Mennään takaisin vuoteen 2004. Kuva on Heinäkuussa otettu Turkin rivieralla kuumasta beachpartysta! Teini minäni oli herkkä, flirtti, välillä rakastunut, elämästä ja juhlimisesta nauttiva, ehkä vähän sydäntensärkijä, lapsirakas, tasapainoinen, määrätietoinen, kunnianhimoinen, hauska, menevä ja muita kunnioittava. 
 
 
Tänä päivänä sama nainen on edelleen täysin rinnoin elämästä nauttiva ÄITI. Tahdon painottaa sanaa ÄITI, koska sitähän minä olen myöskin naisen ja "vaimon" lisäksi. Avoimesti haluan myös kertoa että on ollut totuttelemista äitinä olemiseen. Sillä tavoin että elämä menee lapsen ehdoilla, päiväni alkaa lapsen tarpeilla..enää en juo aamukahviani rauhassa, enää en ota päikkäreitä silloin kun haluan, enää en voi tulla ja mennä niinkuin huvittaa. Aina pitää ajatella toista ihmistä. Aina pitää olla valppaana. Helppoa ei todellakaan aina ole ollut, ehkä osittain johtuu siitä että ystäväpiirissäni ei ole lapsia. Vaihtaisinko mitään? En, en missään tapauksessa. Lucan syntymä ja hänen kasvaminen on kasvattanut minua hyvin paljon, vaikka se ei välttämättä aina näy jokapäiväisessä elämässäni, kun tartun pieniin ongelmiin ja murheisiin. Se on vain sitä herkkää luonnettani. Siitä olen iloinen että olen pysynyt samana Dideminä, joka olin ennen äidiksi tuloa. Määrätietoisuus on vahvasti seurannut mukana. Olen onnekas siitä että minulle on suotu äidiksi tulemisen vastuu. Ilman miestäni en voisi kuvitella eläväni, rakastan häntä niin paljon. Hän osaa tsempata ja tuoda ne parhaimmat puoleni esiin, myös silloin kun tahtoisi repiä hiukset päästään. Luca on aarteeni, rakkautta hän saa yllinkyllin. Mielestäni äidit tuomitsevat toisiaan liian helosti. Antaa kaikkien olla just se omanlainen äiti omalleen, jos lapsi saa tarpeeksi rakkautta, niin ei ole mielestäni niin tärkeää se että imetetäänkö vai annetaanko korviketta? Jokainen meistä, vaikeuksistaan ja elämäntilanteistaan huolimatta tahtoo kyllä parasta lapselleen. Terve uhrautuminen pienen ihmisen vuoksi, miksei oman kumppaninsa vuoksi myös on minulle tärkeää, saan siitä voimaa, mutta saan myös voimaa siitä että minulla on tasapaino äidin ja naisena olemisen elämän välillä. Otan reilusti vapaa-aikaa itselleni ja miehelleni. Se tekee hyvää. 
 
Kyyneleet nousee silmään kun joskus istun Lucan huoneessa Luca sylissäni, tai me yhdessä hänen sängyssään ja tunnen kuinka levollisen ja turvallisen olon hän minusta saa. Olen korvaamaton hänelle. Niin kuin minun äitini on korvaamaton minulle <3
 
Oikein hyvää äitienpäivää ÄIDIT <3
Minulle, niinkuin monelle muullekkin tämä on ensimmäinen ja ikimuistoinen.
 




















 



Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 
Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat

Instagram