Pieni hulluus kuuluu rakkauteen, mutta kun homma menee överiksi, pakkomielle saattaa tuhota kaiken.

Aina kun näet ihastuksesi, jännitys salpaa hengityksesi ja perhoset lepattavat vatsassasi. Kun hän huomioi sinua, halkeat onnesta, ja kun ette ole nähneet muutamaan tuntuun, hukut ikävään. Jos olet joskus ollut todella rakastunut, tiedät, mistä on kyse. Ihastuksesi on sinulle kaikki kaikessa, etkä pysty ajattelemaan mitään tai ketään muuta. Sanotaan, että jos et ole edes hieman pakkomielteisesti rakastunut suhteesi alussa, se ei ole aitoa rakkautta. On kuitenkin eri asia kärkkyä ihastusta hänen kotinsa ulkopuolella rankkasateessa, stalkata hänen Facebookiaan ja menettää hermot heti, jos hän ei tekstaa takaisin. Epävarmuus toisen tunteista, on-off-huomio ja mustasukkaisuus saattavat sysätä ihmisen niin syvälle pakkomielteiseen rakkauteen, että hänen todellisuudentajunsa hämärtyy, eikä hän suostu näkemään ihastuksessaan mitään huonoa. Lopulta rakastuneen ajatukset voivat muuttua piinaaviksi ja harhaluuloisiksi.

Stella, 26: ”Yritin pakkomielteisesti saada juttumme toimimaan, vaikka olin onneton”

Minun ja Joelin, 25, suhde oli alusta asti kuolemantuomio meille molemmille. Ensimmäisen kerran kun tapasimme, Joel kertoi, ettei seurustelu tai varsinkaan avoliitto ole häntä varten. Hän ei vain osaa olla parisuhteessa. Pari viikkoa tapailtuamme hän kuitenkin ehdotti seurustelua. Hän uskoi, että juttumme olisi poikkeus ja minä erilainen kuin hänen aikaisemmat tyttöystävänsä. Epäilin, mutta olin innoissani. Suhteemme oli mahdollisuus ja haaste. Joel muutti luokseni, ja muutama kuukausi myöhemmin hankimme yhteisen asunnon.

Seurustelimme pari vuotta ja erosimme sinä aikana kolme kertaa, henkisesti ehkä 300 kertaa. Välillä meillä oli todella kivaa, välillä taas aivan kamalaa. Joel oli epäluotettava, eikä hän osannut huomioida toista ihmistä. Hän lähti kavereidensa kanssa ryyppäämään viikonloppuna, vaikka olimme jo ehtineet sopia muuta. Hän saattoi ilmoittaa tekstarilla, ettei pysty seurustelemaan, olla sen jälkeen neljä päivää poissa ja palata sen jälkeen anteeksipyynnön kera. Hän oli temperamenttinen, mustasukkainen ja raivostui pienistäkin asioista. Kun hän suuttui, lautaset lensivät.

Alkuaikoina meillä oli jättimäinen riita kerran kuussa, mutta lopulta riitelimme joka toinen päivä. Sain itkupaniikkikohtauksia, mutta hän ei koskaan reagoinut niihin. Kerran istuin lattialla ja itkin hysteerisesti, mutta hän vain käveli ohitseni suihkuun. Ongelmista puhuminen oli vaikeaa, sillä Joel saattoi leikkiä nukkuvaa, kun yritin keskustella vaikeista asioista. Jatkuvasti hän kuitenkin vannoi, että rakastaa minua ja haluaa olla kanssani. Hänen ristiriitainen käytöksensä teki minut hulluksi. Tuntui, että minun piti jahdata häntä, vaikka olimmekin yhdessä. Joel oli koko suhteen ajan tietyllä tapaa tavoittamattomissa – hän oli melkein minun, mutta ei kuitenkaan.

Olen aina ollut hyvässä ja pahassa hyvin määrätietoinen ja periksiantamaton. Siksi yritin pakkomielteisesti saada juttumme toimimaan, vaikken todellakaan ollut suhteessamme onnellinen. Suunnittelin jatkuvasti erilaisia tapoja, miten saisin pidettyä Joelin luonani. Tähtäsin hänen kanssaan naimisiin. Olin varma, että vaikka olisin avioliitossa onneton ja riitelisimme joka päivä, se olisi kaikki sen arvoista.

Minulla oli takanani muutama vakava parisuhde, mutta vasta Joel tuntui Siltä Oikealta. Hän oli pitkä, komea, sosiaalinen ja mielettömän hurmaava. Olin ylpeä, että hän oli poikaystäväni. Olin niin rakastunut, että suljin silmäni kaikelta kielteiseltä, enkä uskonut, vaikka Joelin äiti kutsui häntä narsistiksi. Minulle Joel oli täydellinen. Olin varma, että saisin hänet muuttumaan. Olinhan jo saanut hänet seurustelemaan ja muuttamaan yhteen kanssani.

Lopulta yhteiselomme oli kuitenkin niin  vaikeaa, ettei meillä ollut enää sekuntiakaan kivaa. Pelkäsin, että tekisimme toisillemme jotain pahaa. Erosimme syksyllä 2013. Vaikka eropäätös oli täysin yhteinen, menin sen jälkeen täysin sekaisin. En päässyt kuukauteen ylös sängystä. En pystynyt syömään, sillä ruoka oksetti. Deletoin Joelin somesta ja kielsin kaikkia yhteisiä ystäviämme kertomasta hänen kuulumisiaan. Kävin terapiassa. Olin Joeliin niin hullun rakastunut, että minun on edelleen vaikea sitoutua, jos en tunne samoin.”

Nelli, 25: ”Unelmamies hakkeroitui sähköpostiini ja Facebookiini”

”Tapasin Michaelin, 31, lomamatkallani Balilla vuonna 2010. Hän oli kaverini tuttava. Hengailimme yhdessä ja Michael esitteli meille paikkoja. Seurustelin, joten välillämme ei tapahtunut mitään. Tiesin kuitenkin, että hän oli ihastunut minuun. Kahden vuoden kuluttua matkustin Balille uudestaan ystäväni kanssa. En todellakaan etsinyt uutta poikaystävää. Michael vei kuitenkin jalat alta olemalla ihana ja romanttinen herrasmies – eksäni täydellinen vastakohta. Hän kertoi ajatelleensa minua kahden vuoden ajan ja kehui minua elämänsä naiseksi. Hän oli komea, pitkä, tyylikäs ja hyväsydäminen. Suomeen palattuani soittelimme ja skypetimme silloin tällöin, mutta tein selväksi, että halusin edetä rauhallisesti. Ajattelin, että se onnistui hyvin. Asuihan hän toisella puolella maapalloa.

Ehdimme olla erossa kuukauden, kun Michael päätti lentää pariksi viikoksi Suomeen. Hän vakuutti, ettei tullut vain minun takiani, vaan myös nähdäkseen paikallisia ystäviään. Hän varasi hotellin läheltä minua, halusi olla kanssani kokoajan ja vei minua romanttisille illallisille. Se oli minulle liikaa, mutta ajattelin, että kielteiset ajatukseni johtuivat siitä, että tunteeni olivat kovettuneet edellisen, huonon suhteeni takia. Suljin silmäni Michaelin äärimmäiseltä mustasukkaisuudelta ja loukkaannuin, kun ystäväni sanoivat hänen vaikuttavan takertuvalta ja pakkomielteiseltä.

Parin kuukauden kuluttua Michael ilmoitti taas ostaneensa lentoliput Suomeen. Ahdistukseni alkoi vähitellen kasvaa, sillä aloin ymmärtää, kuinka tosissaan hän oli. Emme olleet sopineet vielä edes seurustelusta. Suomessa Michael käyttäytyi erittäin omistushaluisesti. Oletko johdattanut minua harhaan, hän tivasi. Oliko hän tullut Suomeen turhaan? Myöhemmin hän veti sanansa takaisin, pyyteli anteeksi ja sanoi, että haluaa itsekin edetä hitaasi.

Kun Michael vihdoin lähti takaisin Balille, olin helpottunut, mutta samalla ahdistukseni kasvoi. Tuntui, että Michael painoi Indonesiasta asti täysillä päälle. Kaiken lisäksi törmäsin kaupungilla jatkuvasti eksääni. Ahdingossani päätin toteuttaa unelmani ja lähteä vuodeksi Aasiaan reissaamaan. Huikkasin asiasta Michaelille ja kerroin aikovani piipahtaa matkan loppupuolella myös Balilla. Kerroin kuitenkin, että en halua sitoutua, vaan keksittyä itseeni. Kävin Michaelin kanssa asiasta monta suoraa keskustelusta, mutta hän ei halunnut ymmärtää. Hän pommitti minua viesteillä ja puheluilla. Lopulta en enää jaksanut vastata hänelle. Deittailin muita miehiä ja olin onnellinen. Kuitenkin jo matkani alussa olin sopinut näkeväni Suomessa asuvan ystäväni joululomalla Balilla. Ajattelin, että ehkä samalla on hyvä kohdata Michael kasvotusten, puhua asiat läpi ja saada jutulle lopullinen päätös. Koin olevani sen hänelle velkaa.

Kun vihdoin tapasimme, olin Michaelille hyvin suora. Pyysin häneltä anteeksi, että olin sotkenut hänet sekavaan tilanteeseeni ja selitin vielä kerran, miksi en voinut sitoutua kehenkään. Michaelin kasvoilta paistoi puhdas paniikki. Hän tivasi minulta, mikä oli muuttunut? Miksi olin eri ihminen kuin aikaisemmin? Michael oli varma, että syynä oli uusi mies. Hän poistui paikalta moottoripyörällään ja muistan yhä millainen outo kiilto hänellä oli silmissään.

Pari päivää myöhemmin yritin kirjautua hotellihuoneessani Facebookiini, mutta sain ilmoituksen, että salasanani oli vaihdettu. En päässyt myöskään sähköpostiini. Soitin Michaelille, ja hän kertoi rauhallisella äänellä aikovansa kaikki henkilökohtaiset viestini, mitkä vain käsiinsä saisi. Hän oli hakkeroitunut mustasukkaisena sähköpostiini ja Facebook-tililleni, lukenut kaikki viestini ja poistanut miespuolisia ystäviäni kavereistani. Hän oli halunnut pakkomielteisesti tietää syyn muuttuneelle käytökselleni. Michael ei suostunut antamaan salasanojani takaisin. Aloin nähdä painajaisia ja luulin näkeväni Michaelin kaikkialla.

Meni kaksi kuukautta, ennen kuin hän antoi salasanani takaisin. Hän vieritti tapahtumat minun syykseni ja tarjosi keittiöpsykologian tulkintojaan siitä, miten kaipaan miehiltä huomiota vain, koska en ole saanut lapsena tarpeeksi rakkautta. Nykyään ymmärrän, että olen kyllä itsekin vastuussa kaikesta tapahtuneesta. Annoin Michaelille sen verran huomiota, että hän uskoi minun jossain vaiheessa tykästyvän häneen oikeasti. Jätin hänet epäreilusti roikkumaan suhteeseemme. Koen myös ärsyttäneeni Michaelissa esiin hänen huonoimmat piirteensä. Tapahtuneen jälkeen olen alkanut tulkitsemaan tarkemmin ihmisten kontrollovia ja pakkomielteisiä piirteitä. Enää en katso niitä sormieni läpi.”

Too much? Jay Gatsbyn rakkaus Daisya kohtaan taisi mennä vähän överiksi.

Katso myös:

Nämä merkit kertovat, että on aika käydä SE keskustelu

Näin saat kaukosuhteen toimimaan

Pilaako mustasukkaisuus suhteesi?

Kuva: MVPhotos