Laulaja-näyttelijä Roope Salminen on yksi alansa suurimmista lupauksista, mutta jännittää esiintymistä lähes lamaantumiseen saakka. Puolisona hän on kiireinen, mutta myös yllätyksiä rakastava romantikko.

Aamuisin olen aina hyvällä tuulella. Kuulostaa kliseiseltä, mutta jos en saa nukkua pitkään, minulla on tiedossa jotain kivaa, jonka takia nousen sängystä. Aamiaista en syö ollenkaan, ellei joku kokkaa sitä minulle.

Olen luovimmillani inspiroivien ihmisten seurassa. Jos biisiä kirjoittaessa tulee seinä vastaan, tarvitsen vain yhden lauseen, sanan, kosketuksen tai katseen oikealta ihmiseltä.

Unohdan liian usein kaiken. Minulla on ollut viime aikoina niin haipakkaa, että palkkasin managerin hoitamaan kalenteriani. Työtahtini oli niin järjetön, etten pystynyt millään muistamaan kaikkea vaan tuplabuukkasin itseäni. Hyvässä järjestyksessä oleva kalenteri on mielenterveyteni perusta tällä hetkellä. Kun työasiat ovat järjestyksessä, minulla on enemmän aikaa soittaa vanhemmilleni ja nähdä ystäviäni.

Seuraavaksi aion ostaa syntymäpäivälahjan kolme vuotta täyttävälle pikkusiskolleni. Kallistun luultavasti Muumi-sarjakuvakirjaan.

Ystäväni ovat tottuneet siihen, ettei minulle kannatta soittaa ja pyytää bisselle. En ikinä ehdi lähteä. Tällä duunimäärällä pitää vain hyväksyä, ettei aikaa jää mihinkään muuhun.

Täydellisillä treffeillä deittini kertoo itsestään jotain todella yllättävää ja kiinnostavaa. Jotain, mikä muuttaa ennakkokäsitykseni hänestä ja saa minut haluamaan tietää hänestä lisää.

Nainen on kauneimmillaan, silloin kun hän on itsevarma ja sanoo jotain, mihin oikeasti uskoo. Suurin turn off on ahdasmielisyys.

Harva tietää, että tilaan Spiderman-sarjakuvaa. Aloitin tilaamisen 11-vuotiaana, mutta lehti on vieläkin päivän kohokohtani. Silloin suljen kännykän, juon maitoa, syön viinirypäleitä ja vain luen.

Tyylini on vaihteleva. En ota sitä kovin vakavasti, vaan pukeudun pilke silmäkulmassa. Menin ystäväni ensi-iltaan Kansallisteatteriin verkkareissa, puvun takissa, Converseissa ja isossa kaulahuivissa. Minusta kokonaisuus toimi.

Haluaisin oppia seisomaan käsilläni ja tekemään kärrynpyörän. On todella noloa, etten osaa tehdä sitä.

Kun minulla on vapaailta, haluan viettää sen ystävieni kanssa ja kysyä välillä, mitä heille kuuluu. Se on kivaa ja rentouttavaa. Kaipaan toki myös omaa aikaa, mutta juuri nyt elämässäni on menossa sosiaalinen vaihe.

Esiintyminen on todella iso osa minuuttani, sitä miksi elän ja millaisena koen maailman. Näyttelijä oli jo pienenä haaveammattini, mutta se ei ihan toteutunut. Pyrin Teatterikorkeakouluun seitsemän kertaa, mutta sitten elämä tapahtui ja bändi tuli kuvioihin.

Jos en saa unta, sometan tai katson Netflixiä. Suosikkejani ovat tällä hetkellä House of Cards sekä komediasarjat Modern Family ja Bojack Horseman.

Herkistyn läheisten ihmisten onnistumisista. Saan todella paljon voimaa, jos joku ystäväni voittaa palkinnon, pääsee kouluun, saa unelmaduuninsa tai menee kihloihin. Se on ihan mielettömän mageeta ja koskettavaa.

Kun juhlin, siihen on joku hyvä syy. En poksuttele samppanjapulloja tai tanssi mallien kanssa, vaan diggaan istua jossain, missä voin kuulla, mitä ihmiset puhuvat. Harrastan myös baarihaasteita. Nolaan itseni esimerkiksi vaihtamalla baarissa paitaa tuntemattoman kanssa.

Huolehdin kunnostani keikkailemalla. Käyn juoksemassa pari kertaa viikossa ja kuuntelen samalla fiksuja podcasteja.

Jännitän jokaista suoraa lähetystä niin paljon, että välillä se on ihan lamauttavaa. Toivottavasti pääsen jännityksestä vielä joskus eroon.

En osaa tanssia. Huono tanssitaitoni on keikoilla silti iloinen asia, sillä yleisökin uskaltaa tanssia, kun he näkevät, miten hölmöltä näytän.

Nauran usein ja niin äänekkäästi, että saan siitä paljon palautetta. Olin kerran treffeillä teatterissa ja deittini sanoi minulle väliajalla: ”Sä naurat aika lujaa.” Naurahdin, että niinpä, mutta hän toisti: ”Ei kun, sä naurat aika lujaa.” En silti lähde muuttamaan naurutapaani kenenkään takia.

Rakastuneena olen holtiton, inspiroitunut ja onnellinen. Olen pragmaattinen ihminen, mutta saan rakkaudesta lisädraivia. Puolisona olen liian kiireinen, urakeskeinen ja impulsiivinen mutta myös romanttinen ja hyvä kuuntelija. Tykkään hemmotella toista yllätyksillä. Ne voivat vaihdella post it -lapun jättämisestä ihan kunnon panostukseen.

Takahuoneessa ei ole enää sipsejä. Olemme kieltäneet ne. Pyydämme yleensä virvokkeita ja safkaa erikseen lihan- ja kasvissyöjille. Ennen keikkaa tunnelma on aina keskittynyt, keikan jälkeen meno voi olla välillä riehakasta.

Viiden vuoden päästä toivon, että voin katsoa taaksepäin ja sanoa, etten tehnyt ihan hirveästi kaikkea tyhmää.

Kuva: Päivi Ristell