvää mieltä. Laidasta laitaan löytyy lukijoita. Minusta on kiva kohauttaa ja hämmentää. En koe kuuluvani normi lifestyle/muoti blogi ryhmään.

- Siviili Didem on löhövaatteissa pyörivä hömppä nainen, joka rakastaa elämän pieniä iloja, vaikka sitä kun mies nosti tänään syliin ja pyöräytti ilmassa. Olen herkkä, hellivä, ystävällinen, toivon toisen parasta, vaadin hellyyttä ja huomioo kotiväeltäni. Elän unelmaani, sitä en peitä. Minulla on rakastava mies, josta olen ylpeä. Ei mua sen takia kannata vihata, koska pidän tästä "helposta" elämästä..joka ei vaadi 8-16 työssä käyntiä. Minä olen äiti...olen töissä melkein koko ajan. Aivan varmasti tulen minäkin tulevaisuudessa olemaan hyödyksi yhteiskunnalle. Mutta koska perusluonteeseeni kuuluu se että minulle riittää että olen hyödyksi mikromiljöölleni (perheelleni) niin ei minua haittaa tämä ratkaisu. Jonain päivänä kuitenkin uskon että teen omaa juttuani tosiaan työkseni ja jolla tienaan. Vaikka minä tienaisinkin, ajatukseni perhemallista pysyy visusti kuitenkin vanhanaikaisena: mies tienaa, nainen hoitaa perhettä.

Meidän perhetilanne on hyvin poikkeuksellinen monista muista. Olemme 3.5 vuotta (koko yhdessäolon aikana) oltu enemmän yhdessä kun 20 vuotta naimisissa ollut pari. Me olemme koko ajan yhdessä. Sitä meidän pitää muistaa arvostaa. Mieheni tekee töitä kotoa ja ei käy melkein koskaan työmatkoilla. Tunnet toisen varsin hyvin ja pitää todella synkata että jaksaa katsella toisen naamaa 24/7. Mikä sen hienompaa että voit aamupäivällä yhdessä lähteä hoplop tyyppiseen paikkaan koko perheen voimin. Tulla sieltä kotiin ja laittaa poika päikkäreille, sen jälkeen puuhailla omia juttuja vähän, niiden välillä heittää läppää ja antaa hellyydenosoituksia. Pötkötellä yhdessä keskellä päivää, suunnitella tulevaa etc etc.

Tämän päivän tekstissäni tarkoitukseni ei ollut mollata 8-16 töissä kävijöitä, vaan kirjoitukseni oli tarkoitettu heille jotka vahvasti ovat arvostelleet minua mieheni rahoilla elämisestä, sitä että en tee mitään järkevää ja sitä että miten mieluummin he ostavat itse laukun, kun ottavat sen vastaan toiselta..eli tässä tapauksessa mieheltään. Koska haluan tehdä viihdettä ja herättää tuntemuksia niin mä näpäytän takas. Ei tarkoita sitä ettenkö itse ymmärtäisi sitä että kaikki elävät ja haluavat eri asioita, mutta tuolla toin väriä tekstiin. Sen voi luokitella ilkeydeksi jos haluaa. Blogini varmasti välillä on sitä. Jos olisin anonyymi joka kirjoittaisi kolumneja lehteen niin uskon että juttuni olisi ennemmin hauskoja kun näin vakavia lukijoiden mielestä. Osittain tietysti ajatukseni ovat todellisia. Jakkupuku tai lääkäritakki ei ole mun pala kakkua.

Toivoisin hieman huumoria lukijat!!   ..mun omat vanhemmat käy 8-16 :) Siskoni käy. Moni ystävistäni käy. Isäni tekee 12 tunnin päiviä. Minä olen käynyt ja varmasti tulevaisuudessa tulen käymään töissä..mutta jos saan itselleni heittää toivomuksen niin toivon työn olevan enemmän flexible. Lapsia rakastan, mutta sen jälkeen kun on oman beibin pyöräyttänyt niin intohimo hävisi siitä että hoitaisi muiden lapsia ja veisi oman toiseen tarhaan.

Moni teistä miettii myös sitä kuinka olen turvannut elämäni jos mies lähtee ja vaihtaa nuorempaan...tai who knows..vanhempaan. Jos rakkautemme sammuu, tai jostain syystä koemme että on parempi kulkea erillään, niin mieheni pitää kyllä huolen siitä että meillä Lucan kanssa on asiat järjestyksessä ja hyvin.


Laukkujen saanti kuitenkin loppuu....OU NOOU. Jotta voin jatkaa näitä laukkupostauksia täytyy varmaan ettii uusi lompakko ..niin kun moni teistä varmasti ajattelee että lompakon kanssa tallustelen elämää.

Rauhoittukaa siellä ruudun toisella puolella. Voidaan ensi kerralla kun olen Suomessa pitää tiedotustilaisuus jossa pääsette kyselemään kysymyksiä suoraan minulta ja voitte samalla myös ilmaista mielipiteenne ;) sehän olisikin mielenkiintoista :) täytyykö ottaa turvamiehet mukaan jos vaikka turpaan tulisi? Nyt oli sarkasmia ja saa hymyillä :)

Puspus, öitä <3

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 
Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat

Instagram