Olette tapailleet muutaman viikon. Kaikki on hyvin, kunnes toinen ilmoittaa, ettei halua jatkaa. Sinuun sattuu, vaikka ette ehtineet edes seurustella.

Kun opiskelin yliopistossa, ihastuin kolme vuotta vanhempaan opiskelukaveriini Jukkaan. Hän oli kohtelias ja hauskannäköinen poika, jolla oli nahkatakki ja kiinnostava työ sanomalehdessä. Ainejärjestömme syntymäpäivillä ajauduimme puolilta öin juttelemaan tupakkakopin kulmalle, ja hän pyysi minut kotiinsa. Puhuimme Jukan yksiössä aamuun saakka. Lopulta jäin sinne koko viikonlopuksi. Kun sunnuntaina avasin kotini oven, tuntui kuin olisin leijunut. Alkoi muutaman kuukauden tapailu. Kävimme kaupungilla, katsoimme elokuvia ja kokkailimme kasvisruokia. Kerroin ystävilleni Jukasta. Siitä, että olin ihastunut.

Marraskuussa työni vei minut muutamaksi viikoksi ympäri Suomea. Äkkiä Jukka alkoi vaikuttamaan etäiseltä. Aikaisemmat pitkät viestit muuttuivat hyvää reissun jatkoa -tyyppisiksi. Harmitti ja tulin levottomaksi. Kun palasin Helsinkiin, Jukka pyysi minua kahville. Kahvihetkemme oli vaivaantunut. Tuijotimme ikkunasta ja olimme hiljaa. Jossakin vaiheessa Jukka alkoi puhua. Hän sanoi, että se, mitä välillämme oli ollut, ei enää jatkuisi. Minussa ei ollut mitää vikaa, oli ollut mahtavaa, mutta ei. Homma oli tässä. Minua alkoi itkettää. Vaikka olin aavistanut, mitä Jukka sanoisi, sanat sattuivat silti. Kotimatkalla niiskutin ystävälleni puhelimessa, ettei minua oltu koskaan kohdeltu yhtä katalasti. Sanoin inhoavani Jukkaa. Oikeasti olisin tietysti vain halunnut olla hänen kanssaan.

Lupa surra

Kun erosta oli muutamia kuukausia, minulla oli yhä paha mieli. En oikeastaan edes tiennyt, miksi minua harmitti. Emmehän olleet kunnolla seurustelleetkaan. Koin, että suruni olisi ollut oikeutetumpaa, jos olisimme heilastelleet puoli vuotta, päivittäneet Facebookin suhdestatuksen tai vielä parempaa: avo- tai avioeronneet. Nyt sureminen tuntui hölmöltä ja lapselliselta. En myöskään tiennyt, kuinka tilanteesta olisi pitänyt puhua. Oliko edes mahdollista puhua erosta, kun emme puhuneet seurustelustakaan? Soitan psykoterapeutti Teemu Heinolle. Ensimmäiseksi hän sanoo, että jätetyksi tuleminen on asia, josta saa tuntea surua. Se on inhimillistä ja ymmärrettävää.

- Suhteita ei pidä myöskään arvottaa sillä, kuinka kauan ne kestävät. Joskus lyhyt kohtaaminen voi olla merkittävämpi kuin vuosien yhteiselo.

Heino puhuu kauniisti. Hän muistuttaa, että ero sattuu myös jättäjään. Lisäksi Heino korostaa, että on tärkeää että emme vähättele tunteitamme. Surumme ei poistu sillä, että leikimme, ettei sitä ole. Suru kannattaa välittämättä siitä, syntyykö kahden viikon tapailusta vai kuuden vuoden avoliitosta.

- Emme voi valita, miltä meistä tuntuu. Siksi on tärkeämpää antaa tunteille tilaa.

Kelpaanko kenellekkään?

Heino sanoo, että usein, kun kohtaamme ihmisen, josta kiinnostumme, alamme haaveilla. Mietimme, olisiko tässä viimein se henkilö, jonka kanssa voisin mennä kvaerin häihin ja yhteiselle lomalle. Kun toinen ei haluakaan olla kanssamme, haaveemme musertuvat.

- Jätetyksi tuleminen aiheuttaa usein ajatuksen, etten kelpaa, koska minussa on jotain vikaa. Hylätyksi tulemisen kokemus on yksi suurimmista haavoistamme.

Heinosesta on tärkeää, että kokemuksistaan voi puhua seurassa, jossa voi olla täysin oma itsensä. Itkuinen, haavoittunut, epävarma. Oikeat ystävät kuuntelevat, eivätkä yritä puhua surua pois sanomalla, että uutta matoa koukkuun. Kurjan fiiliksen kanssa ei tarvitse olla seuraavana aamuna ok.

- Kuitenkin, jos paha mieli vaivaa vielä vuodenkin päästä, on syytä kääntyä ammattiauttajan puoleen.

Usein saatamme myös ryhtyä toistamaan ajatusta, että emme enää koskaan kelpaa kenellekkään. Heinon mukaan sekin on ymmärrettävää, koska surun keskellä alamme yleensä yleistää.

- Se ei kannata. Yksi ja kaksikin eroa on hyvin eri asia kuin se, ettei enää koskaan kelpaa.

Ja niinhän se on. Selvisin lopulta Jukasta ja muistakin sydänsuruista, jotka tulivat hänen jälkeensä. Vaikeilla hetkillä minua auttoi ajatus, jonka ystäväni joskus sanoi: ''Kun surettaa, kävele ensin miniaskeleilla ja itke. Jossain vaiheessa huomaat, että jaksat taas harppoa ja nauraa.''

Treeniä ja somepiilotusta

''Kävin pari kertaa deiteillä tyypin kanssa, josta en ollut alunperin edes kiinnostunut. Hän kuitenkin pyysi minua ulos niin kauan, että suostuin. Deiteillä tyyppi osoittautuikin aivan ihanaksi. Ihastuin. Seuraavatkin deittimme sujuivat hyvin, mutta sen jälkeen kundista ei enää kuulunut. Viesteihin hän vastasi vain parilla sanalla. Ymmärsin, ettei hän halua enää nähdä minua. Tuli todella paha mieli. Kuukauden ajan tunsin oloni surkeaksi, sitten alkoi helpottaa. Eniten minua auttoi ystävieni kanssa puhuminen. On tärkeää, että kehtaa tunnustaa, ettei kaikki ole hyvin, oli syy kuinka pieni tahansa.'' Silja

''Tapailin kundia, josta olin varma, että tässä on elämäni mies. Vietimme kolmisen viikkoa yhdessä todella tiiviisti. Tapasimme toistemme kavereita, ja kuulin salaa, kuinka minua kutsuttiin kundin tyttöystäväksi. Yhtäkkiä kundi alkoi vältellä minua. Hän ei selitellyt tilannetta mitenkään, vastaili vain viesteihin tylysti eikä halunnut enää nähdä. Romahdin täysin. Piilotin tyypin Facebookistani ja lakkasin seuraamasta häntä somessa. Itkin kurjaa oloani yksin kotona ja vielä enemmän parhaalle ystävälleni. Lisäksi juoksin pitkiä lenkkejä, fyysinen hyvä olo auttoi. On klisee, että aika tekee tehtävänsä, mutta onneksi se on totta." Lena

''Minulla on usein pahempi mieli lyhyen deittailun kuin pitkän parisuhteen päättymisestä. Parisuhteissa on yleensä ongelmia, joten ero on silloin helpompi ymmärtää. Kun deitti jättää, tulee tunne, ettei hän edes halunnut tutustua minuun. Eniten auttaa, kun voi jätetyksi tulemisen jälkeen keskittyä täysillä johonkin muuhun, kuten treenaamiseen. Myös shoppailu, leipominen ja muu itsensä hemmottelu auttaa ja on sijoitus omaan hyvään oloon.'' Milla

Kuva: Imaxtree

8 syytä, miksi seurustelu on parasta

5 asiaa, jotka estävät sinua löytämästä Sen Oikean

Näitä flirttailumokia tulisi jokaisen välttää

 

Kun kolumnistimme Janni Hussi  ihastuu, hän antaa itselleen luvan huumaantua ja nauttia tunteesta täysillä. 

Iltojen pimetessä alkaa jännästi kaivata lämpöä eri tavalla kuin valoisina kesäiltoina. Ja lämmöllä tarkoitan ihmiskontaktia, sitä lämmintä kainaloa, joka nappaa syleilyyn viltin alla kynttilöiden valossa.

Olen nyt ollut sinkkuna reilun vuoden. Olen nauttinut vapaudesta mennä ja tulla miten itseäni huvittaa. Siitä, ettei minun tarvitse ilmoittaa kenellekään tyttöjen illan viivästymisestä tai kysyä mielipidettä tulevalle Espanjan-matkalle. Nyt alan kuitenkin ensimmäistä kertaa huomata ajattelutapani muuttuvan. Ehkäpä se lämmin kainalo ei olisikaan yhtään hullumpi juttu.

Sen sijaan, että haluaisin vain jonkun, jonka kanssa viettää aikaa, kaipaan jotain syvempää. Olen käynyt vuoden aikana treffeillä, tutustunut uusiin ihmisiin, deittaillut ja jopa ihastunutkin. Vaikka ihastuminen on aivan ihana ja huumaava tunne, joka valtaa koko kehon ja mielen, olen myös huomannut, että ihastua voi monella tavalla. Esimerkiksi ihmisestä tai jostain hänen piirteestään voi viehättyä niin paljon, että sitä kuvittelee olevansa ihastunut. Onneksi todelliset tunteet tulevat hyvin nopeasti pintaan, kunhan muistaa kuunnella syvintä ääntään. Mikä sitten on sellaista ihastumista, että tyyppiin kannattaa tarttua kiinni ja luopua sinkkuuden tuomista vapauksista?

Olen kerran ihastunut ajatukseen olla yhdessä jonkun kanssa. Paperilla minä ja eräs deittini olimme täydellinen match, joten halusin suhteen onnistuvan. Siihen ei kuitenkaan riittänyt pelkkä halu tai tahto, sillä hommasta puuttui se jokin: intohimo. Meillä oli hauskaa yhdessä, hän kohteli minua hyvin ja kunnioittavasti, mutta tapailu ei oikein koskaan lähtenyt lentoon. Alkuihastuksen jälkeen huomasin, että olin ihastunut ajatukseen meistä, en itse ihmiseen. Tapailu päättyi, mutta sain uuden ystävän.

Minulle on usein käynyt niin, että tapailu on päättynyt ystävyyteen. Tiedän kuitenkin myös heitä, jotka ihastuvat hyvin maltillisesti ja ihastuminen menee käänteisessä järjestyksessä. Esimerkiksi parhaan ystäväni parisuhde (nykyinen avioliitto) sai alkunsa kaveripohjalta. Itse en edes voisi kuvitella ihastuvani poikapuoliseen kaveriini. Olen aina ollut vähän poikatyttö ja ”yksi kundeista”. Niinpä minun on vaikea katsella ystäviäni sillä silmällä.

Aiemmissa suhteissani (joita on ollut kaksi) olen ihastunut ihmiseen, niin että tanner on tärissyt. Pelkästään toisen ajatteleminen on saanut sydämeni hakkaamaan. Onko sellaista tunnetta mahdollista kokea vielä uudelleen? Haluan ainakin uskoa niin. Ja niin kauan kun joku ei saa minussa sellaista tunnetta aikaan, en pysty heittäytymään suhteeseen täysillä. 

Kuva: Juha Salminen

Orgiat ovat monen fantasia, mutta harva on sellaisiin osallistunut. Millaista on mennä ensimmäistä kertaa bileisiin, joissa harrastetaan avoimesti seksiä tuntemattomien ihmisten kanssa?

Hämärästi valaistussa olohuoneessa istuu vähäpukeisia miehiä ja naisia. Heillä on treenatut vartalot, merkkiboksereita ja pitsisiä alusasuja. Ihmiset juttelevat keskenään kohteliaasti, vaihtavat ujoja hymyjä ja silmäilevät uusia tulokkaita kiinnostuneesti. Yksi sellainen on Annika, 35, joka on seksibileissä ensimmäistä kertaa.

– Olen seksuaalisesti avoin, mutta en ollut ikinä fantasioinut osallistuvani orgioihin. Halusin kokeilla jotain uutta ja löytää kauan kadoksissa olleen seksuaalisuuteni uudelleen.

Seksibileet nousivat ajankohtaiseksi, kun kolme vuotta sinkkuna ollut Annika tutustui Tinderissä Iiroon, joka paljasti järjestävänsä yksityisiä seksibileitä ystävänsä kanssa kerran kuussa. Hän kertoi, että ne ovat kuin mitkä tahansa kotibileet, paitsi ilman päihteitä ja seksiä saa harrastaa, jos siltä tuntuu.

– En ollut aluksi vakuuttunut, mutta puhuttuani puhelimessa Iiron kanssa tiesin, että tämä on pakko kokea. Kaipasin elämääni enemmän seksiä, mutta en halunnut etsiä sänkyseuraa deittisovelluksista tai baareista. Päätökseeni vaikutti myös se, että Iirolla oli ystävänsä kanssa tarkka seula sille, ketä he kutsuivat bileisiinsä, Annika kertoo.

Ennen seksibileitä järjestettiin baarimiitti, jossa vieraat saivat tutustua toisiinsa. Tapaaminen toimi myös esikarsintana sille, kenet järjestäjät kelpuuttivat juhliinsa. Iiro oli kutsunut tapaamiseen ihmisiä Tinderistä, mutta myös Alastonsuomi.com-sivuston kautta.

Annikalle ihmisten kohtaaminen etukäteen oli helpotus.

– Minulla oli ennakkoluuloja siitä, millaista porukkaa seksibileissä käy, mutta ne osoittautuivat täysin vääriksi. Muut olivat aivan tavallisia, kivannäköisiä ja fiksuja ihmisiä. Tulin heidän kanssaan juttuun heti.

Pukukoodina alastomuus

Orgioita eli ryhmäseksijuhlia on järjestetty antiikin ajoista asti. Niiden tarkoitus oli saada hengellinen yhteys jumaliin, mutta nykyään seksijuhlia järjestetään maallisempien syiden takia. Erityisesti Keski-Euroopassa monen sadan ihmisen parinvaihto- ja seksibileet ovat suosittuja. Suomessa seksibileiden suosio on kasvamassa, ja suomalaisten asenteet seksiä ja seksuaalisuutta kohtaan ovat vapaamielisempiä kuin koskaan aiemmin.

Väestöliiton vuonna 2015 teettämästä FINSEX-tutkimuksesta selviää, että 18–44-vuotiaista tutkimukseen osallistuneista vain 33 prosenttia piti ryhmäseksiä ja parinvaihtoa sairaana tai perverssinä. Luku on huomattavasti pienempi kuin kymmenen vuotta sitten: tuolloin 42 prosenttia vastanneista suhtautui negatiivisesti ryhmäseksiin.

Iiron ja hänen ystävänsä seksibileet järjestettiin isossa omakotitalossa, syrjässä kaupungin hälinästä. Paikalla oli noin kolmekymmentä juhlijaa. Neljänkymmenen euron sisäänpääsymaksulla katettiin järjestelykustannukset, kuten talon vuokraus ja ruokatarjoilu.

– Bileisiin osallistuminen jännitti suunnattomasti. Mietin, mihin olen taas itseni työntänyt. Jännitykseni kuitenkin katosi, kun vieraiden positiivinen ilmapiiri ympäröi minut, Annika kertoo.

Seksibileiden pukukoodiin kuului vähäpukeinen vaatetus, joten Annika erottui ensikertalaiseksi: hän oli pukeutunut toppiin ja minihameeseen.

– Kotona pidin asuani seksikkäänä, mutta minulla olikin aivan liikaa vaatetta päälläni. Monet vieraista olivat täysin alasti.

Ennen kun bileet alkoivat, Iiro kierrätti ensikertalaisia talossa. Alakerrasta löytyi sauna, poreammeella varustettu kylpyhuone sekä kaksi isompaa ja neljä pienempää huonetta. Isommissa huoneissa oli valkoisia nahkasohvia, muutama parisänky sekä katosta roikkuva nahkainen seksikeinu. Pienemmät huoneet oli varattu yksityisempiin hetkiin.

– Seinällä roikkui piiskoja ja ruoskia, joita vieraat saivat vapaasti käyttää. Se oli kuin 50 Shades of Grey -elokuvasta!

Tänä yönä ei nukuta

Alkupuheessan Iiro muistutti vieraita yhteisistä pelisäännöistä: ketään ei saa koskea ilman lupaa, seksistä saa aina kieltäytyä ja kuvien ottaminen on ehdottomasti kielletty. Alkoholitarjoilua ei ollut, koska järjestäjät eivät halunneet, että vieraat olisivat humalassa.

– Minulla oli koko ajan turvallinen olo. Iiro piti vieraista hyvää huolta ja tuli usein illan aikana kysymään, onhan kaikki hyvin.

Bileissä Annika seurasi läheltä ryhmäseksiä ja kahden ihmisen välisiä akteja. Kun huoneessa oli ovi auki, se tarkoitti, että seuraan sai liittyä. Seksikeinu oli ahkerassa käytössä, samoin raippa.

– Seksin seuraaminen tuntui aluksi oudolta, mutta kiehtovalta. Yllätyin, miten nopeasti oli täysin luonnollista, että ympärilläni harrastettiin seksiä ja ihmiset hengailivat alasti.

Bileet kestivät seitsemän tuntia, ja sinä aikana Annikaa lähestyi useampi mies. Hän ei kuitenkaan päätynyt harrastamaan seksiä kenenkään kanssa.

– Se kävi kyllä mielessä, mutta en ollut valmis siihen. Hyppäys tuntui liian isolta, enkä halunnut pakottaa itseäni mihinkään.

Juhlissa Annika tutustui naisiin, jotka olivat käyneet seksibileissä vuosia. He kertoivat käyvänsä juhlissa enemmin hyvän seuran kuin seksin takia. Mahdollisuus harrastaa seksiä usean ihmisen kanssa saman illan aikana antaa vapauden toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan.

– Monille bileet ovat paikka toteuttaa fantasioitaan turvallisessa ympäristössä. Seksibileissä ei tarvitse pelätä, että saisi oudon pervon leiman otsaansa.

Vaikka Annika ei harrastanutkaan bileissä seksiä, kokemus oli silmiä avaava. Hän ei sulje pois mahdollisuutta, että osallistuisi bileisiin toistekin.

– Olen kokenut jotain, mihin vain harva pääsee osalliseksi. Seuraavalla kerralla tiedän paremmin, mitä odottaa, enkä enää jännitä niin paljoa. Uskon myös, että harrastan bileissä seksiä heti, kun mielenkiintoinen mies tulee vastaan.

Annikan ja Iiron nimet on muutettu.

Erityistason seksuaaliterapeutti Jonna Räisänen:

”Seksuaalisuus muuttuu koko elämän ajan ja aika ajoin on hyvä päivittää omia tarpeita, toiveita ja haluja. Jos ajatus seksibileistä kiinnostaa, sellaisiin kannattaa ehdottomasti osallistua. Etukäteen kannattaa ottaa selville, että bileiden järjestäjä on luotettava. Sääntöjen täytyy olla selvät kaikille vieraille. Tärkeää on myös muistaa, että aina voi sanoa ei – mutta aina voi sanoa myös kyllä. Uusia asioita on hyvä kokeilla rohkeasti, mutta on tärkeää olla tietoinen omista rajoistaan. Jos seksibileisiin menee oman kumppaninsa kanssa, asiasta kannattaa keskustella etukäteen ja käydä läpi molempien halut ja toiveet. Ensimmäisellä kerralla ei tarvitse välttämättä tehdä mitään – voi vaikka mennä vain nauttimaan tunnelmasta. Seksibileisiin kannattaa suhtautua avoimin mielin, sillä ne voivat parhaassa tapauksessa piristää seksielämää hyvinkin paljon.”

Kuva: iStock

Katso myös: