Onnellistakin parisuhdetta saattaa varjostaa synkkä salaisuus.

Parisuhteessa asioita jätetään kertomatta, sillä rehellisyyden pelätään aiheuttavan vaikeuksia itselle. Luultavasti myös sinä salailet asioita kumppaniltasi, sillä uskot selviäväsi näin suhdekiemuroissa helpommalla. Isoja asioita ei kuitenkaan kannata jättää kertomatta, sillä se etäännyttää sinut kumppanistasi. Kun salaisuus painaa hartioilla, et voi olla aidosti läsnä omana itsenäsi. Petät myös samalla kumppanisi luottamuksen.
– Monia epärehellisyys satuttaa enemmän kuin uskottomuus. Rakkaus on sitä, että jaetaan yhteisen maailman keskeiset asiat ja eletään toistensa mielessä. Meillä on tarve voida luottaa ja tietää, missä mennään, kertoo Väestöliiton psykologi Lotta Heiskanen.
Uskottomuus ei ole ainoa luuranko, joka piilottelee pariskunnan kaapissa. Kertomatta jätetään esimerkiksi riippuvuuksista, menneistä tapahtumista tai arjen pikkuasioista, joiden pelätään aiheuttavan riitaa. Kaikista käänteistä ei tietenkään tarvitse raportoida kumppanille. Tyttöjen illassa puhutut ja kuullut jutut kuuluvat vain tyttöjen korville.
Jokainen pariskunta määrittelee itse, kuinka avoimia he haluavat olla toisilleen. Rehellisyyden ja liiallisen avoimuuden välille kannattaa kuitenkin piirtää napakasti raja.
Jos olet ihastunut työkaveriisi, mutta jutussa ei ole sen kummempaa, on turha huolestuttaa toista kertomalla, kuinka komea työkaveri saa perhoset lentelemään vatsassa. Tai jos kumppanisi on tiukka kasvissyöjä ja sinä lipsahdat ravintolassa pistelemään poskeesi mehukkaan pihvin, toisen mieltä ei kannata pilata kertomalla salaisesta pihviorgiastasi. Muista, että jokainen tarvitsee elämäänsä myös jonkin verran yksityisyyttä.

Vältä miinoja

Mistä sitten tiedät, onko salaisuus viaton pikkujuttu vai asia, joka pitäisi kertoa kumppanille? Otetaan avuksi kaksi esimerkkiä:
Ostat tyttöjen iltaa varten upean mekon, jonka hintalappua et uskalla edes itse katsoa kotiin päästyäsi. Piilotat ihanuuden kaapin perälle ja toivot, ettei mies huomaa yhteisen tilin pientä saldonotkahdusta.
Olet sytyttämässä tulta kiukaaseen, kun löydät klapipinosta puoliksi joudun viinapullon. Seuraavalla viikolla syliisi tipahtaa taas uusi pullo, tällä kertaa dvd-hyllystä. Alat penkoa kotianne, ja miehen piilopulloja löytyy vaatekaapin päältä ja lipaston takaa.
Sekä kalliista mekosta että piilopulloista kertomatta jättäminen on salailua. Miksi toinen aiheuttaa paljastuessaan enemmän pahaa mieltä?
Piilopulloa on salailtu pitkään ja se on ongelma, joka vaikuttaa parisuhteen tulevaisuuteen. Kalliin mekon ostaminen on puolestaan kertarysäys, joka ei luultavammin vaikuta rahatilanteeseen tai suhteeseen sen kummemmin. Jos taas kalliiden asioiden ostamisesta tulee tapa, siitä täytyy kertoa kumppanille.
– Parisuhteeseen on turha jättää miinoja, sellaisia asioita, jotka käyvät ilmi enemmin tai myöhemmin ja satuttavat. Miinojen paikat pitää kertoa, sillä muuten on koko ajan pelko, että niihin astuu, etiikan ja yhteiskuntafilosofian professori Timo Airaksinen Helsingin yliopistosta selventää.
Eniten satuttavat salaisuudet, jotka koskettavat myös toisen persoonaa. Esimerkiksi äskettäin kehittyneestä pelihimosta voi päästä yli, koska se ei loukkaa pelaajan kumppanin minäkuvaa. Mutta jos peliongelmaa on salattu useita vuosia, se saa kumppanin tuntemaan itsensä arvottomaksi, koska hänelle ei oltu kerrottu.
Rehellisyys palkitsee
Tuntuuko, että mieltäsi vaivaa jokin salaisuus, joka pitäisi kertoa kumppanillesi? Asia kannattaa ottaa puheeksi nyt, sillä luottamuksen kannalta on parempi, että kerrot salaisuuden itse. Jos asia tulee miehesi tietoon kulman takaa, se loukkaa häntä enemmän.
Varaa kertomiseen sopiva hetki ja rauhallinen aika. Kukaan ei kestä satuttavia salaisuuksia nälkäisenä heti työpäivän jälkeen. Aloita pehmeästi ja auta kumppaniasi ymmärtämään, miksi asiasta on ollut vaikea kertoa aiemmin. Kun toinen alkusokin jälkeen alkaa esittää kysymyksiä, keskustele asiasta häntä kunnioittavalla tavalla.  Kerro kumppanillesi, että hän on sinulle tärkeä, rehellisyytesi arvoinen ja että haluat olla hänelle vilpitön vaikeissakin asioissa. Vaikka ikävistä ja loukkaavista asioista kertominen on vaikeaa, muista, että rehellisyys vapauttaa. Isot salaisuudet näivettävät suhdetta.

Hoida loukattua sydäntä

Kun sydäntä on purettu ja salaisuudet kerrottu, on aika hoitaa vereslihalla olevaa parisuhdetta. Älä huoli, vaikka moinen saattaa aluksi tuntua toivottamalta. Pariskunnat selviävät hyvin isoistakin kriiseistä ja voivat vahvistua niistä. Liian usein ihmiset yrittävät nuolla haavojaan sivuuttamalla kipeät tunteet tai kokeilemalla, josko aika auttaisi. Ei auta. Parisuhteen uudelleen rakentamiseen tarvitaan motivaatiota molemmilta.
Aloittakaa siitä, että loukattu kertoo, miten pahalta tilanne tuntui. Loukanneen osapuolen on pystyttävä ottamaan vastaan toisen tunteet ja ymmärtämään tämän paha mieli, muuten paranemisprosessi ei etene. Loukkaajan on pyydettävä tekojaan anteeksi ja pystyttävä ilmaisemaan aitoa katumusta sekä surua toiselle aiheuttamastaan kärsimyksestä. On tärkeää, että loukattu saa lohdutusta loukanneelta osapuolelta. Vielä tärkeämpää on, että loukattu pystyy lohduttamaan ja osoittamaan, että on jatkossa luottamuksen arvoinen. Jotta parisuhteen voi elvyttää salaisuuskriisin jälkeen, on parin ymmärrettävä, mitä tapahtui. Silläkin uhalla, että tapahtumien läpikäyminen satuttaa.
Joskus suhteeseen tullut haava ei parane koskaan ensiavusta tai hoidosta huolimatta: tunneyhteys ja kiintymys eivät palaudu ennalleen, turvallisiksi. Luottamuksen puute saattaa ajaa eroon, mutta siitä ei kannata potea huonoa omaatuntoa. Sinulla on oikeus odottaa, että toinen on luottamuksen arvoinen.
 

8 syytä, miksi seurustelu on parasta

8 miestyyppiä, jotka tulee kiertää kaukaa

8 asiaa, jotka sinun tulisi sanoa useammin

Kun kolumnistimme Janni Hussi  ihastuu, hän antaa itselleen luvan huumaantua ja nauttia tunteesta täysillä. 

Iltojen pimetessä alkaa jännästi kaivata lämpöä eri tavalla kuin valoisina kesäiltoina. Ja lämmöllä tarkoitan ihmiskontaktia, sitä lämmintä kainaloa, joka nappaa syleilyyn viltin alla kynttilöiden valossa.

Olen nyt ollut sinkkuna reilun vuoden. Olen nauttinut vapaudesta mennä ja tulla miten itseäni huvittaa. Siitä, ettei minun tarvitse ilmoittaa kenellekään tyttöjen illan viivästymisestä tai kysyä mielipidettä tulevalle Espanjan-matkalle. Nyt alan kuitenkin ensimmäistä kertaa huomata ajattelutapani muuttuvan. Ehkäpä se lämmin kainalo ei olisikaan yhtään hullumpi juttu.

Sen sijaan, että haluaisin vain jonkun, jonka kanssa viettää aikaa, kaipaan jotain syvempää. Olen käynyt vuoden aikana treffeillä, tutustunut uusiin ihmisiin, deittaillut ja jopa ihastunutkin. Vaikka ihastuminen on aivan ihana ja huumaava tunne, joka valtaa koko kehon ja mielen, olen myös huomannut, että ihastua voi monella tavalla. Esimerkiksi ihmisestä tai jostain hänen piirteestään voi viehättyä niin paljon, että sitä kuvittelee olevansa ihastunut. Onneksi todelliset tunteet tulevat hyvin nopeasti pintaan, kunhan muistaa kuunnella syvintä ääntään. Mikä sitten on sellaista ihastumista, että tyyppiin kannattaa tarttua kiinni ja luopua sinkkuuden tuomista vapauksista?

Olen kerran ihastunut ajatukseen olla yhdessä jonkun kanssa. Paperilla minä ja eräs deittini olimme täydellinen match, joten halusin suhteen onnistuvan. Siihen ei kuitenkaan riittänyt pelkkä halu tai tahto, sillä hommasta puuttui se jokin: intohimo. Meillä oli hauskaa yhdessä, hän kohteli minua hyvin ja kunnioittavasti, mutta tapailu ei oikein koskaan lähtenyt lentoon. Alkuihastuksen jälkeen huomasin, että olin ihastunut ajatukseen meistä, en itse ihmiseen. Tapailu päättyi, mutta sain uuden ystävän.

Minulle on usein käynyt niin, että tapailu on päättynyt ystävyyteen. Tiedän kuitenkin myös heitä, jotka ihastuvat hyvin maltillisesti ja ihastuminen menee käänteisessä järjestyksessä. Esimerkiksi parhaan ystäväni parisuhde (nykyinen avioliitto) sai alkunsa kaveripohjalta. Itse en edes voisi kuvitella ihastuvani poikapuoliseen kaveriini. Olen aina ollut vähän poikatyttö ja ”yksi kundeista”. Niinpä minun on vaikea katsella ystäviäni sillä silmällä.

Aiemmissa suhteissani (joita on ollut kaksi) olen ihastunut ihmiseen, niin että tanner on tärissyt. Pelkästään toisen ajatteleminen on saanut sydämeni hakkaamaan. Onko sellaista tunnetta mahdollista kokea vielä uudelleen? Haluan ainakin uskoa niin. Ja niin kauan kun joku ei saa minussa sellaista tunnetta aikaan, en pysty heittäytymään suhteeseen täysillä. 

Kuva: Juha Salminen

Orgiat ovat monen fantasia, mutta harva on sellaisiin osallistunut. Millaista on mennä ensimmäistä kertaa bileisiin, joissa harrastetaan avoimesti seksiä tuntemattomien ihmisten kanssa?

Hämärästi valaistussa olohuoneessa istuu vähäpukeisia miehiä ja naisia. Heillä on treenatut vartalot, merkkiboksereita ja pitsisiä alusasuja. Ihmiset juttelevat keskenään kohteliaasti, vaihtavat ujoja hymyjä ja silmäilevät uusia tulokkaita kiinnostuneesti. Yksi sellainen on Annika, 35, joka on seksibileissä ensimmäistä kertaa.

– Olen seksuaalisesti avoin, mutta en ollut ikinä fantasioinut osallistuvani orgioihin. Halusin kokeilla jotain uutta ja löytää kauan kadoksissa olleen seksuaalisuuteni uudelleen.

Seksibileet nousivat ajankohtaiseksi, kun kolme vuotta sinkkuna ollut Annika tutustui Tinderissä Iiroon, joka paljasti järjestävänsä yksityisiä seksibileitä ystävänsä kanssa kerran kuussa. Hän kertoi, että ne ovat kuin mitkä tahansa kotibileet, paitsi ilman päihteitä ja seksiä saa harrastaa, jos siltä tuntuu.

– En ollut aluksi vakuuttunut, mutta puhuttuani puhelimessa Iiron kanssa tiesin, että tämä on pakko kokea. Kaipasin elämääni enemmän seksiä, mutta en halunnut etsiä sänkyseuraa deittisovelluksista tai baareista. Päätökseeni vaikutti myös se, että Iirolla oli ystävänsä kanssa tarkka seula sille, ketä he kutsuivat bileisiinsä, Annika kertoo.

Ennen seksibileitä järjestettiin baarimiitti, jossa vieraat saivat tutustua toisiinsa. Tapaaminen toimi myös esikarsintana sille, kenet järjestäjät kelpuuttivat juhliinsa. Iiro oli kutsunut tapaamiseen ihmisiä Tinderistä, mutta myös Alastonsuomi.com-sivuston kautta.

Annikalle ihmisten kohtaaminen etukäteen oli helpotus.

– Minulla oli ennakkoluuloja siitä, millaista porukkaa seksibileissä käy, mutta ne osoittautuivat täysin vääriksi. Muut olivat aivan tavallisia, kivannäköisiä ja fiksuja ihmisiä. Tulin heidän kanssaan juttuun heti.

Pukukoodina alastomuus

Orgioita eli ryhmäseksijuhlia on järjestetty antiikin ajoista asti. Niiden tarkoitus oli saada hengellinen yhteys jumaliin, mutta nykyään seksijuhlia järjestetään maallisempien syiden takia. Erityisesti Keski-Euroopassa monen sadan ihmisen parinvaihto- ja seksibileet ovat suosittuja. Suomessa seksibileiden suosio on kasvamassa, ja suomalaisten asenteet seksiä ja seksuaalisuutta kohtaan ovat vapaamielisempiä kuin koskaan aiemmin.

Väestöliiton vuonna 2015 teettämästä FINSEX-tutkimuksesta selviää, että 18–44-vuotiaista tutkimukseen osallistuneista vain 33 prosenttia piti ryhmäseksiä ja parinvaihtoa sairaana tai perverssinä. Luku on huomattavasti pienempi kuin kymmenen vuotta sitten: tuolloin 42 prosenttia vastanneista suhtautui negatiivisesti ryhmäseksiin.

Iiron ja hänen ystävänsä seksibileet järjestettiin isossa omakotitalossa, syrjässä kaupungin hälinästä. Paikalla oli noin kolmekymmentä juhlijaa. Neljänkymmenen euron sisäänpääsymaksulla katettiin järjestelykustannukset, kuten talon vuokraus ja ruokatarjoilu.

– Bileisiin osallistuminen jännitti suunnattomasti. Mietin, mihin olen taas itseni työntänyt. Jännitykseni kuitenkin katosi, kun vieraiden positiivinen ilmapiiri ympäröi minut, Annika kertoo.

Seksibileiden pukukoodiin kuului vähäpukeinen vaatetus, joten Annika erottui ensikertalaiseksi: hän oli pukeutunut toppiin ja minihameeseen.

– Kotona pidin asuani seksikkäänä, mutta minulla olikin aivan liikaa vaatetta päälläni. Monet vieraista olivat täysin alasti.

Ennen kun bileet alkoivat, Iiro kierrätti ensikertalaisia talossa. Alakerrasta löytyi sauna, poreammeella varustettu kylpyhuone sekä kaksi isompaa ja neljä pienempää huonetta. Isommissa huoneissa oli valkoisia nahkasohvia, muutama parisänky sekä katosta roikkuva nahkainen seksikeinu. Pienemmät huoneet oli varattu yksityisempiin hetkiin.

– Seinällä roikkui piiskoja ja ruoskia, joita vieraat saivat vapaasti käyttää. Se oli kuin 50 Shades of Grey -elokuvasta!

Tänä yönä ei nukuta

Alkupuheessan Iiro muistutti vieraita yhteisistä pelisäännöistä: ketään ei saa koskea ilman lupaa, seksistä saa aina kieltäytyä ja kuvien ottaminen on ehdottomasti kielletty. Alkoholitarjoilua ei ollut, koska järjestäjät eivät halunneet, että vieraat olisivat humalassa.

– Minulla oli koko ajan turvallinen olo. Iiro piti vieraista hyvää huolta ja tuli usein illan aikana kysymään, onhan kaikki hyvin.

Bileissä Annika seurasi läheltä ryhmäseksiä ja kahden ihmisen välisiä akteja. Kun huoneessa oli ovi auki, se tarkoitti, että seuraan sai liittyä. Seksikeinu oli ahkerassa käytössä, samoin raippa.

– Seksin seuraaminen tuntui aluksi oudolta, mutta kiehtovalta. Yllätyin, miten nopeasti oli täysin luonnollista, että ympärilläni harrastettiin seksiä ja ihmiset hengailivat alasti.

Bileet kestivät seitsemän tuntia, ja sinä aikana Annikaa lähestyi useampi mies. Hän ei kuitenkaan päätynyt harrastamaan seksiä kenenkään kanssa.

– Se kävi kyllä mielessä, mutta en ollut valmis siihen. Hyppäys tuntui liian isolta, enkä halunnut pakottaa itseäni mihinkään.

Juhlissa Annika tutustui naisiin, jotka olivat käyneet seksibileissä vuosia. He kertoivat käyvänsä juhlissa enemmin hyvän seuran kuin seksin takia. Mahdollisuus harrastaa seksiä usean ihmisen kanssa saman illan aikana antaa vapauden toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan.

– Monille bileet ovat paikka toteuttaa fantasioitaan turvallisessa ympäristössä. Seksibileissä ei tarvitse pelätä, että saisi oudon pervon leiman otsaansa.

Vaikka Annika ei harrastanutkaan bileissä seksiä, kokemus oli silmiä avaava. Hän ei sulje pois mahdollisuutta, että osallistuisi bileisiin toistekin.

– Olen kokenut jotain, mihin vain harva pääsee osalliseksi. Seuraavalla kerralla tiedän paremmin, mitä odottaa, enkä enää jännitä niin paljoa. Uskon myös, että harrastan bileissä seksiä heti, kun mielenkiintoinen mies tulee vastaan.

Annikan ja Iiron nimet on muutettu.

Erityistason seksuaaliterapeutti Jonna Räisänen:

”Seksuaalisuus muuttuu koko elämän ajan ja aika ajoin on hyvä päivittää omia tarpeita, toiveita ja haluja. Jos ajatus seksibileistä kiinnostaa, sellaisiin kannattaa ehdottomasti osallistua. Etukäteen kannattaa ottaa selville, että bileiden järjestäjä on luotettava. Sääntöjen täytyy olla selvät kaikille vieraille. Tärkeää on myös muistaa, että aina voi sanoa ei – mutta aina voi sanoa myös kyllä. Uusia asioita on hyvä kokeilla rohkeasti, mutta on tärkeää olla tietoinen omista rajoistaan. Jos seksibileisiin menee oman kumppaninsa kanssa, asiasta kannattaa keskustella etukäteen ja käydä läpi molempien halut ja toiveet. Ensimmäisellä kerralla ei tarvitse välttämättä tehdä mitään – voi vaikka mennä vain nauttimaan tunnelmasta. Seksibileisiin kannattaa suhtautua avoimin mielin, sillä ne voivat parhaassa tapauksessa piristää seksielämää hyvinkin paljon.”

Kuva: iStock

Katso myös: