Maanantaina jänskätti.

Pistin nimittäin lumilaudan jalkaan.

Mulla on siis uusi harrastus! Se ei tosin ole lumilautailu itsessään. Vaan ensimmäisestä lautailukerrasta oltua n. 14 vuotta, aloin kaipaamaan haastetta! Siispä aloitin temppukoulussa.

Jännitys johtui osin toki siitä, että pääkieli on viro, minkä puhuminen ei ole kaikkein sujuvinta allekirjoittaneelle, vaikka ymmärrys riittääkin pitkälle. Mutta paikan päälle päästyäni kivi jo vähän vierähti sydämeltä! Valmentaja puhuu tietenkin englantia, eikä meidän aikuisten ryhmä ole iso, joten ei tarvinnut pelkällä virolla pärjätä!

Mitä itse temppuiluun tulee, niin harjoiteltiin ensimmäisellä kerralla vasta puhdasta kantilla laskua. Sujuu kyllä tasaisella mulla hyvin (tai joskus ehkä on sujunut), ja varsinkin etukantilla, mutta takakantilla se ei olekaan enää niin helppoa. Tuo meidän lähimäki kun on lyhyt mutta jyrkkä!

Rajoja on jossain vaiheessa kuitenkin päästävä kokeilemaan. Ilman ei tapahdu kehitystä!

Kommentit (0)

Seuraa