Cosmon kauneusharjoittelija Virve pääsi vierailemaan kosmetiikkaa valmistavan ACOn laboratoriossa ja kuulemaan, kuinka uusia tuotteita kehitetään. Lue kokemusesta alla!

Kosmetiikan kemiaan, lainsäädäntöön ja markkinointiin keskittyneiden estenomin opintojeni vuoksi olen erityisen kiinnostunut kosmetiikan tuotekehittelystä. Siksi olinkin aivan innoissani saadessani tilaisuuden päästä tutustumaan ruotsalaisen ACOn laboratorioon ja tapaamaan tuotekehittelyprosessin takana olevia ihmisiä. Halusin kovasti kuulla, kuinka tuoteuutuudet syntyvät.

 

”Uuden kosteusvoiteen kehittäminen on haastava prosessi,” kertoo ACOn tuotekehittelijä Izabela Norin, joka on toiminut työtehtävässään jo 14 vuotta. ”Tuotekehittelyssä on otettava huomioon monia seikkoja, joiden on toimittava yhteen, jotta lopputuloksena on voide, jonka kuluttajat tahtovat ostaa.”

Olen päässyt sisään merkin laboratorioon Tukholmassa ja katselen ihastuneena ympärilleni. Tämä on se huone, jossa uusia voidekoostumuksia suunnitellaan, kehitellään ja lopulta sekoitellaan näytteiksi, joista joku saattaa lopulta testien jälkeen päätyä tuotantoon ja myyntiin. ”Tämä on kuin kokkaamista,” toteaa laboratoriossa työskentelevä kemisti hymyillen samalla kun kuulemme, millaisia asioita uutta tuotetta työstäessä täytyy huomioida.

 Yksi erityisen tärkeä asia on tietysti tuotteen pakkaus. Sen on oltava esteettisen näköinen ja merkin imagoon sopiva, mutta samalla myös helppokäyttöinen ja käyttötarkoitukseensa sopiva. Samalla sen on myös suojattava tuotetta, houkuteltava kuluttajaa ostamaan sekä annettava hänelle tietoa tuotteesta. Tuotekehittelyssä ei myöskään saa jättää huomioimatta pakkauksen ympäristövaikutuksia ja pakkausmateriaalit pyritäänkin valitsemaan ympäristöystävällisesti ajatellen. Pakkauksen ja tuotteen kehittely tapahtuvat aina käsi kädessä, sillä valittujen raaka-aineiden on myös sovittava yhteen tuotteen pakkaustyypin ja –materiaalin kanssa.

 

Pelkkä kaunis pakkaus ei silti riitä, sillä myös sen sisällön on miellytettävä kuluttajaa. Makuja on kuitenkin monia, mikä tuo asiaan oman haastavuutensa. Hyvän kosteusvoiteen toivotaan näyttävän ja tuoksuvan miellyttävältä, levittyvän iholle hyvin, imeytyvän nopeasti, kosteuttavan ihoa tehokkaasti sekä lunastavan sille esitetyt lupaukset. Samalla sen on myös oltava lainsäädännön mukaisesti turvallinen käyttää. Se, että tuote tuntuu ja tuoksuu toisen mielestä hyvältä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että kaikki olisivat asiasta yhtä mieltä.

 

 ”Voit tehdä vaikka kuinka loistavilla raaka-aineilla varustetun tuotteen, mutta jos sen koostumus ei miellytä kuluttajia, ei kukaan osta sitä,” Izabela sanoo. Ja tottahan se on. Saamme jokainen eteemme kirjaimin ja numeroin koodattuja purkkeja sekä kaavakkeen, johon meidän toivotaan arvioivan niiden sisältöä omien mieltymystemme perusteella. On todella vaikeaa päättää, millainen voidekoostumus loppujen lopuksi miellyttää itseään eniten, kun edessä on niin monia vaihtoehtoja. Vertailemme lopuksi vieruskaverini kanssa arvioitamme todeten, että mieltymyksemme erosivat toisistaan täysin. Kysymykseen siitä, miltä hyvä voide tuntuu, ei selvästikään ole olemassa vain yhtä oikeaa vastausta.

 

Pääsemme itsekin kokeilemaan, miltä voidekokkina toimiminen tuntuu. Nähtyämme, kuinka tyypillinen voidepohja laboratoriossa valmistuu, saamme jokainen itsellemme oman voidenäytteen, johon voimme sekoitella valikoiduista raaka-aineista lisätehoja. Saamme kuulla yksittäisten raaka-aineiden hyödyistä, mutta samalla Izabela muistuttaa, ettei yhden hyvältä kuulostavan aineen pitoisuuden merkittävä lisääminen suoraan tarkoita, että tuotteesta tulisi tehokkaampi. ”Tietyt raaka-aineet toimivat parhaiten tiettyinä pitoisuuksina ja joidenkin liiallinen käyttö saattaa jopa olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi.”

 

Oma ihoni on kuiva, joten poimin jaettujen reseptiehdotusten joukosta sen kaikkein ravitsevimman kuuloisen yhdistelmän, joka sisältää glyseriiniä, panthenolia ja hyaluronihappoa. Olisin tahtonut vaihtaa yhden aineista toiseen omassa mielessäni tehokkaammalta kuulostavaan vaihtoehtoon, mutta kuultuani, että tiettyjä aineita käyttämällä yksi plus yksi voikin joskus olla kolme luovun ajatuksesta ja päätän pysyä ehdotetussa reseptissä.

 

Sekoitan aineet yhteen ja kaavin voiteeni purkkiin, jonka kyljessä olevaan tarraan kirjoitan nimeni. Illalla asetan tuon hyvin henkilökohtaiselta tuntuvan purkin kylpyhuoneeni peilikaappiin miettien, onko minulla hallussani kenties juuri niillä vahingossa syntyneillä oikeilla mittasuhteilla tehty ihoni mullistava taikavoide ja onko se varmasti pakattu pakkaukseen, joka saa voiteeni tehoaineet säilymään hyvinä pitkään. Tykkäisiköhän joku muukin tästä?

-Virve