Toimittaja Ina Mikkola murtaa työssään pornoon liittyviä ennakkoluuloja. Siksi hän on kokeillut virtuaalista penistä Japanissa ja istunut auton etupenkillä Brasiliassa, kun takapenkillä on harrastettu seksiä. 

Väite 1: Pornosta ei puhuta (OIKEIN)

”On vaikeampaa löytää ihminen, joka ei olisi katsonut pornoa kuin ihminen, joka on katsonut. Täysi-ikäisistä miehistä kaikki ovat joskus katsoneet pornoa, naisista lähes kaikki. Porno on kuitenkin edelleen tabu. Katsoin itse sitä runkkausmielessä ja havahduin siihen, etten tiedä alasta juuri mitään. Meillä on paljon oletuksia ja luuloja pornosta, sen sijaan että meillä olisi tietoa ja näkemyksiä. 

Suomalainen yhteiskunta on sinut alastomuuden kanssa sauna- ja uimahallikulttuurimme vuoksi. Olemme maailman mittakaavassa tasa-arvoinen maa. Meillä on hyvät edellytykset puhua asioista, mutta en silti koe, että puhumme kovin avoimesti seksistä tai etenkään pornosta.”

Väite 2: Porno on likaista (OIKEIN JA VÄÄRIN)

”Sarjani ensimmäisessä jaksossa yhdysvaltalainen sukupuolitautien testiklinikan työntekijä toteaa harrastavansa mieluummin seksiä pornotähden kanssa kuin jonkun kirkossa tai baarissa tapaamansa randomin ihmisen kanssa, koska pornonäyttelijät käyvät testeissä niin usein. Näyttelijöiden ei kannata levittää sukupuolitauteja ympäriinsä, koska siinä menee äkkiä työ.

Pornossa on monenlaista estetiikka, kuten lehdissä tai elokuvissakin. Jos joku näyttäytyy katsojalle likaisena, se voi hyvin ollakin sitä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki porno olisi likaista, koska ei ole olemassa yhdenlaista pornoa. Joillekin parhainta pornoa on katsoa video, jossa kaksi älykästä ihmistä keskustelee.

Alalla on tekijöitä, jotka tuottavat elokuvallista ja todella kaunista pornoa. Tom of Finlandin piirrokset on hyvä esimerkiksi siitä, että jokin asia voi olla samaan aikaan pornoa ja taidetta. On hauska ja hieno ajatus, että olemme painaneet homopornoa postimerkkeihinkin.

Pornoon liittyy tietysti myös ikäviä piirteitä ihmiskaupasta hyväksikäyttöön, mutta niin liittyy moniin muihinkin teollisuuden aloihin niin kauan kuin maailmassa sallitaan hyväksikäyttävät rakenteet.”

Väite 3: Porno alistaa naista (OIKEIN JA VÄÄRIN)

Nina Hartley teki ensimmäisen pornoelokuvansa 1980-luvun alussa. Siitä naisesta on alistaminen kaukana. Pornoalalta löytyy voimakkaita naisia, koska he ovat joutunut rikkomaan alalla aika monta tabua. 

Hollywood-elokuvateollisuudessa naisten on kautta historian ollut vaikea päästä rooleihin ohjaajina, tuottajina tai käsikirjoittajina. Pornoalalla se on helpompaa. Naiset ovat pornoalalla yleensä myös tienanneet enemmän kuin miehet. Samaa ei voi sanoa kovinkaan monesta muusta alasta. 

Pornon naiskuva on monipuolistunut viime vuosina. Nykyään löytyy kaikenlaisia pyllyjä ja tissejä. Porno on siinä mielessä aitoa, että sitä ei photoshopata. Videoilla esiintyy todellisia ihmisiä selluliitteineen. Pornoa katsomalla voikin saada aika paljon terveemmän ja monipuolisemman kehonkuvan kuin muoti- ja mainoskuvastoista.

Pornoelokuvissa naiset ovat usein pääroolissa miehiä ajatellen. Se ei kuitenkaan itsessään tarkoita naisen alistamista. Aina ei myöskään ymmärretä, että videolla esitetty roolileikki naisen alistamisesta voi pohjata yhteiseen sopimukseen. Vaikka nainen olisi alisteisessa roolissa ja hänelle tuotettaisiin kipua, se on fine, jos asiasta ollaan sovittu yhdessä etukäteen.”

Väite 4: Porno on väkivaltaista (VÄÄRIN)

”Väkivalta tarkoittaa sitä, että toinen ei halua kipua tuotettavan. Esimerkiksi sadomasokismi ei ole väkivaltaa. Olemme elokuvamaailmassa valmiita katsomaan aika raakojakin juttuja, kuten ihmispäiden katkomista. Pornossa ei todellakaan mennä niin pitkälle.

Ihmisten pitäisi muistaa, ettei pornon pidäkään olla realistinen kuva seksistä. Se voi ilmaisumuotona olla ihan mitä vain – todentuntuista tai ei todentuntuista. Siinä luodaan fantasioita samalla tavalla kuin tv-sarjoissakin. 

Vaikka pornosta voi saada vinkkejä makuhuoneeseen, ei kaikkea pornoa kannata katsoa kirjaimellisesti. Voit katsoa jotain, mistä haaveilet tosielämässä tai jotain, mistä kiihotut, mutta et edes halua toteuttaa tosielämässä. Lesboporno on yksi kulutetuimpia kategorioita, vaikka suurin osa ihmisistä on heteroita.

Pornoa voi katsoa myös vain tutkaillakseen asioita. Vaikka olisi hetki, jolloin et halua tyydyttää itseäsi tai ketään muuta, kannattaa silti mennä katsomaan pornoa oppiakseen omasta tai muiden seksuaalisuudesta.”

Väite 5: Vain miehet katsovat pornoa (VÄÄRIN)

”Naiset saattavat suhtautua seksiin ja pornoon miehiä varautuneemmin, koska naisten seksuaalisuus on ollut rajoitetumpaa ympäri maailman. Edelleen yhteiskunnassamme vallitsee ajatus, että useamman naisen kanssa seksiä harrastava mies on playboy ja nainen pikemminkin lutka. Naiselta ei odoteta aktiivista toimijuutta tai oman seksuaalisuuden haltuunottoa. Miesten tunne-elämän kannalta on väärin olettaa heidän kaikkien olevan hässiviä aropupuja. Seksuaalisuus on yksilöllinen asia. Sen ei pitäisi olla sukupuolesta kiinni.

Naisilla on pitkä perinne eroottisten ja romanttisten harlekiini-romaanien kuluttajina, mutta naisten pornon katsominen netistä on lisääntynyt vuosi vuodelta. Ison tubesivuston Pornhubin tilastojen mukaan viime aikojen hakusanoissa on korostunut naisille suunnattu porno. Koen, että elämme nyt sosiaalisen median kautta uudenlaista naisten voimaantumisen aikaa, johon seksuaalisuus liittyy vahvasti.” 

Kuva: Istock

Cosmon miespaneeli otti käsiteltäväkseen pettämisen. Mitä miehet ajattelevat pettämisestä ja tunnistavatko he pettäjän, kun sellaisen näkevät. 

He vastasivat:

Vartijana työskentevä, 23-vuotias, Ville ei ole koskaan seurustellut, mutta kun se oikea osuu kohdalle, Ville aikoo pysyä aina uskollisena.

26-vuotias sinkkumies Aleksi ei ole parisuhteissaan pettänyt tai tullut petetyksi. Sen sijaan hänen laajasta kaveripiiristään lähes kaikki pariskunnat ovat pettäneet toisiaan. Aleksin mielestä pettäminen on nykyään yleisempää – tai sitten siitä vain puhutaan enemmän.

Sinkkuna elävä, 22-vuotias, Lassi haaveilee luotettavasta kumppanista, jonka kanssa hän voisi asua yhdessä. Lassi on tullut kerran petetyksi. Se sattui niin paljon, ettei hän halua ikinä pettää ketään ja tuottaa kokemaansa tuskaa toisille.

Oletko koskaan pettänyt kumppaniasi?

VILLE: En ole kokaan seurustellut päivääkään, joten pettäminen ei ole käynyt mielessänikään.

ALEKSI: En ole pettänyt. On tosin ollut tilanteita, jolloin olen ajatuksen tasolla ollut halukas tekemään syrjähypyn. Minulla oli silloin epävarma olo suhteestani ja siitä, olenko kumppanilleni tärkeä.

LASSI: En, mutta se on käynyt mielessä, koska välillä katse saattaa harhailla ja mielikuvitus ottaa vallan. Niin on käynyt esimerkiksi baarissa.

Oletko tullut petetyksi?

VILLE: En ole. Petetyksi tuleminen kuulostaa superraivostuttavalta ja saa hermot kireälle jo pelkästä ajatuksesta.

ALEKSI: En tietääkseni. Kerran kumppanini oli toisessa kaupungissa vauhdikkaissa opiskelijajuhlissa uusien tuttavuuksien kanssa, ja pelkäsin tulleeni petetyksi. Juhlien jälkeen kumppanini uudenlainen ja kylmä käytös herätti epäilyksiä siitä, että jotain olisi tapahtunut.

LASSI: Olen. Silloinen tyttöystäväni kävi panemassa eksäänsä. Se sattui, ja ymmärsin, etten halua ikinä itse pettää ketään. Tyttöystäväni tuli kouluun fritsut kaulassa, vaikka oli sanonut olleensa edellisenä päivänä kipeä. Kysyin asiasta, ja hän myösi pettäneensä. Se tuntui silloin paskalta, mutta jälkeenpäin olen tyytyväinen, että suhde loppui.

Jos olisit sinkku, ja joku haluaisi pettää puolisoaan kanssasi, suostuisitko?

VILLE: Tuo on kaksipiippuinen juttu. Jos hän sanoisi suoraan haluavansa vaihtelua kanssani, miettisin, miksi tekisin sen. En näe siinä itselleni mitään hyötyä. Jos taas kyseessä olisi vaikkapa näyttelijä Jessica Alba, voisin olla melko varma nakki.

ALEKSI: En suostuisi, vaikka olisinkin ihastunut tyyppiin. Tulisi heti epäluotettava olo: hän todennäköisesti pettäisi myös minua meidän suhteessamme.

LASSI: En, jos tietäisin, että nainen on varattu. Tiedän, miltä petetyksi tuleminen tuntuu, enkä halua sitä muille.

Missä menee pettämisen raja?

VILLE: Jos seurustelet, sinun ei tarvitse pussailla muita kuin omaa kumppaniasi. Jos se ei riitä, on aika sanoa heipat.

ALEKSI: Pussaamisessa. Koen fyysisen pettämisen pahempana kuin henkisen pettämisen.

LASSI: Pettämisen rajat pitää sopia suhteessa. Itse määrittelen pettämisen niin, ettei pidä tehdä mitään, mitä ei haluaisi itselle tehtävän.

Mikä olisi kamalin tapa tulla petetyksi?

VILLE: Kamalinta olisi nähdä pettäminen omin silmin ja saada kumppani kiinni valheesta. Pahan lisämausteen toisi, jos kumppani pettäisi minua läheisen ystäväni kanssa.

ALEKSI: Kamalin tapa olisi tulla petetyksi kumppanin ja hyvän ystävän toimesta.

LASSI: Kaikki tavat ovat yhtä kamalia, mutta varmasti pitkän suhteen aikana mikä tahansa tapa sattuisi.

Pettävätkö naiset ja miehet yhtä usein?

VILLE: Miehiä sorretaan aivan liikaa. Tiedän niin monta pettäjänaista, miehiä en tiedä läheskään yhtä montaa. Tässä asiassa naiset kiilaavat kovaa vauhtia miesten tasolle, elleivät ole jo vilkku päällä vasemmalla kaistalla tulossa ohi.

ALEKSI: Ainakin omassa tuttavapiirissäni naiset ja miehet pettävät suunnilleen saman verran.

LASSI: Tuttavapiirissäni naiset pettävät useammin. Varmaan samoista syistä kuin miehetkin, eli siksi, että suhteessa on ongelmia tai suhteen liekki on sammunut.

Miten yleistä pettäminen on kaveripiirissäsi?

VILLE: Jokunen tapaus löytyy, ja suurimmassa osassa pettäjänä on ollut nainen. Hyvällä pohjalla olevista parisuhteista näkee jo kauas, ettei pettäminen käy edes mielessä.

ALEKSI: Laajasta kaveripiiristäni löytyy vain muutama suhde, joissa pettämistä ei ole tapahtunut. Se on ikävää. Kaveripiirissäni pettämistä hävetään, ja yleensä totuus kehdataan kertoa vasta, kun suhde on jo kariutunut. Uskon, että kaveripiirissäni petetään, koska oman suhteen jatkumisesta ollaan epävarmoja.

LASSI: Pettämisiä ei ole juuri ollut. Yleisesti ottaen pettämistä edesauttaa huono kommunikointi ja Tinder.

Voisitko jatkaa parisuhdetta, jos tulisit petetyksi?

VILLE: En. Kerran menetettyä luottamusta on vaikea ansaita takaisin. Se jää ikuisesti painamaan takaraivoon.

ALEKSI: En voisi jatkaa suhdetta, jos puolisoni pettäisi minua. Siitä alkaisi loputon luottamuspula. Jos tulisin petetyksi, pyyhkisin sen ihmisen pois elämästäni, enkä tuhlaisi häneen enää aikaani

LASSI: En voisi. Olen nähnyt, että jos pettämisen antaa anteeksi, toinen pettää uudelleen.

Miten petetyksi tulemisesta pääsee parhaiten yli?

VILLE: Pettäminen jättää ikuiset arvet. Aika ja hyvä tuki auttavat unohtamaan menneet ja löytämään uuden onnen.

ALEKSI: Kun löytää vierelleen uuden ihastuksen, josta huokuu luotettavuus.

LASSI: Minua auttoi salilla käyminen ja metallimusiikin kuunteleminen. Petetyksi tulemisen jälkeen tajusin, ettei se tyttö ollutkaan niin täydellinen kuin olin ajatellut. Kai petetyksi tulemisesta selviää ajan kanssa ja hyppäämällä uuteen junaan. En ole vielä löytänyt uutta kumppania, koska kukaan ei ole vain kolahtanut. Hyvä kumppani rakastaisi minua sellaisena kuin olen. Ulkonäkö olisi myös plussaa. 

Mistä tunnistat pettäjän?

VILLE: Jos toisen tuntee oikein hyvin, pettämisen huomaa esimerkiksi muuttuneesta käytöksestä. Pettäjä alkaa vetäytyä omiin oloihinsa.

ALEKSI: Silmiin katsominen voi olla vaikeaa silloin, kun on jotain salattavaa. Kiinnitän huomiota myös normaalista poikkeaviin eleisiin, stalkkaamaan en lähde. Se kertoo luottamuspulasta.

LASSI: Toisen eleistä voi päätellä jotain. En stalkkaa kumppaneitani, vaan pyrin rakentamaan suhteeseen hyvän luottamuksen. Voi tosin olla, että olen liian sinisilmäinen.

Kuva: Fotolia

Missä olit? Kenen kanssa? Koska nähdään? Ystävyys muuttuu raastavaksi, jos toinen takertuu. Kuinka toimia, kun kaveri haluaa kaiken ja sinä happea? 

Moni meistä tuntee roikkujan. Ystävän, jonka huomio tuntuu aluksi kutkuttavalta. Hän on kiinnostunut kaikesta, mitä teet. Yhteydenpito on päivittäistä, tiivistä ja omistautunutta. Ystävä ihailee elämääsi, valintojasi, tyyliäsi ja tapojasi. Olet ihmeellinen, vaikka tekisit mitä. Imartelu on mukavaa, mutta jossain vaiheessa mukaan tulee ihmetys. Miksi toinen soittaa taas, vaikka puhuitte juuri? Miksi ystävä haluaa mukaan kaikkialle ja kirjoittaa Instagram-kuviin bestis, vaikka olette vasta tutustumassa? Miksi hän liimautuu, kun sinä haluat happea? 

Anna tapasi Maijun fuksisyksynään yliopistolla. Ystävyys alkoi lupaavasti, mutta parin vuoden päästä Annaa alkoi ahdistaa. Maiju halusi omistaa Annan.

Alkuhuuma

– Syödään mieluummin kahdestaan, Maiju sanoi ruokalan ovella. Opiskelukaverit olivat hetkeä aiemmin huikanneet naiset kanssaan samaan pöytään.

Anna olisi lounastanut mielellään porukassa, mutta hän suostui Maijun pyyntöön. Samankaltaisia tilanteita tuli vastaan kuitenkin yhä useammin. Baarissa Maiju hermostui, kun Anna pyysi tuttavapariskuntaa liittymään heidän seuraansa.

– Kun aloin kerätä tavaroitani tehdäkseni tilaa parille, Maiju ilmoitti lähtevänsä kotiin. Olin niin yllättynyt, etten osannut sanoa mitään. Jatkoin iltaani pariskunnan kanssa, Anna muistelee. 

Maiju soitti parin päivän kuluttua ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Maijun käytös mietitytti, mutta Anna ei ottanut tapahtunutta puheeksi. 

– Olisi pitänyt, mutta vältin konfliktia, koska inhosin riitelemistä. Lisäksi ystävyydessämme oli paljon hyvää, joten ajattelin, että annan asian olla. 

Kun Maiju ja Anna tutustuivat kaksi vuotta aiemmin, Maiju vaikutti kiinnostavalta. Hän oli sosiaalinen ja sanavalmis. Naiset asuivat samassa kaupunginosassa ja olivat molemmat sinkkuja. Usein Anna kuunteli, kun Maiju puhui. Vaikka naiset olivat samanikäisiä, Maiju oli monissa asioissa kokeneempi. 

– Se, että Maiju halusi olla niin paljon kanssani, oli aluksi imartelevaa. 

Jossain vaiheessa ystävyys alkoi tuntua epämiellyttävältä. Maiju oli jatkuvasti kiinnostunut siitä, mitä Annalle kuului. Hän tahtoi tietää, kenen kanssa ja missä Anna liikkui. Lopulta tilanne ajautui siihen, että kun Anna näki Maijun soittavan, hänen rintaansa alkoi painaa. 

– Oli ihanaa, että Maiju oli innostunut tekemisistäni, mutta kiinnostus alkoi olla painostavaa. Hän tuntui tarvitsevan minua kaikkeen.

 

”Oli ihanaa, että Maiju oli innostunut tekemisistäni, mutta kiinnostus alkoi olla painostavaa. Hän tuntui tarvitsevan minua kaikkeen.”

 

Älä jätä 

Paripsykoterapeutti Minna Tuominen ymmärtää Annaa. Jos ihminen kokee, että ystävä vaatii liikaa, ahdistus on luonnollinen reaktio. Se on merkki siitä, että omaan jaksamiseen ja rajoihin pitää kiinnittää huomiota. 

Tuominen puhuu takertuvasta kiintymisestä, jossa toinen tahtoisi olla jatkuvasti yhdessä tai yhteydessä. Saman ilmiön voi nähdä parisuhteessa. Silloin toista alkaa ahdistaa, jos puoliso on esimerkiksi työmatkalla.

– Takertuja kokee kauhua ja ajattelee jäävänsä yksin. Hän pyrkii tasoittamaan tunnettaan soittamalla ja tekstaamalla jatkuvasti, Tuominen selittää. 

Usein roikkumisen taustalla on häiriintynyt kiintymyssuhde. Roikkuja ei ole välttämättä tullut lapsena kuulluksi niin syvällisesti kuin olisi halunnut. Jos saamme tarpeeksi huomiota ja vastauksia kysymyksiimme, kun kasvamme, roikkuminen on epätodennäköisempää. 

– Kestämme paremmin välimatkaa, koska meillä on sisäistä, itsestämme kumpuavaa turvaa. Sitä ei tarvitse hakea silloin toiselta. 

Tuominen korostaa, että ei tietenkään tarkoita, että toista ei saisi kaivata tai tarvita. Rajojen kirkastaminen on kuitenkin tärkeää, jos ajattelee, että toisen pitäisi olla läsnä lähes 24 tuntia vuorokaudessa. 

Usein takertumisen ja omimisen taustalla on myös yksinäisyys. Roikkuja saattaa tuntea olonsa niin lohduttomaksi, että hän tarrautuu kaikin voimin henkilöön, joka osoittaa ystävyyttä. 

Mitä siis tehdä, jos läheinen ripustautuu? Tuominen kannustaa keskusteluun, mutta ajatuksiaan voi avata myös sähköpostilla tai viestillä. Asiasta puhuminen on  tärkeää, koska näin roikkuja voi ymmärtää, miksi ystävä vetäytyy. 

– Jos kukaan ei ikinä sano, mistä kiikastaa, roikkuja ei saa työkaluja muuttaa käytöstään.

Toiselle voi esimerkiksi sanoa, että arvostan sinua ja ystävyyttäsi ja toivon sinulle kaikkea hyvää, mutta en tällä hetkellä pysty vastaamaan tarpeisiisi. Vaikka keskustelu voi olla ikävä, kummatkin voittavat. 

– Tilanteen korjaantuminen vaatii kuitenkin sen, että roikkuja myöntää takertuvansa. Se voi tehdä kipeää, mutta on uuden alku. Apua voi saada esimerkiksi terapiasta. 

Ei omistamiselle

Annan ja Maijun ystävyys alkoi hiipua, kun Anna lopetti vastaamasta Maijun yhteydenottoihin. Anna kokee, että hänen olisi pitänyt selittää käytöstään, mutta hänellä ei ollut sillä hetkellä voimia muuhun.  Silloin harvoin kun Anna vastasi, naiset puhuivat, miten pian pitäisi nähdä, mutta tapaamista ei koskaan sovittu. Facebookista Anna päätteli, että Maiju löysi uusia ystäviä, joiden seurassa viihtyi. Hän itse vietti aikaansa poikaystävänsä ja vanhojen kavereidensa kanssa. Muutamat heistä sanoivat, että ihmettelivät alusta alkaen Maijun halua omia Anna ja takertua tähän. 

– Minulla kesti kauemmin. En kuitenkaan ole pahoillani. Tarvitsin kokemuksen ymmärtääkseni, millaista ystävyyttä arvostan ja haluan elämääni.

Anna sanoo havainnoivansa nykyään tarkemmin, seisooko ystävä omilla jaloillaan.

– Tietenkin on tilanteita, joissa toista pitää kannatella, mutta en halua enää perustaa ystävyyttäni liialliseen ihailuun ja omistamiseen. 

Vuosi sitten Anna törmäsi Maijuun bussissa. Vaikka kumpaakin jännitti, kuulumisia oli mukava vaihtaa. Vaikutti, että Maijulla meni hyvin.

– Vaikka ystävyytemme ei kestänyt, pidän silti sitä arvokkaana. Maijun kanssa tajusin, ettei toista voi omistaa. Se vie vain erilleen.

Haastateltavien nimet on muutettu. 

Kuva: Imaxtree