Täytyy sanoa että rinnetyylikollaasi-tehtävä tuli aika osuvaan aikaan kun juuri verestelin jokunen päivä sitten laskufiiliksiä huhtikuulta :)

Pääsin viime huhtikuussa Davos-Klosters –alueelle ensimmäistä kertaa laskemaan ja olin ihan täpinöissäni!

Lasken kaikilla välineillä: alppisuksilla, telluilla ja laudalla, mutta alppihiihtoharrastusta on kiittäminen siitä, ettei polvet enää kestä niin suuria määriä kyykkyliikkeitä kuin laskupäivä tuottaa, joten olen päätynyt laskemaan enimmäkseen laudalla. Varsinkin tuolla alpeilla, jossa yhdelle laskulle tulee helposti mittaa kuusikin kilometriä, lasken siis laudalla. Leikkaava käännös ei vaadi ihan yhtä tiukkaa kyykkyä, varsinkaan peruslaudalla ja polvet kiittää :)

Omasta lautailusta edellisen kerran oli kuitenkin ennen tuota reissua jo kertynyt jälleen parisen vuotta, joten aluksi piti vähän hakea.

Täytyy muuten sanoa, että kerran parin vuoden tauon jälkeen uudelleen 12-vuotiaana lautailun aloitettuani (opin homman joskus 8-vuotiaana) menin kosauttamaan häntäluuni siinä määrin, että istuminen oli yli puoli vuotta vähän vaikeaa. Siksi seuraavan kerran kun aloitin lautailun jokusen vuoden tauon jälkeen, vaikka omat kamat oli, marssin matkalla rinteeseen Rukan hiihtokoululle kysymään, että:

-"Olisko teillä lautaopettajaa?"

– "Totta kai, milloin haluaisit?"

– "No vaikka niinku nyt."

Näin ollen siis aloitin lautailun uudelleen tällä kertaa ihan opettajan kera ja sen lautailutunnin päätteeksi opettaja opettikin jo laskemaan leikkaavaa lautakäännöstä! Ei tosiaan menneet ne roposet hukkaan :)

Ja asiaan palatakseni, kun jälleen viime huhtikuussa otin laudan pienen tauon jälkeen, pidin mielessä nuo lautaopettajan opit! Luottamus lautaan palasi vauhdilla ja pian jo uskaltauduin kokeilemaan vähän "syvää lunta" mikä ei syvää ollut nähnytkään, sillä kova lumikerros oli sen verran kantava. Mutta vähän offari-fiilsitä! Aika äkäseen tosin olin minä neito mukkelis makkelis lumessa ja pyörin sieltä ylös. Kaatuminen ei todellakaan sattunut, ja lasken AINA kypärä päässä muutenkin, joten lähinnä pieni naurulihastreeni tuli siinä samalla :D


Tuossa pyöriessäni jostain kuului *kruts*, mutten asiaan siinä hetkessä kiinnittänyt erityisemmin huomiota. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin että kapula liukui jotenkin hassusti jalkojen välissä ja näin että "OHO, housut ratkes." Oli vielä pränikät housut, sillä olin joskus joulukuussa onnistunut olisikohan Sellon InterSportin poistoista löytämään itselleni Burtonin takin ja nuo Salomonin housut aika pilkkahintaan. (Sattumalta uudet lautamonotkin vielä sävysävyyn takin kanssa :D)

Liu'uttelimme ravintolaan ja pyysimme teippiä, jotai kokeiltiin pikaparannuksena, mutta ei oikein auttanut...

Laskeskelin loput laskupäivästä menemään rikkinäisillä housuilla, eivätkä ne loppujen lopuksi kyllä menoa haitanneet!

Pitkissä rinteissä laskupäivän kiintiö tuli nimittäin äkkiä täyteen, sillä hissinousu jonotuksineen vie aina reilusti enemmän aikaa kuin lasku ja pitkissä rinteissä laskuaikaa tulee siis enemmän suhteessä lyhkäisiin laskuihin :) Lähdimme rinteistä jo siis noin neljän tunnin kurvailun jälkeen ja reidet hapoilla!

Seuraavana päivänä nappasinkin isäpuolen toiset housut jalkaan ja olihan lökäreissä kyllä kieltämättä ehkä mukavampi kuitenkin laskea! Täytynee siis hommata sellaiset noiden rikkinäisten tilalle :)

Kommentit (0)

Seuraa