Internet on täynnä keskusteluja Facebookista, Twitteristä ja mitä näitä nyt on. Haluaisin kuitenkin ilmaista myös oman mielipiteeni asiaan.

Muistan lapsuuteni hyvin. Muistan ajan, kun nettiä ei ollut ja silloin kun se tuli, en sitä tarvinnut. Tuntuu, että nykyisin lähes kaikilla 10-vuotiailla on älypuhelin ja ehkä jo Facebook -tilikin.                                                  Itse sain puhelimen, kun olin 12-vuotias ja silloinkin vain sen takia, että aloitin koulun keskustassa. Aiemmin en yksinkertaisesti tarvinnut omaa kännykkää

Varmasti suurin osa muistaa ajan, kun sai jännittää lankapuhelimen päässä, että vastaako toisessa päässä parhaan kaverin äiti, isä vai kenties isoveli.                                                                                                  Ystävien kanssa leikittiin ulkona, hypittiin vesilammikoissa, juostiin metsässä. Jälleennäkemisiä odotettiin kuin kuuta nousevaa, että päästään kertomaan kuulumiset ja suuret tapahtumat.

Mitä elämä sitten nykyään on?



Tuolla ulkona kuin kulkee, lähes kaikilla polvenkorkuisillakin on oma puhelin kädessä. Mitä uudempi ja kalliimpi kapula, sen parempi.

Samaa se on nuorisonkin joukossa. En tiedä muista, mutta ainakin itselläni on orpo olo, kuin nykyisin kavereita tavatessa kaikki ovat puhelin koko ajan kädessä sen ilmoittaessa uusista ilmoituksista Facebookissa. Väkisinkin tulee mieleen, että onko kaveri täysillä mukana hetkessä? 

"Kuunteliko se ollenkaan mitä sanoin?"                                                                                                          Itselläni on omakohtaista kokemusta hetkistä, kun olen kertonut jotain hyvää juttua kaverille ja yhtäkkiä tämä tokaiseekin: "Sori, mitä sä sanoit? Luin just yhtä juttua Facebookista."

Myönnän, sorrun itsekin selailemaan puhelintani kavereiden seurassa ja suoraan sanottuna vihaan tapaani. Varmasti moni muukin, mutta sosiaalisessa mediassa on se raivostuttava puoli, että siihen jää ikään kuin koukkuun.

Elämä on nykyään helppoa, yhteyden kavereihin saa lähes milloin vain netin välityksellä. Asioistaan voi kertoa kerralla isommalle porukalle Facebookin tai Twitterin välityksellä. Mutta kuinka läsnä ihmiset oikeasti ovatkaan netissä? Jos kerrot upeasta kokemuksesta Facebookissa ja saat 30 "tykkäystä", kuinka moni oikeasti ottaa asiaa puheeksi, kun näette kasvotusten? Kuinka moni muistaa koko asiaa?

On helppo painaa Tykkää -nappia, mutta oikea taitolaji olisi olla aidosti iloinen, kun ystävä kertoo asioistaan kasvotusten. 

Mikä teidän mielipiteenne on somesta?

 

Alina

 

Kommentit (2)

Vierailija

Tiedän hyvin fiiliksesi. Välillä oikein ärsyttää miten puhelinta täytyy koko ajan kurkkailla, eikä keskitytä ihmisiin joiden kanssa viettää aikaa. Samalla minulle tämä on oikeastaan ainoita keinoja pitää yhteyttä rakkaisiin ihmisiin jotka eivä asu samassa maassa kanssani ja pysyn edes hiukan kärryillä mitä heidän elämässään tapahtuu. En voisi kuvitella edes miltä tuntuisi jos ei saisi soittaa skypella kotiin joka päivä ja täytyisi maksaa hurjia summia puheluista. Tai odottaa viikkoja kirjeitä... Itse olen kyllä somen kannalla, minulle se on mahdollistanut niin monia asioita. Miehen toiselta puolelta maapalloa, työpaikan sekä yhteyden kavereihin ja perheeseen. :)

käyttäjä-1395
Liittynyt2.2.2014

Tässä oot kyllä oikeessa, että Skype on loistokeksintö ja itsellekin se oli elintärkeä juttu ulkomailla asuessani! Some on pääsääntöisesti hyvä juttu, mutta välillä porukka voisi unohtaa sen viettäessään yhdessä aikaa :)

Seuraa 

Blogiarkisto

2013
Marraskuu