Tilastojen mukaan suomalaiset sinkkumiehet ovat hajaantuneet eri puolille maata. Sen seurauksena sinkkunaiset kaipaavat kainaloa suurissa kaupungeissa. Vai olemmeko vain liian kranttuja?

Helsingissä asuu yli 600 000 ihmistä. Voisi luulla, että deittailu Suomen pääkaupunkiseudulla olisi yhtä juhlaa. Miksi sitten niin usein Helsingin deittailuskenestä tulee mieleen Sinkkuelämää-satjan ensimmäinen jakso ja erityisesti yksi kohtaus. Se, jossa Carrie Bradshaw ihmettelee, miksei fiksuille ja menestyville naisille löydy New Yorkista miehiä.

On tilastollinen tosiasia, että Helsingissä asuu enemmän sinkkunaisia kuin –miehiä. Syynä on muuttoliikenne. Jos mies on kiinnostunut vaikkapa sähkö- tai putkitöiden tekemisestä, hänen ei tarvitse muuttaa koulutuksen perässä pois kotiseudultaan. Naisia taas kiinnostaa suurten kaupunkien tarjoama opintojen kirjo. Kärjistettynä, miehet siis jäävät pienille paikkakunnille ja naiset muuttavat sieltä pois – esimerkiksi Helsinkiin. Jos kuitenkin ajattelee, ettei koko kaupungissa ole yhtään kivaa sinkkumiestä tai tuomitsee jokaisen Tinder-ehdokkaan häntäheikiksi, voi kävellä onnensa ohi.

Helsinki, 20-33-vuotiaat

Sinkkumiehet: 19 753
Sinkkunaiset: 21 449

Helsingissä sinkkumiehiä on pari tuhatta vähemmän kuin sinkkunaisia. Helsinkiläinen Maija, 33, on ollut vuoden sinkkuna ja haluaisi parisuhteen, mutta netti- ja Tinder-treffeistä ei ole ollut iloa pidemmän päälle. Mistä kiikastaa?

- Ehkä olen liian kranttu, vaikka olen kyllä valmis tekemään komromisseja suhteen eteen, hän sanoo.

Viime keväänä Maija osallistui jopa leikkimieliseen deittailutapahtumaan. Siellä järjestettiin speed datingiä ja Napakymppi. Kynnys lähteä mukaan oli korkea. Tuli sellainen olo, että apua, nyt kaikki näkevät, että olen sinkku ja haku päällä.

Maija tutustui tapahtumassa mieheen, jonka kanssa kävi kerran treffeillä. Mitään sen ihmeempää tuttavuudesta ei kuitenkaan seurannut.

Helsinkiläinen Suvi, 26, on samoilla linjoilla Maijan kanssa. Sopivan tyypin löytäminen  on vaikeaa. Suvi on kotoisin Iisalmesta, missä yksin asuvia miehiä oli viime vuonna 540. Naisten määrä oli paljon pienempi, 327. Suvi ei koskaan Iisalmessa asuessaan huomannut miesten ylitarjontaa. Entinen avopuoliskokin oli ”junan tuoma”, eli toiselta paikkakunnalta – Iisalmessa oli helpompi tutustua ihmisiin, koska kaikki menivät ulos lähtiessään samaan paikkaan. Helsingissä hajaannuutaan eri baareihin. Iisalmelaisten ja helsinkiläisten miesten Tinder-profiileissakin on Suvin mukaan eroja.

- Helsingin Tinderissä on Bomber-takkeja ja pensseliviiksiä, Iisalmen Tinderissä traktoreita. Kun Iisalmessa on selannut parikymmentä tyyppiä, se on siinä.

Suvi sanoo muuttuneensa Helsingissä avarakatseisemmaksi. Mitä enemmän hän on nähnyt persoonallisesti pukeutuneita ihmisiä, sitä pienemmäksi ulkonäön merkitys on muuttunut. Ulkonäkökeskeisyys on jopa alkanut ärsyttää häntä.

- Olen tavannut Helsingissä paljon ulkonäkökeskeisiä miehiä, jotka elvistelevät ja haluavat vain yhden illan säätöä.

Vielä viime syksynä Suvi kirjoitti vielä itsekin ruutuvihkoon, mitä edellyttää mieheltä: siistejä kenkiä, kohtuullista elintasoa, kivoja hiuksia. Sitten hän alkoi miettiä, että ehkä hän vaati liikaa.

- Supermukavalla ihmisellä voi olla kamalat kengät. Mitä sitten?

Turku, 20-33-vuotiaat

Sinkkumiehet: 8043
Sinkkunaiset: 8042

Turussa sinkkumiesten ja –naisten määrä on hämmentävän tasainen. Satua, 25, se ei lohduta. Hän on ollut sinkki ”aina”.

Välillä puhumme kavereiden kanssa, että ovatko kivat sinkkumiehet kadonneet vain Turusta vai onko sama ongelma koko Suomessa.

Satu etsii rentoa miestä. Hän ei haluaisi laskea rimaansa, mutta taipui lataamaan Tinderin kolmatta kertaa puhelimeensa.

- Päätin antaa vielä mahdollisuuden kes-Tinderille. Laitan sen päälle aina kun menen uuteen paikkaan. Se on käyrvää, koska kesällä tulee reissattua ympäri Suomea. En etsi mitään vakavaa, mutta haliminen kiinnostaa. 

Satu odottaa myös festareita.

- Kiinnostun helposti miehestä, jos näen hänet fanittamassa lempibändiäni. Festareilla rimakin vähän madaltuu, ”kaljalasien” takia tietenkin.

Vaasa, 20-33-vuotiaat

Sinkkumiehet: 2969
Sinkkunaiset: 2029

Vaasassa riittää tilastojen mukaan sinkkumiehiä, ehkä siksi, että energia-ala on siellä suurimpia työllistäjiä. Vaasalainen opiskelija Saara, 23, onkin tottunut saamaan baarissa usein treffikutsuja.

- Miehet eivät kuitenkaan tunnu haluavan mitään satunnaista tapailua vakavampaa. En itsekään halua jatkuvaa deittailua, jos fiilis puuttuu. Jos toinen ei kolahda, ei auta, baikka mies olisi kuinka mukava ja hyvännäköinen, Saara huokaa.

Helsinkiläisellä Vesalla, 25, pitäisi ola kotikaupungissaan erittäin hyvä tilanne. Hän käy treffeillä pari kertaa kuukaudessa. Vesalle naisen ulos pyytäminen  on luontevaa.

- Hymyilevää tai flirttailevaa naista on helppo lähestyä. Heitä tulee vastaan koulun, tuttujen ja duunin kautta sekä ulkona käydessä. 

Vesan tähtäimessä on vakava suhde. 

- Pidän naisista, jotka ovat aitoja.

Välillä tuntuu, että helsinkiläiset naiset ovat kiinnostuneempia siitä, mitä mies tekee työkseen ja miltä hän näyttää kuin siitä, millainen persoona hän on. Esimerkiksi yksi kaverini meni treffeille, mutta nainen pettyi, koska mies ei ollut käynyt lukiota, Vesa kertoo.

- Olen myös miettinyt, miksi monet naispuoliste ystäväni puhuvat "sen oikean" löytymisestä. He odottivat unelmiensa prinssiä, mutta onko sellaista edes olemassa?

Aivam kuten Vesa, myös helsinkiläinen Suvi etsi aitoa kumppania ja harmitteli ulkonäkökeskeisten ihmisten määrää. Ehkä heidän pitäisi tavata! Vesan mielestä idea on aivan mahtava, Suvistakin aika hauska. Kaksikko saa toistensa yhteystiedot. Aika näyttää, mitä jutusta vielä kehkeytyy.

Haastateltavien nimet on muutettu.

Tilastotietojen lähde: Tilastokeskus, 2014, yksin asuvat. Juttua varten on haastateltu kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaaraa ja Väestöliiton psykologi Elina Nurmista.

Teksti: Sisko Savonlahti

Katso myös:

7 asiaa, joista ei kannata riidellä parisuhteessa

Pilaako mustasukkaisuus suhteesi?

Onko tämä inhottava deittailuilmiö sinullekin tuttu?

Kun kolumnistimme Janni Hussi  ihastuu, hän antaa itselleen luvan huumaantua ja nauttia tunteesta täysillä. 

Iltojen pimetessä alkaa jännästi kaivata lämpöä eri tavalla kuin valoisina kesäiltoina. Ja lämmöllä tarkoitan ihmiskontaktia, sitä lämmintä kainaloa, joka nappaa syleilyyn viltin alla kynttilöiden valossa.

Olen nyt ollut sinkkuna reilun vuoden. Olen nauttinut vapaudesta mennä ja tulla miten itseäni huvittaa. Siitä, ettei minun tarvitse ilmoittaa kenellekään tyttöjen illan viivästymisestä tai kysyä mielipidettä tulevalle Espanjan-matkalle. Nyt alan kuitenkin ensimmäistä kertaa huomata ajattelutapani muuttuvan. Ehkäpä se lämmin kainalo ei olisikaan yhtään hullumpi juttu.

Sen sijaan, että haluaisin vain jonkun, jonka kanssa viettää aikaa, kaipaan jotain syvempää. Olen käynyt vuoden aikana treffeillä, tutustunut uusiin ihmisiin, deittaillut ja jopa ihastunutkin. Vaikka ihastuminen on aivan ihana ja huumaava tunne, joka valtaa koko kehon ja mielen, olen myös huomannut, että ihastua voi monella tavalla. Esimerkiksi ihmisestä tai jostain hänen piirteestään voi viehättyä niin paljon, että sitä kuvittelee olevansa ihastunut. Onneksi todelliset tunteet tulevat hyvin nopeasti pintaan, kunhan muistaa kuunnella syvintä ääntään. Mikä sitten on sellaista ihastumista, että tyyppiin kannattaa tarttua kiinni ja luopua sinkkuuden tuomista vapauksista?

Olen kerran ihastunut ajatukseen olla yhdessä jonkun kanssa. Paperilla minä ja eräs deittini olimme täydellinen match, joten halusin suhteen onnistuvan. Siihen ei kuitenkaan riittänyt pelkkä halu tai tahto, sillä hommasta puuttui se jokin: intohimo. Meillä oli hauskaa yhdessä, hän kohteli minua hyvin ja kunnioittavasti, mutta tapailu ei oikein koskaan lähtenyt lentoon. Alkuihastuksen jälkeen huomasin, että olin ihastunut ajatukseen meistä, en itse ihmiseen. Tapailu päättyi, mutta sain uuden ystävän.

Minulle on usein käynyt niin, että tapailu on päättynyt ystävyyteen. Tiedän kuitenkin myös heitä, jotka ihastuvat hyvin maltillisesti ja ihastuminen menee käänteisessä järjestyksessä. Esimerkiksi parhaan ystäväni parisuhde (nykyinen avioliitto) sai alkunsa kaveripohjalta. Itse en edes voisi kuvitella ihastuvani poikapuoliseen kaveriini. Olen aina ollut vähän poikatyttö ja ”yksi kundeista”. Niinpä minun on vaikea katsella ystäviäni sillä silmällä.

Aiemmissa suhteissani (joita on ollut kaksi) olen ihastunut ihmiseen, niin että tanner on tärissyt. Pelkästään toisen ajatteleminen on saanut sydämeni hakkaamaan. Onko sellaista tunnetta mahdollista kokea vielä uudelleen? Haluan ainakin uskoa niin. Ja niin kauan kun joku ei saa minussa sellaista tunnetta aikaan, en pysty heittäytymään suhteeseen täysillä. 

Kuva: Juha Salminen

Orgiat ovat monen fantasia, mutta harva on sellaisiin osallistunut. Millaista on mennä ensimmäistä kertaa bileisiin, joissa harrastetaan avoimesti seksiä tuntemattomien ihmisten kanssa?

Hämärästi valaistussa olohuoneessa istuu vähäpukeisia miehiä ja naisia. Heillä on treenatut vartalot, merkkiboksereita ja pitsisiä alusasuja. Ihmiset juttelevat keskenään kohteliaasti, vaihtavat ujoja hymyjä ja silmäilevät uusia tulokkaita kiinnostuneesti. Yksi sellainen on Annika, 35, joka on seksibileissä ensimmäistä kertaa.

– Olen seksuaalisesti avoin, mutta en ollut ikinä fantasioinut osallistuvani orgioihin. Halusin kokeilla jotain uutta ja löytää kauan kadoksissa olleen seksuaalisuuteni uudelleen.

Seksibileet nousivat ajankohtaiseksi, kun kolme vuotta sinkkuna ollut Annika tutustui Tinderissä Iiroon, joka paljasti järjestävänsä yksityisiä seksibileitä ystävänsä kanssa kerran kuussa. Hän kertoi, että ne ovat kuin mitkä tahansa kotibileet, paitsi ilman päihteitä ja seksiä saa harrastaa, jos siltä tuntuu.

– En ollut aluksi vakuuttunut, mutta puhuttuani puhelimessa Iiron kanssa tiesin, että tämä on pakko kokea. Kaipasin elämääni enemmän seksiä, mutta en halunnut etsiä sänkyseuraa deittisovelluksista tai baareista. Päätökseeni vaikutti myös se, että Iirolla oli ystävänsä kanssa tarkka seula sille, ketä he kutsuivat bileisiinsä, Annika kertoo.

Ennen seksibileitä järjestettiin baarimiitti, jossa vieraat saivat tutustua toisiinsa. Tapaaminen toimi myös esikarsintana sille, kenet järjestäjät kelpuuttivat juhliinsa. Iiro oli kutsunut tapaamiseen ihmisiä Tinderistä, mutta myös Alastonsuomi.com-sivuston kautta.

Annikalle ihmisten kohtaaminen etukäteen oli helpotus.

– Minulla oli ennakkoluuloja siitä, millaista porukkaa seksibileissä käy, mutta ne osoittautuivat täysin vääriksi. Muut olivat aivan tavallisia, kivannäköisiä ja fiksuja ihmisiä. Tulin heidän kanssaan juttuun heti.

Pukukoodina alastomuus

Orgioita eli ryhmäseksijuhlia on järjestetty antiikin ajoista asti. Niiden tarkoitus oli saada hengellinen yhteys jumaliin, mutta nykyään seksijuhlia järjestetään maallisempien syiden takia. Erityisesti Keski-Euroopassa monen sadan ihmisen parinvaihto- ja seksibileet ovat suosittuja. Suomessa seksibileiden suosio on kasvamassa, ja suomalaisten asenteet seksiä ja seksuaalisuutta kohtaan ovat vapaamielisempiä kuin koskaan aiemmin.

Väestöliiton vuonna 2015 teettämästä FINSEX-tutkimuksesta selviää, että 18–44-vuotiaista tutkimukseen osallistuneista vain 33 prosenttia piti ryhmäseksiä ja parinvaihtoa sairaana tai perverssinä. Luku on huomattavasti pienempi kuin kymmenen vuotta sitten: tuolloin 42 prosenttia vastanneista suhtautui negatiivisesti ryhmäseksiin.

Iiron ja hänen ystävänsä seksibileet järjestettiin isossa omakotitalossa, syrjässä kaupungin hälinästä. Paikalla oli noin kolmekymmentä juhlijaa. Neljänkymmenen euron sisäänpääsymaksulla katettiin järjestelykustannukset, kuten talon vuokraus ja ruokatarjoilu.

– Bileisiin osallistuminen jännitti suunnattomasti. Mietin, mihin olen taas itseni työntänyt. Jännitykseni kuitenkin katosi, kun vieraiden positiivinen ilmapiiri ympäröi minut, Annika kertoo.

Seksibileiden pukukoodiin kuului vähäpukeinen vaatetus, joten Annika erottui ensikertalaiseksi: hän oli pukeutunut toppiin ja minihameeseen.

– Kotona pidin asuani seksikkäänä, mutta minulla olikin aivan liikaa vaatetta päälläni. Monet vieraista olivat täysin alasti.

Ennen kun bileet alkoivat, Iiro kierrätti ensikertalaisia talossa. Alakerrasta löytyi sauna, poreammeella varustettu kylpyhuone sekä kaksi isompaa ja neljä pienempää huonetta. Isommissa huoneissa oli valkoisia nahkasohvia, muutama parisänky sekä katosta roikkuva nahkainen seksikeinu. Pienemmät huoneet oli varattu yksityisempiin hetkiin.

– Seinällä roikkui piiskoja ja ruoskia, joita vieraat saivat vapaasti käyttää. Se oli kuin 50 Shades of Grey -elokuvasta!

Tänä yönä ei nukuta

Alkupuheessan Iiro muistutti vieraita yhteisistä pelisäännöistä: ketään ei saa koskea ilman lupaa, seksistä saa aina kieltäytyä ja kuvien ottaminen on ehdottomasti kielletty. Alkoholitarjoilua ei ollut, koska järjestäjät eivät halunneet, että vieraat olisivat humalassa.

– Minulla oli koko ajan turvallinen olo. Iiro piti vieraista hyvää huolta ja tuli usein illan aikana kysymään, onhan kaikki hyvin.

Bileissä Annika seurasi läheltä ryhmäseksiä ja kahden ihmisen välisiä akteja. Kun huoneessa oli ovi auki, se tarkoitti, että seuraan sai liittyä. Seksikeinu oli ahkerassa käytössä, samoin raippa.

– Seksin seuraaminen tuntui aluksi oudolta, mutta kiehtovalta. Yllätyin, miten nopeasti oli täysin luonnollista, että ympärilläni harrastettiin seksiä ja ihmiset hengailivat alasti.

Bileet kestivät seitsemän tuntia, ja sinä aikana Annikaa lähestyi useampi mies. Hän ei kuitenkaan päätynyt harrastamaan seksiä kenenkään kanssa.

– Se kävi kyllä mielessä, mutta en ollut valmis siihen. Hyppäys tuntui liian isolta, enkä halunnut pakottaa itseäni mihinkään.

Juhlissa Annika tutustui naisiin, jotka olivat käyneet seksibileissä vuosia. He kertoivat käyvänsä juhlissa enemmin hyvän seuran kuin seksin takia. Mahdollisuus harrastaa seksiä usean ihmisen kanssa saman illan aikana antaa vapauden toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan.

– Monille bileet ovat paikka toteuttaa fantasioitaan turvallisessa ympäristössä. Seksibileissä ei tarvitse pelätä, että saisi oudon pervon leiman otsaansa.

Vaikka Annika ei harrastanutkaan bileissä seksiä, kokemus oli silmiä avaava. Hän ei sulje pois mahdollisuutta, että osallistuisi bileisiin toistekin.

– Olen kokenut jotain, mihin vain harva pääsee osalliseksi. Seuraavalla kerralla tiedän paremmin, mitä odottaa, enkä enää jännitä niin paljoa. Uskon myös, että harrastan bileissä seksiä heti, kun mielenkiintoinen mies tulee vastaan.

Annikan ja Iiron nimet on muutettu.

Erityistason seksuaaliterapeutti Jonna Räisänen:

”Seksuaalisuus muuttuu koko elämän ajan ja aika ajoin on hyvä päivittää omia tarpeita, toiveita ja haluja. Jos ajatus seksibileistä kiinnostaa, sellaisiin kannattaa ehdottomasti osallistua. Etukäteen kannattaa ottaa selville, että bileiden järjestäjä on luotettava. Sääntöjen täytyy olla selvät kaikille vieraille. Tärkeää on myös muistaa, että aina voi sanoa ei – mutta aina voi sanoa myös kyllä. Uusia asioita on hyvä kokeilla rohkeasti, mutta on tärkeää olla tietoinen omista rajoistaan. Jos seksibileisiin menee oman kumppaninsa kanssa, asiasta kannattaa keskustella etukäteen ja käydä läpi molempien halut ja toiveet. Ensimmäisellä kerralla ei tarvitse välttämättä tehdä mitään – voi vaikka mennä vain nauttimaan tunnelmasta. Seksibileisiin kannattaa suhtautua avoimin mielin, sillä ne voivat parhaassa tapauksessa piristää seksielämää hyvinkin paljon.”

Kuva: iStock