Ei mennyt viikonloppu niin kuin olisi pitänyt :( . Odotukset oli kovat ja minä varsinkin olen aina niin innokas odottelija, kun tiedossa on jotain kivaa. Oli sovittu dinnereitä ja brunsseja kolmen eri tahon kanssa ja hoitaja Lucalle. Hoitaja tulikin eilen aamupäivällä, mutta muu ohjelma menikin plörinäksi. Lähdettiin aamupäivällä katsomaan mahdollista uutta asuntoa mieheni kanssa ja siitä sitten Rapperswilliin lunchille. Aurinko paistoi ja jengi oli shortseissa ja mekoissa. Mä olin myös suunnitellut päivää ennen mitä laittaisin päälle, pöhh! No siellä kauniissa ravintolamaisemassa tunsin jotain outoo olotilassani. Päästiin autoon ja tarkoitus oli poimia Saara kyytiin ja mennä Seeroseen nauttii päivästä ja shamppanjasta. Automatkan aikana Zürichiin lensi laatta muutaman kerran..mun mies on vaan et hei, se on varmaan vaan jotain stressii ja psyykkistä. Mä sanon et ei kyl ole, HAH...oloni oli niin kuvottava ja vatsaa kramppaa. No me silti otetaan Saara kyytiin ja ekat sanat multa on et hei oon tässä oksennellu, mut mennään vaan seeroseen :) voin oksennella sit lisää siellä. Mieheni ajatteli vieläkin et mä vaan oon liian stressaantunut ja kehotti ottamaan tupakan jospa vaikka auttais! hyyiii! No Seerosessa eilen oli hienoo väkeä, jonkun hääjuhlat oli menossa ja me saatiin ainoa vapaanoleva pöytä aikalaillaa siitä keskeltä, joten oltiin hyvinkin spotlightissa. Mä en kauaa siinä istu kunnes suuntaan alakerran invavessaan. Siellä vietän noin 45 minuuttia. Nyt tulee jo kamaa molemmista päistä. En selitä yksityiskohtasemmin..mutta keuhkot oli koeutksella koska olen niin hento ja pieni muutenkin ja kun suun kautta ei enää tullut muuta kuin vatsahappoja..:/ Lopulta mä kömmin ylös lattialta (makasin lattiallakkin hetken) ja tulen näyttävästi takaisin estraadille. Ihmiset katsoo, muutenkin olen vähän outo näky, nainen mustissa. Jos näitte mitä mulla oli päällä "smooth saturday hey" postauksessa. Mä roikun pääalaspäin pöydässämme. Edessä seisoo lasi shamppanjaa ja jotain vahvaa lääkettä. Kiitos rakas, mut siinä vaiheessa hänkin jo tajusi että nyt taitaa olla aika paha vatsatauti menossa. Pyysin että lähdetään, juu ei ihan keretty kunnes tokaisin et mun on pakko oksentaa nyt tähän. Mies on sillai EI EI...no en voi pidätellä..mä oksennan siinä pienen loppukevennyksen viisitilleni ja lähden hyvin nopeasti juoksee auton luokse. Saara tulee perässä ja mies jää maksamaan. Näytin ihan siltä kuin olisin ollut pahin heroinisti tai muuten vaan eilinen yö venähtänyt liian pitkään. Makasin asfaltilla kunnes mies saapui ja siitä sitten kotiin, suoraan suihkuun ja sänkyyn sairastelee. Lucalla on muutama päivä ollut vatsa löysällä ja noin viikon kieltäytynyt syömästä kunnolla. Olin vain ajatellut että sillä joku protesti viikko menossa, mut väärässä olen ollut koska hänelläkin siis vatsatauti, joka ilmenee "vesikakalla". Niitä vaippoja saa siis vaihdella tiuhaan tahtiin. Ei ole mukava kun pieni sairastaa ja kun itse on ihan voimaton. Mieheni oli niin reipas eilen koko päivän, illan ja yön. Välillä mun luona ja sit taas Lucan luona <3 Tänään miehenikin on ollut taudissa, mutta ei niin pahassa. Ensimmäiset lämpimät päivät täällä..kunnon kesäpäivät siis ja tämmönen veltto olo. Harmittaa! Hetki oltiin rannalla ja puistossa Lucan kanssa. 
Toivottovasti huomenna olis jo parempi olo, ainakin meillä aikuisilla niin jaksais paremmin hoitaa arkea.
 
Kuvamatskua ei nyt tällä kertaa tule ;)
 
Mut laitan Seerosesta kuvia, kaunis paikka.


 


 
 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 
Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat

Instagram