Selvitimme, mitä miehet oikeasti ajattelevat isyydestä.

Miten reagoit tietoon puolison raskaudesta?

Tuukka: Olin aluksi aika epäuskoinen, mutta hyvin nopeasti innostuin asiasta. Tunsin itseni miehiseksi ja voimakkaaksi, ja suojeluviettini puolisoani kohtaan starttasi heti.

Perttu: Luulin aluksi, että tyttöystäväni vain pilailee. Heti kun näin raskaustestin, jalat meinasivat pettää alta. Onhan se maailman ihanin ja jännittävin tunne.

Arttu: Ehkä sekunnin ajan olin shokissa ja mietin, miten elämäni tulee muuttumaan. Pelko vaihtui kuitenkin pian riemuksi ja suunnattomaksi ylpeydeksi.

Kaipaatko jotain ajasta ennen lasta?

Tuukka: En. Villit poikamiesvuodet ovat takana ja saan omistaa elämäni jollekin paljon suuremmalle. 

Pertti: En koe menettäneeni mitään, päinvastoin. Olen saanut elämääni paljon lisää iloa.

Arttu: Kaipaan ehkä hitaita aamuja ja omiin asioihin uppoutumista. Toisaalta nyt niitä hetkiä arvostaa enemmän kuin ennen.

Miten parisuhteen saa kestämään lapsiperheen arjessa?

Tuukka: Ottamalla omaa aikaa sekä yksilönä että pariskuntana. Isovanhempien apu on korvaamatonta, jotta toista voi välillä hemmotella illallisilla tai pienillä reissuilla. Rakastava parisuhde tekee toimivan perheen.

Pertti: Ei pidä olla liian vaativa tai kriittinen. Armollisuus toista ja itseään kohtaan on tärkeää. Koskaan ei saa olla liian kiire kysyä toiselta kuulumisia ja hieroa hartioita.

Arttu: Yhteinen aika ilman lapsia tekee hyvää, vaikka kävisikin vain elokuvissa tai ulkona syömässä. Pitäisi myös muistaa tuoda kukkia useammin.

Lue koko juttu marraskuun lehden sivuilta 46-47.

He vastasivat: 

Tuukka, 31, tapahtumatuottaja, kahden lapsen isä
Pertti, 30, kokki, yhden lapsen isä
Arttu, 26, opiskelija, kahden lapsen isä

Kuva: iStock

Puhelu, johon ei uskalla vastata ja juhlat, joissa tuntemattomat ihmiset vain ahdistavat. Sosiaalisten tilanteiden pelko voi pahimmillaan estää työelämässä etenemisen tai ystävyyssuhteiden luomisen.

 

Kati, 28, ei ole käynyt hammaslääkärissä vuosiin. Kyse ei ole siitä, että käynti inhottaisi häntä, vaan siitä, että ajanvaraus olisi tehtävä puhelimitse. Yleensä Kati laittaa miesystävänsä soittamaan, mutta lääkäriaikaa ei voi varata toisen puolesta. Niinpä asia on saanut jäädä.

Tämä on vain yksi esimerkki sosiaalisten tilanteiden pelosta, josta Katin lisäksi kärsii noin viisi prosenttia suomalaisista. Pelkotila on yleisin nuorten naisten keskuudessa, sillä juuri me pyrimme vaatimaan itseltämme täydellisyyttä ja pohdimme usein vähän liikaa, mitä toinen meistä ajattelee.

– Pelkään kuulostavani idiootilta, koska puheeni kangertelee arkaillessani. Kasvotusten kommunikoidessa selitän paljon käsilläni, mutta koska puhelimessa se ei ole mahdollista, jännitän, ettei toinen ymmärrä mitä sanon, Kati kertoo.

Hän valmistautuu jokaiseen puheluun kirjoittamalla huolellisesti sanottavansa paperille ja harjoittelemalla sen ulkoa. Paniikkioireet ilmestyvät kuitenkin aina ennen h-hetkeä. Mielessään Kati yrittää tyynnytellä itseään ja turvautuu välillä lahjontaan. Jos selviän tästä puhelusta, saan ostaa uuden puseron.

– Sosiaaliset tilanteet vaativat minulta valtavasti energiaa. Juhlat, joissa on paljon tuntemattomia ihmisiä, ovat pahimpia. Väsyneenä tiuskin kaikille ja saatan jopa kääntää juttukumppanille selän, jos alkaa ahdistaa. Ei ihme, ettei kovin moni halua olla ystäväni.

Olet tyly

– Miten menee? puolituttu kysyy Katilta baaritiskillä.

Kati menee lukkoon ja jää pohtimaan vastausta. Hän voisi heittää takaisin vastakysymyksen, mutta pelkää kuulostavansa silloin uteliaalta ja antavansa ymmärtää, että on kiinnostunut kysyjästä romanttisessa mielessä. Niinpä Kati tyytyy nyökyttelemään ja hymyilemään kysyjälle vaivaantuneesti ja saa jälleen kerran kuulla olevansa epäkohtelias.

– Ihmiset ymmärtävät harvoin, että kyse on oikeasta pelosta. Puolitutut vain ajattelevat, että minulla on huono päivä tai ettei minua kiinnosta heidän seuransa.

Ystävät tietävät, ettei Kati välitä turhanpäiväisestä lörpöttelystä, mutta puhelinkammosta Kati ei ole kertonut edes heille. Ystävät loukkaantuvatkin usein, koska Katia ei tavoita soittamalla.

– Vastaan vain esimieheni, siskoni ja miesystäväni puheluihin. Muille laitan yleensä viestin, etten voi juuri nyt puhua. Viestittely on huomattavasti mukavampi keino.

Pois kuplasta

Useiden muiden pelkojen tavoin myös sosiaalisten tilanteiden pelot kumpuavat tavallisesti negatiivisista kokemuksista. Terveystalon erikoispsykologi, psykoterapeutti Carita Alanteen mukaan pelot voivat puhjeta elämäntilanteessa, johon liittyy jotain kuormittavaa.

– Silloin aiemmin neutraalista tilanteesta, kuten vaikka puhelimella soittamisesta, voi tulla ahdistavaa.

Katikaan ei aina ole pelännyt kontaktin ottamista vaan vietti nuorempana kaikki illat ystäviensä kanssa puhelimessa. Parturi-kampaajaopintojaan hän rahoitti puhelinmyyjänä, jonka niskaan asiakkaat purkivat kaikki patoutuneet aggressionsa.

– Minulle jäi tunne, etten halua soittaa kenellekään ja häiritä toista asiallani. Kun sain vielä samoihin aikoihin kuulla puhelimitse äitini kuolemasta, aloin ajatella, että minulle soitetaan vain, jos on sattunut jotain ikävää.

Parturi-kampaajana Katin oli puhuttava asiakkaidensa kanssa päivittäin televisio-ohjelmista ja säästä. Usein jutustelu jäi Katin osalta lyhyeksi, sillä small talk tuntui hänestä teennäiseltä. Koulussa Katille sanottiin, ettei asiakasläheinen ammatti sovi hänelle. Kati vaihtoi alaa ja ryhtyi tekemään töitä rakennustyömaalla, jossa muut työntekijät ovat vaiteliaita miehiä. Vihdoin hänen ei tarvitse tuhlata töissä energiaa puhumiseen.

Erikoispsykologi, psykoterapeutti Carita Alanne kuitenkin muistuttaa, ettei sosiaalisia tilanteita kannata pihdata loputtomiin, sillä pian kontaktia ei enää uskalla ottaa lainkaan.

– Sosiaalisia tilanteita on luonnollista jännittää, mutta jos pelko alkaa rajoittaa elämää tai vaikuttaa minäkuvaan, kannattaa hakea ammattiapua.

Puhelimitse asioiden hoitaminen on usein nopeampaa, ja small talk voi edesauttaa uusien ystävyyssuhteiden solmimista. Kati on lueskellut, miten voisi aloittaa keskusteluja, ja hän on yrittänyt haastaa itseään menemällä epämukavuusalueelleen pienin askelin.

– Jos joku lähestyy minua, yritän tsempata itseäni ja jatkaa keskustelua kokonaisilla lauseilla ja heittää vastakysymyksen. Osaan onneksi jo ottaa vähän rennommin itseni kanssa. Välillä on ihan ok mokata, nauraa itselleen ja jatkaa eteenpäin.

Apua jännittämiseen

Hyväksy jännittäminen

Jännittäminen voi tuntua epämiellyttävältä, mutta kun tilanteen hyväksyy, jännitys vähenee ja se menee ohi nopeammin. Oloaan voi pyrkiä helpottamaan esimerkiksi hengitysharjoituksella.

Älä vaadi liikoja

Täydellistä ihmistä tai keskustelua ei olekaan. Muista, ettet ole yksin vastuussa siitä, miten vuorovaikutustilanne etenee tai löytyykö puhuttavaa.

Kiinnostu ja innostu

Kysymysten esittäminen on hyvä tapa lähteä liikkeelle ja haarukoida aihepiiriä, josta olisi yhteistä puhuttavaa. Asiaan keskittyminen itsensä tarkkailun sijaan lievittää jännitystä.

Vinkit antoi erikoispsykologi, psykoterapeutti Carita Alanne Terveystalosta.

Kuva: iStock

Mies -76

Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä: "Vastaan vain esimieheni, siskoni ja miesystäväni puheluihin"

Jo varhaislapsuudessa jännitin sukulaistapaamisia. En käyttäisi sanaa pelko tai ahdistus, mutta muistan hyvin olleeni todella tyytyväinen, kun ne olivat ohitse. Viihdyin mielelläni muiden lasten kanssa, mutta en ikinä ollut isommassa porukassa kovaäänisin, pienemmässä ehkä. Ala-asteella luokan edessä esitelmää pitäessäni ymmärsin ensimmäistä kertaa, että minua pelotti. Kun piina loppui, niin olo oli todella euforinen päästyäni takaisin oman pulpetin taakse. Meni kuulemma hyvin, ja vuoden päästä...
Lue kommentti

Milleniaaleja moititaan minä minä minä -sukupolveksi, mutta itsekkyys on myös hyve, jota kannattaa opetella.

1980-luvun alusta 1990-luvun puoliväliin syntynyttä Y-sukupolvea syytetään usein itsekkyydestä. Time-lehti kutsui pari vuotta sitten kansijutussaan milleniaaleja ”minä minä minä”-sukupolveksi. Sanotaan, että milleniaalit on kasvatettu tuntemaan itsensä erityisiksi, ja ajassamme on enemmän narsisteja kuin koskaan.

Arkipuheessa itsekkyyden ja narsismin käsitteet sekoittuvat helposti. Sanotaan ”hän on itsekäs narsisti, täynnä itseään.” Narsisti ei ole kuitenkaan täynnä itseään, vaan tyhjä. Siksi hän tarvitsee jatkuvasti ihailua, jotta tuntisi olevansa olemassa. Patologinen narsismi on persoonallisuushäiriö, jossa ihminen kokee ansaitsevansa erityiskohtelua ja loputonta ihailua. Yleensä narsisti onnistuu saamaan ihailijoita, koska hän saa muut ihmiset tuntemaan olonsa hetkellisesti erityiseksi. Narsisti ei kuitenkaan välitä muista ihmisistä, vaan käyttää heitä välineinä omien tavoitteiden saavuttamiseen. Narsistia on vaikea saada muuttumaan edes terapialla.

Itsekkyys on puolestaan tervettä, eikä se sulje pois empatiaa. Itsekkyyden hyviä puolia käsittelevän Mahtava minä – itsekkyyden voima ja vastavoimat -kirjan kirjoittanut Jukka Koskelainen huomauttaa, että itsekkyys on vain luonnollista. Silloin ihminen tuntee itsensä ja tarpeensa.

– Jos ihminen ei olisi itsekäs, hän olisi altis muiden vaikutuksille. Narsistiset johtajat ja kaikenlaiset gurut pystyvät helpoiten ohjailemaan ihmisiä, jotka eivät tunne tai arvosta itseään tarpeeksi. Jatkuvasti muille myönnytyksiä tekevät ihmiset ajautuvat helpommin myös ihmissuhteisiin, joissa he itse kärsivät, Koskelainen sanoo.

Huippuunsa viritetty minäbrändi kannattaa

Kun ihmisiä kritisoidaan itsekkyydestä, väitetään, että itsekkäitä ovat aina ne muut ihmiset: nykynuoriso, välinpitämätön ex-kumppani, se ärsyttävä Instagram-julkkis, joka ottaa liian asetelmallisia selfieitä. Itsekkyyttä ei haluta nähdä itsessä. Käsitys narsismista on myös perinteisesti sukupuolittunut. Sigmund Freud väitti 1800-luvulla, että narsismi on ennen kaikkea nuorten, kauniiden naisten ongelma. Kun sosiaalisen median aiheuttamasta itsekeskeisyydestä huolestutaan, huoli kohdistuu yhä ennen kaikkea nuoriin naisiin.

Dystopioissa, kuten Black Mirror -sarjassa ja The Circle -elokuvassa nimenomaan naishahmot ovat varoittavia esimerkkejä ihmisistä, jotka muuttuvat itsekeskeisiksi sosiaalisen median vaikutuksesta. Naispuolisia somejulkkisia kritisoidaan usein siitä, että heidän elämänsä pyörii oman ulkonäön ja hyvinvoinnin ympärillä. Tutkimusten mukaan miehet ovat kuitenkin aivan yhtä huolissaan kuin naiset siitä, saavatko he tykkäyksiä sosiaalisessa mediassa. Onko itsekkyys lisääntynyt?

– Ainakin itsekkyydestä puhutaan enemmän kuin koskaan. En sanoisi, että itsekkyyden määrä olisi kasvanut, mutta tavat toteuttaa sitä ovat moninaisemmat kuin koskaan. Itsekkyydestä on tullut soveliasta ja toivottavaa, Koskelainen sanoo.

Aiemmin Suomessakin vaikutti Pohjoismaissa tunnettu, norjalaisen kirjailija Aksel Sandemosen lanseeraama Janten laki, joka korosti nöyryyttä ja vaatimattomuutta. Janten lain mukaan kenenkään ei pitäisi kuvitella olevansa tärkeämpi kuin muut tai edes olettaa kelpaavansa johonkin. Oli yleisesti arveluttavaa, jos joku kailotti saavutuksiaan tai erottautui muista pukeutumalla liian näyttävästi.

Nykyaikana vaatimus on kääntynyt miltei päinvastaiseksi. Työnhakuoppaissa suositellaan virittämään omaa minäbrändi huippuunsa, kehumaan itseään vuolaasti ja jopa vähän liioittelemaan saavutuksiaan. Itsevarmuus on menestyksen edellytys. Jos omaa juttua ei ole, se täytyy löytää. Jos ei usko itseensä, kukaan muukaan ei sitä tee.

Tunne omat rajasi

Sosiaalista mediaa jatkuvasti käyttävät tietävät, että hauskat tai hyväntuuliset päivitykset sekä esteettiset kuvat keräävät lähes automaattisesti enemmän tykkäyksiä kuin muut. Tykkäykset koukuttavat, koska ne ikään kuin ”validioivat” asian. Muiden ihailu ja hyväksyntä tuntuvat toki hyvältä, mutta mitä jos alkaakin välittää enemmän omista elämäntapahtumistaan kuin ympäröivästä maailmasta?

– Se, että pidämme liiallista itsekkyyttä lähtökohtaisesti pahana asiana kertoo ihmisten sisäsyntyisestä eettisyydestä. Epäitsekkyyttä tarvitaan, jotta yhteiskunta toimisi. Toisten auttaminen vapauttaa aivoihin serotoniinia ja tuo erityisen onnentunteen, jota ei muualta saa. Altruismi on yksinkertaisesti inhimillinen ominaisuus, Koskelainen sanoo.

Koskelaisen mukaan terveellä tavalla itsekäs osaa ottaa muut huomioon. Hän pitää itseään tasavertaisena muiden kanssa, osaa puolustaa itseään ja näkemyksiään, eikä päädy siten jatkuvasti tekemään myönnytyksiä muille.

– Itsekkyyden vastakohta ei ole altruismi vaan itsettömyys.

Koskelainen käyttää teoksessa käsitettä empaattinen itsekkyys. Empaattisesti itsekäs tuntee omat rajansa ja osaa tehdä eron itsensä sekä muiden välille. Kun välittää ensin itsestään, jaksaa huolehtia myös muista niin, ettei kuormitu itse liikaa. Vaikka itsetunto kehittyy lapsuudessa ja nuoruudessa, tervettä itsekkyyttä voi harjoitella aikuisenakin. Se auttaa tekemään työelämästä ja ihmissuhteista mielekkäämpiä.

Kun ihmisillä on hyvä itsetunto, he kannustavat herkemmin myös muita. Näyttäisi siltä, että empaattisuus on lisääntynyt kulttuurissamme paljon puhutusta itsekeskeisyydestä ja selfieistä huolimatta. Vuoden 2016 nuorisobarometrissa ilmeni, että empaattisuus on lisääntynyt itsebrändiään viilaavien 15–29-vuotiaiden keskuudessa. Kenties sosiaalinen media auttaa ihmisiä välittämään myös niistä, joita he eivät tunne.

Treenaa tervettä itsekkyyttä

Tutustu itseesi

Jos tuntuu, että päädyt aina tilanteisiin, joissa tunnet olosi epämukavaksi, pysähdy miettimään elämääsi. Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä? Millaisten ihmisten kanssa tunnet olevasi oma itsesi? Hakeudun sellaisten asioiden ja ihmisten pariin, joista sinulle tulee hyvä mieli.

Opettele sanomaan ei

Teetkö joskus asioita muiden hyväksi, koska et halua aiheuttaa muille pettymystä? Jos joku pyytää sinua tekemään palveluksen, mieti ensin omaa jaksamistasi ja tarpeitasi. Aina ei ole pakko suostua.

Arvosta itseäsi työelämässä

Tunnista omat tarpeesi ja osaamisesi. Kerro toiveistasi ja pyydä rohkeasti osaamistasi vastaavaa palkkaa. Se ei ole itsekästä vaan kertoo siitä, että arvostat osaamistasi.

Opi ottamaan kohteliaisuudet vastaan

Tuntuuko sinusta epämukavalta, kun muut kehuvat? Jos joku kehuu tekemääsi työtä, älä ala vähätellä itseäsi. Kiitä.

Muista välittää itsestäsi kiireenkin keskellä

Self-care eli itsestä välittäminen tarkoittaa niiden asioiden tekemistä, jotka rauhoittavat tai tuottavat hyvää oloa. Se voi olla kylpy, hyvän ruuan laittaminen tai kävely metsässä. Muista kiireenkin keskellä antaa aikaa itsellesi.

Kuva: Imaxtree

Vierailija

Milleniaaleja sanotaan itsekeskeisiksi, mutta itsekkyys ei välttämättä ole huono juttu – lue, miksi sitä kannattaa jopa opetella

Itsekkyydellä on monia puolia, juuri nuita hyviä mutta myös huonoja. Itsekkyys luo myös narsistisia luonteita ja jos itsekkyyttä toteutetaan välittämättä muista sekä luonnosta nii ei kovin vahvasti mene. Etenkin tässä kulutusyhteiskunnassa itsekkyys peilautuu mielettömänä kulutuksena, joka ei palvele ketään tai mitään.
Lue kommentti