Ainakin se teki meistä sinkuista pinnallisempia, kärsimättömämpiä ja laiskoja. 

Kun amorin työtä helpottamaan luotu sovellus Tinder saapui Suomeen kolme vuotta sitten, lähes jokaisessa tuutissa hehkutettiin, että se pelastaa suomalaisen treffikulttuurin – tai ehkä paremminkin luo sitä tänne. Samaan hengenvetoon puhuttiin nettideittailun uudesta aallosta, sillä Tinderiä selailtiin julkisesti, ja se houkutteli käyttäjikseen paljon sellaista väkeä, jotka olisivat todennäköisesti kiertäneet perinteisemmät seuranhakufoorumit kaukaa.

Kuka olisi uskonut, että jurot suomalaiset innostuvat sovelluksesta, jossa tuntemattomille läheteltiin sydämiä ja vieläpä omalla nimellä ja kasvoilla. Toissa kesänä elettiin Tinderin kulta-aikaa, jolloin sillä oli Suomessa arviolta noin 102 000 aktiivista käyttäjää.

Tämänhetkinen luku ei todennäköisesti ole ainakaan mainittua suurempi. Kun Tinderistä tuli valtavirtaa, sen uutuudenviehätys haihtui nopeasti ja moni sinkku hakeutui muihin palveluihin, esimerkiksi GPS-paikannusta hyödyntävään Happn:iin. Toki joku saattoi myös löytää Tinderin sinkkumarkkinoilta etsimänsä ja valitsee nyt verhoja Ikeassa swaippailun sijaan.

Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, aika moni tympääntyi ja lopetti mobiilideittailun kokonaan. Monien kohta kolmekymppisen sinkkunaisen lailla kuulun itse tuohon jälkimmäiseen kategoriaan.

Olen myös sitä mieltä, että Tinder pilasi deittailun. Meistä tuli kärsimättömiä, tunnottomia ja laiskoja. Ennen kaikkea pinnallinen Tinder vei romantiikan taian mennessään. Miten siinä niin kävi?

Hurmoksesta uupumukseen

Kun matcheja alkoi Tinderin aktiivisen hinkkaamisen myötä paukkua, moni meistä tempautui hurmoksessaan ”deittilimboon”. Potentiaalisia saaliita tuntui olevan ainakin yhden kaupungin kokoinen sinkkumeri täynnä, joten moni viritti vieheensä myös viestittelyä pidemmälle.

Treffeillä käymisestä tuli aikaa ja omistautumista vaativa harrastus. Tapasin töiden kautta vuosi sitten kolmekymppisen miehen, joka oli ollut treffeillä yli sadan Tinder-matchinsa kanssa. Yli sadan! Ystäväpiirissänikään ei ollut tavatonta, että samalle viikolle oli sovittuna kolmet tai neljät treffit.

– Tinderissä pärjäävät parhaiten ne, jotka jaksavat yrittää, eivät lastaa tapaamiseen liian suuria odotuksia ja jotka eivät ota torjumista itseensä. Eli ne, jotka pärjäävät deittailussa muutenkin, rakkauskouluttaja, Suomen virallinen lemmentohtori Mia Halonen pohtii.

Itse tein jo heti alussa kaikki kolme virhettä: kävin treffeillä harvoin ja niin pitkän viestittelyn jälkeen, että odotukseni eivät täyttyneet todellisuudessa. Otin torjumisen lisäksi itseeni, vaikkei treffiseura olisi edes sykähdyttänyt. Amatöörin mokia.

80 prosenttia Tinderin käyttäjistä käyttää palvelua löytääkseen itselleen parisuhteen. Luku käy ilmi loppuvuodesta 2015 julkaistusta Tinderin tekemästä selvityksestä, johon kerättiin dataa yli 300 000 ihmiseltä. Tästä voi päätellä, että vaikka treffeille lähtisi kuinka avoimin mielin, lähes jokaisen toiveena on rakastua. Jos ei tänään, niin ehkä huomenna.

Kun treffiseura alkoi Tinderin myötä vaihtua tiuhaan tahtiin ja odotukset lösähtivät alas kerta toisensa jälkeen, moni sinkku diagnosoi itselleen deittiuupumuksen. Psykologi Elina Nurminen kirjoittaa Väestöliiton blogissa, että deittiuupumuksessa ja työuupumuksessa on samoja piirteitä. Niiden toimintaympäristö vaan on eri.

– Työelämässä uupumuksen oireita ovat uupumusasteinen väsymys, kyyninen asenne työtä kohtaan sekä ammatillisen itsetunnon aleneminen. Ihan yhtä lailla deittailu väsyttää ja kyllästyttää. Sinkun asenne kumppanin löytymistä kohtaan voi muuttua kyyniseksi. Usko siihen, että on kumppaniehdokkaiden silmissä kelpaava ja rakastettava, vähenee.

Jotkut sinkut ovat kärsineet jopa deittailun aiheuttamista rytmihäiriöistä.

Vain ulkonäkö merkitsee

Mitä helpompaa on löytää kepeää seuraa, sitä vaikeampaa on löytää rakkautta. Tinderissä rakkautta etsitään pinnallisin keinoin, vaikka parisuhteen rakennusaineeksi tarvitaan muutakin kuin fyysistä vetovoimaa.

Koska palvelussa ensivaikutelma luodaan pelkästään ulkonäöllä, on ymmärrettävää, että jokainen haluaa näyttää mahdollisimman edustavalta filttereineen ja huolella valittuine kuvakulmineen. Profiiliin voi ujuttaa rivin pari tekstiä, mutta suurin osa jättää sen tekemättä. Ei jää muita vaihtoehtoja kuin arvioida toisen ulkonäköä.

– Jos vanhempasi olisivat arvioineet toisiaan Tinder-tavalla, olisiko sinua olemassa? Halonen haastaa.

Jyväskylän yliopistossa on parhaillaan tarkistuksessa Tinderiä käsittelevä, tietojärjestelmätieteen pro gradu, jossa käy ilmi että Tinderin käyttö tosiaan teki käyttäjistään pinnallisempia, ulkonäkökeskeisempiä ja valikoivampia perinteiseen kumppaninetsintään verrattuna. Samanlaisia tuloksia on saatu maailmalla jo aiemmin.

Tinder siis vahvistaa nimenomaan niitä puolia, jotka eivät ole ensisijaisen tärkeitä. Kärjistäen: seksikkyys menee luotettavuuden edelle ja tätä rataa. Ymmärrettävästi moni tositarkoituksella liikkeellä oleva hämmentyy ulkonäkökeskeisessä sovelluksessa ja kadottaa kuvien joukkoon sen, mitä oli etsimässä.

– Hyvännäköisistä matcheista saa itsetuntobuustia. Silloin Tinder toimii kuin peli, eikä sillä ole mitään tekemistä oikean rakkauden etsimisen kanssa, Halonen summaa.

Ei ihme, että moni lemmenkaipuinen meni Tinderistä sekaisin. Tinder on kuin loppumaton joulukalenteri. On vaikea pysähtyä, sillä mahdollisuuksien luukkuja riittää avattavaksi. Ehkä jossain niissä lymyää se todellinen jackpot. Siksi harmittavan moni ihan mukava kohtaaminen tyssää ensimmäisiin treffeihin.

– Ensimmäiset treffit jännittävät aina, joten harva meistä on silloin parhaimmillaan. Mutta toinen tai kolmas kerta on jo eri asia. Kun tavataan useammin kuin kerran, ihmisten välille ehtii syntyä inside-juttuja ja huumoria. Suhde muodostuu silloin luontevasti, Halonen vinkkaa.

Helppous = laiskuus

– Lähtökohtaisesti Tinder ja muut deittipalstat ovat tuoneet mukanaan hirveästi mahdollisuuksia, sillä niiden ansiosta ei tarvitse enää odotella, että tapaisi kiinnostavia ihmisiä kavereiden kautta tai ravintolassa, Halonen perustelee.

Tinderin valtti on kiistatta sen helppous. Taskussa mukana kulkeva sovellus kun ei ole sidottu aikaan tai paikkaan. Tinderin kohdalla helppous tarkoittaa myös sitä, ettei tarvitse nähdä kovinkaan paljon vaivaa. Vaivattomuus puolestaan johtaa helposti laiskuuteen ja välinpitämättömyyteen.

Jos ihminen putkahtaa elämään klikkauksella, on yhtä helppoa myös poistaa hänet siitä – tai jättää vain vastaamatta, ghostata kuten sanotaan. Välinpitämättömyydestä deittailuskenessä on tullut Tinderin takia niin arkista, että harva enää ajattelee pahoittavansa toisen mielen ghostaamalla. On surullista, jos netissä kukoistava välinpitämättömyys ja käytöstapojen puute luikertelevat myös niihin kohtaamisiin, jotka tapahtuvat kasvokkain. Merkkejä on jo ilmassa.

Laiskuus, tuo seitsemästä kuolemansynnistä helpoin, vaivaa sinkkuja jo nyt. Tinderistä tuli niin suuri osa monen elämää, että se opetti kasan uudenlaisia kumppaninetsinnän toimintamalleja. Ensinnäkin sen, että aloitteenteko ei vaadi heittäytymistä. Jos tyyppi, jonka kohdalla painoit sydäntä, ei toiminut samoin, hän ei ikinä saa tietää, että sinä olit kiinnostunut. Koska sama logiikka ei toimi normaalissa elämässä, moni aloite jää torjutuksi tulemisen pelossa tekemättä. Ajatellaan, että ”better be safe than sorry”, vaikka vaihtoehtoja on oikeasti enemmän kuin nuo kaksi.

Nykyään on ihan tavallista, että emme lähesty kiinnostavaa tyyppiä bileissä tai luennolla, vaan yritämme ensin selvittää, onko hän Tinderissä ja teemme aloitteen siellä. Aivan sama vaikka olisit istunut koko illan hänen kanssaan samassa pöytäseurueessa.

– Tietenkin live-tilanteessa lähestyminen on vaikeampaa, sillä silloin joutuu kohtaamaan heti vastapuolen reaktion. Sanon aina, että pitää muistaa, että Wayne Gretzkyllä on myös kaikista eniten huteja, koska hän on ollut eniten maalilla, Halonen kannustaa.

Ei pelkkiä pikavoittoja

Tarkoittaako Tinderistä ja muista deittimedioista luopuminen tänä päivänä sitä, että mahdollisuudet löytää kumppani perinteisin keinoin ovat nyt huomattavasti huonommat kuin Tinderiä edeltävänä aikana?

– Tuskin. Ehkä Tinder on madaltanut suomalaisten kynnystä lähteä treffeille. Mikä tahansa ele kohti aktiivisempaa tapailukulttuuria on tässä maassa positiivinen muutos ja jokaiset treffit erävoitto, Halonen toteaa.

Mutta ennen kuin säntää treffeille, Halonen kannustaa pysähtymään hetkeksi ja miettimään, millaiset asiat ovat oikeasti tärkeitä.

– Millaista elämää haluat elää kymmenen vuoden päästä? Millaiseen suuntaan olet menossa, ja millainen ihminen sopisi siihen viereen? Kun näitä asioita miettii, alkaa arvostaa muutakin kuin pintaa ja pikavoittoja.

Vaikka elämme loppumattoman swaippailun aikoja, kaikki parit eivät todellakaan tapaa Tinderissä. Asia selvisi Mic-verkkomedian viime vuonna teettämässä kyselytutkimuksessa. 18–34-vuotiaista vastaajista 38,6 prosenttia oli löytänyt rakkaansa yhteisten kavereiden kautta. 22,3 prosenttia tapasi sosiaalisessa ympäristössä kuten baarissa, ja 17,9 prosenttia suhteista alkoi työpaikalla. Nettideittipalveluissa tapasi vajaa kymmenes vastaajista, 9,8 prosenttia.

Haaste keväälle 2016 kuuluukin näin: poista Tinder ja ala hymyillä. Kuka lähtee mukaan? 

Katso myös:

Mitä tehdä treffeillä? 14 hauskaa ideaa

Tiesitkö, että heidän piti näytellä Harry Potter -leffoissa?

Näin ihastut kumppaniisi uudelleen

Kuva: Istock

Kun kolumnistimme Janni Hussi  ihastuu, hän antaa itselleen luvan huumaantua ja nauttia tunteesta täysillä. 

Iltojen pimetessä alkaa jännästi kaivata lämpöä eri tavalla kuin valoisina kesäiltoina. Ja lämmöllä tarkoitan ihmiskontaktia, sitä lämmintä kainaloa, joka nappaa syleilyyn viltin alla kynttilöiden valossa.

Olen nyt ollut sinkkuna reilun vuoden. Olen nauttinut vapaudesta mennä ja tulla miten itseäni huvittaa. Siitä, ettei minun tarvitse ilmoittaa kenellekään tyttöjen illan viivästymisestä tai kysyä mielipidettä tulevalle Espanjan-matkalle. Nyt alan kuitenkin ensimmäistä kertaa huomata ajattelutapani muuttuvan. Ehkäpä se lämmin kainalo ei olisikaan yhtään hullumpi juttu.

Sen sijaan, että haluaisin vain jonkun, jonka kanssa viettää aikaa, kaipaan jotain syvempää. Olen käynyt vuoden aikana treffeillä, tutustunut uusiin ihmisiin, deittaillut ja jopa ihastunutkin. Vaikka ihastuminen on aivan ihana ja huumaava tunne, joka valtaa koko kehon ja mielen, olen myös huomannut, että ihastua voi monella tavalla. Esimerkiksi ihmisestä tai jostain hänen piirteestään voi viehättyä niin paljon, että sitä kuvittelee olevansa ihastunut. Onneksi todelliset tunteet tulevat hyvin nopeasti pintaan, kunhan muistaa kuunnella syvintä ääntään. Mikä sitten on sellaista ihastumista, että tyyppiin kannattaa tarttua kiinni ja luopua sinkkuuden tuomista vapauksista?

Olen kerran ihastunut ajatukseen olla yhdessä jonkun kanssa. Paperilla minä ja eräs deittini olimme täydellinen match, joten halusin suhteen onnistuvan. Siihen ei kuitenkaan riittänyt pelkkä halu tai tahto, sillä hommasta puuttui se jokin: intohimo. Meillä oli hauskaa yhdessä, hän kohteli minua hyvin ja kunnioittavasti, mutta tapailu ei oikein koskaan lähtenyt lentoon. Alkuihastuksen jälkeen huomasin, että olin ihastunut ajatukseen meistä, en itse ihmiseen. Tapailu päättyi, mutta sain uuden ystävän.

Minulle on usein käynyt niin, että tapailu on päättynyt ystävyyteen. Tiedän kuitenkin myös heitä, jotka ihastuvat hyvin maltillisesti ja ihastuminen menee käänteisessä järjestyksessä. Esimerkiksi parhaan ystäväni parisuhde (nykyinen avioliitto) sai alkunsa kaveripohjalta. Itse en edes voisi kuvitella ihastuvani poikapuoliseen kaveriini. Olen aina ollut vähän poikatyttö ja ”yksi kundeista”. Niinpä minun on vaikea katsella ystäviäni sillä silmällä.

Aiemmissa suhteissani (joita on ollut kaksi) olen ihastunut ihmiseen, niin että tanner on tärissyt. Pelkästään toisen ajatteleminen on saanut sydämeni hakkaamaan. Onko sellaista tunnetta mahdollista kokea vielä uudelleen? Haluan ainakin uskoa niin. Ja niin kauan kun joku ei saa minussa sellaista tunnetta aikaan, en pysty heittäytymään suhteeseen täysillä. 

Kuva: Juha Salminen

Orgiat ovat monen fantasia, mutta harva on sellaisiin osallistunut. Millaista on mennä ensimmäistä kertaa bileisiin, joissa harrastetaan avoimesti seksiä tuntemattomien ihmisten kanssa?

Hämärästi valaistussa olohuoneessa istuu vähäpukeisia miehiä ja naisia. Heillä on treenatut vartalot, merkkiboksereita ja pitsisiä alusasuja. Ihmiset juttelevat keskenään kohteliaasti, vaihtavat ujoja hymyjä ja silmäilevät uusia tulokkaita kiinnostuneesti. Yksi sellainen on Annika, 35, joka on seksibileissä ensimmäistä kertaa.

– Olen seksuaalisesti avoin, mutta en ollut ikinä fantasioinut osallistuvani orgioihin. Halusin kokeilla jotain uutta ja löytää kauan kadoksissa olleen seksuaalisuuteni uudelleen.

Seksibileet nousivat ajankohtaiseksi, kun kolme vuotta sinkkuna ollut Annika tutustui Tinderissä Iiroon, joka paljasti järjestävänsä yksityisiä seksibileitä ystävänsä kanssa kerran kuussa. Hän kertoi, että ne ovat kuin mitkä tahansa kotibileet, paitsi ilman päihteitä ja seksiä saa harrastaa, jos siltä tuntuu.

– En ollut aluksi vakuuttunut, mutta puhuttuani puhelimessa Iiron kanssa tiesin, että tämä on pakko kokea. Kaipasin elämääni enemmän seksiä, mutta en halunnut etsiä sänkyseuraa deittisovelluksista tai baareista. Päätökseeni vaikutti myös se, että Iirolla oli ystävänsä kanssa tarkka seula sille, ketä he kutsuivat bileisiinsä, Annika kertoo.

Ennen seksibileitä järjestettiin baarimiitti, jossa vieraat saivat tutustua toisiinsa. Tapaaminen toimi myös esikarsintana sille, kenet järjestäjät kelpuuttivat juhliinsa. Iiro oli kutsunut tapaamiseen ihmisiä Tinderistä, mutta myös Alastonsuomi.com-sivuston kautta.

Annikalle ihmisten kohtaaminen etukäteen oli helpotus.

– Minulla oli ennakkoluuloja siitä, millaista porukkaa seksibileissä käy, mutta ne osoittautuivat täysin vääriksi. Muut olivat aivan tavallisia, kivannäköisiä ja fiksuja ihmisiä. Tulin heidän kanssaan juttuun heti.

Pukukoodina alastomuus

Orgioita eli ryhmäseksijuhlia on järjestetty antiikin ajoista asti. Niiden tarkoitus oli saada hengellinen yhteys jumaliin, mutta nykyään seksijuhlia järjestetään maallisempien syiden takia. Erityisesti Keski-Euroopassa monen sadan ihmisen parinvaihto- ja seksibileet ovat suosittuja. Suomessa seksibileiden suosio on kasvamassa, ja suomalaisten asenteet seksiä ja seksuaalisuutta kohtaan ovat vapaamielisempiä kuin koskaan aiemmin.

Väestöliiton vuonna 2015 teettämästä FINSEX-tutkimuksesta selviää, että 18–44-vuotiaista tutkimukseen osallistuneista vain 33 prosenttia piti ryhmäseksiä ja parinvaihtoa sairaana tai perverssinä. Luku on huomattavasti pienempi kuin kymmenen vuotta sitten: tuolloin 42 prosenttia vastanneista suhtautui negatiivisesti ryhmäseksiin.

Iiron ja hänen ystävänsä seksibileet järjestettiin isossa omakotitalossa, syrjässä kaupungin hälinästä. Paikalla oli noin kolmekymmentä juhlijaa. Neljänkymmenen euron sisäänpääsymaksulla katettiin järjestelykustannukset, kuten talon vuokraus ja ruokatarjoilu.

– Bileisiin osallistuminen jännitti suunnattomasti. Mietin, mihin olen taas itseni työntänyt. Jännitykseni kuitenkin katosi, kun vieraiden positiivinen ilmapiiri ympäröi minut, Annika kertoo.

Seksibileiden pukukoodiin kuului vähäpukeinen vaatetus, joten Annika erottui ensikertalaiseksi: hän oli pukeutunut toppiin ja minihameeseen.

– Kotona pidin asuani seksikkäänä, mutta minulla olikin aivan liikaa vaatetta päälläni. Monet vieraista olivat täysin alasti.

Ennen kun bileet alkoivat, Iiro kierrätti ensikertalaisia talossa. Alakerrasta löytyi sauna, poreammeella varustettu kylpyhuone sekä kaksi isompaa ja neljä pienempää huonetta. Isommissa huoneissa oli valkoisia nahkasohvia, muutama parisänky sekä katosta roikkuva nahkainen seksikeinu. Pienemmät huoneet oli varattu yksityisempiin hetkiin.

– Seinällä roikkui piiskoja ja ruoskia, joita vieraat saivat vapaasti käyttää. Se oli kuin 50 Shades of Grey -elokuvasta!

Tänä yönä ei nukuta

Alkupuheessan Iiro muistutti vieraita yhteisistä pelisäännöistä: ketään ei saa koskea ilman lupaa, seksistä saa aina kieltäytyä ja kuvien ottaminen on ehdottomasti kielletty. Alkoholitarjoilua ei ollut, koska järjestäjät eivät halunneet, että vieraat olisivat humalassa.

– Minulla oli koko ajan turvallinen olo. Iiro piti vieraista hyvää huolta ja tuli usein illan aikana kysymään, onhan kaikki hyvin.

Bileissä Annika seurasi läheltä ryhmäseksiä ja kahden ihmisen välisiä akteja. Kun huoneessa oli ovi auki, se tarkoitti, että seuraan sai liittyä. Seksikeinu oli ahkerassa käytössä, samoin raippa.

– Seksin seuraaminen tuntui aluksi oudolta, mutta kiehtovalta. Yllätyin, miten nopeasti oli täysin luonnollista, että ympärilläni harrastettiin seksiä ja ihmiset hengailivat alasti.

Bileet kestivät seitsemän tuntia, ja sinä aikana Annikaa lähestyi useampi mies. Hän ei kuitenkaan päätynyt harrastamaan seksiä kenenkään kanssa.

– Se kävi kyllä mielessä, mutta en ollut valmis siihen. Hyppäys tuntui liian isolta, enkä halunnut pakottaa itseäni mihinkään.

Juhlissa Annika tutustui naisiin, jotka olivat käyneet seksibileissä vuosia. He kertoivat käyvänsä juhlissa enemmin hyvän seuran kuin seksin takia. Mahdollisuus harrastaa seksiä usean ihmisen kanssa saman illan aikana antaa vapauden toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan.

– Monille bileet ovat paikka toteuttaa fantasioitaan turvallisessa ympäristössä. Seksibileissä ei tarvitse pelätä, että saisi oudon pervon leiman otsaansa.

Vaikka Annika ei harrastanutkaan bileissä seksiä, kokemus oli silmiä avaava. Hän ei sulje pois mahdollisuutta, että osallistuisi bileisiin toistekin.

– Olen kokenut jotain, mihin vain harva pääsee osalliseksi. Seuraavalla kerralla tiedän paremmin, mitä odottaa, enkä enää jännitä niin paljoa. Uskon myös, että harrastan bileissä seksiä heti, kun mielenkiintoinen mies tulee vastaan.

Annikan ja Iiron nimet on muutettu.

Erityistason seksuaaliterapeutti Jonna Räisänen:

”Seksuaalisuus muuttuu koko elämän ajan ja aika ajoin on hyvä päivittää omia tarpeita, toiveita ja haluja. Jos ajatus seksibileistä kiinnostaa, sellaisiin kannattaa ehdottomasti osallistua. Etukäteen kannattaa ottaa selville, että bileiden järjestäjä on luotettava. Sääntöjen täytyy olla selvät kaikille vieraille. Tärkeää on myös muistaa, että aina voi sanoa ei – mutta aina voi sanoa myös kyllä. Uusia asioita on hyvä kokeilla rohkeasti, mutta on tärkeää olla tietoinen omista rajoistaan. Jos seksibileisiin menee oman kumppaninsa kanssa, asiasta kannattaa keskustella etukäteen ja käydä läpi molempien halut ja toiveet. Ensimmäisellä kerralla ei tarvitse välttämättä tehdä mitään – voi vaikka mennä vain nauttimaan tunnelmasta. Seksibileisiin kannattaa suhtautua avoimin mielin, sillä ne voivat parhaassa tapauksessa piristää seksielämää hyvinkin paljon.”

Kuva: iStock

Katso myös: