Jos vain vähän vilkaisen... Ja tuntia myöhemmin vilkuilen yhä. Miksi en voi olla erossa somesta?

Hissi lähtee ensimmäisestä kerroksesta kuudenteen. Kaivan kännykän laukustani ja avaan Instagramin. Iltapäivällä kaupassa on pitkä jono. Facebookiin. Illalla sängyssä. Ei väsytä. Minne klikkaisin? Tuttuun muotiblogiin. 

En useinkaan pidä siitä, että näprään puhelintani. Liiallinen somettaminen on ärsyttävää ja turhauttavaa. Jopa epäkohteliasta. Aloin ajatella näin, kun poikaystäväni sanoi, että vietän liikaa aikaa somessa. Tämän hän tiesi, kun olin vakoillut Instagramissa henkilöä, jota en tunne. Vakoilin henkilöä, koska tiesin, että hän on eronnut. Halusin tarkistaa, kuinka hän voi. Useita kertoja päivässä. 

Psykoterapeutti Teemu Heino lohduttaa. Olemme luonnostamme uteliaita. Aikojen alussa piirre oli selviytymisemme kannalta oleellinen. Uteliaat keksivät uudenlaisia yöpymispaikkoja ja metsästyskeinoja. 

-Uteliaisuus on myös mahdollisuus, Heino sanoo. 

Mutta silti. Liika on liikaa. Minun ei tarvitsisi somettaa, kun vien koiraani puistoon. On selvää, että sosiaaliset suhteet ovat siirtyneet vahvasti someen. Ennen kumppaneita etsittiin kotibileistä, nyt Tinderistä. Ennen kuulumisia kysyttiin kahvilla tai puhelimessa, nyt WhatsAppissa. Heinon mielestä tähän on selkeä syy. Somessa pystymme muutamalla lauseella ja napin painalluksella saamaan paljon aikaan. Kun olemme kahvilla ystävämme kanssa, olemme läsnä vain yhdelle henkilölle. Somessa voimme pamauttaa kahvihetkemme satojen tietoisuuteen. Sitten odotamme likejä. Nautimme ajatuksesta, että olemme tärkeitä ja haluttavia. Some voi olla myös pakopaikka. Tila, jonne upota, jos ajatukset ovat liian hankalia tai haastavia miettiä.

Heino vertaa tilannetta kanavasurffailuun. Kun televisio tuli osaksi suomalaista arkea, sitä syytettiin alkuun samasta kuin some nyt. Heino ei kuitenkaan pidä somea huonona. Päinvastoin. Henkilöt, joiden on vaikea solmia sosiaalisia kontakteja kasvokakin, pystyvät aloittamaan keskustelut somessa helpommin. 

Jos some alkaa kuitenkin turruttaa, kannattaa ottaa aikalisä. Somettaminen menee liiallisuuksiin, jos emme hissimatkan päätteeksi muista, mitä juuri luimme Facebookista tai kenen kuvasta tykkäsimme Instagramissa. Tietoisesta läsnäolosta on viime aikoina puhuttu paljon. Heino kannustaa miettimään, ovatko kaikki some-kerrat todella tarpeellisia vai ainoastaan totuttua tapaa. 

-Mitä jos seuraavan kerran bussipysäkillä keskittyisit siihen, miltä ympärilläsi näyttää ja tuoksuu. 

Ja kyllähän minä tämän tiedän. Kun asuin vuosi sitten Berliinissä, en hankkinut kännykkääni nettiä. Maailma pyöri kevyesti, vaikka en tiennyt, mitä eronneille tuntemattomille kuuluu.

Teksti: Sanna Kekki

Mitä aivoissamme tapahtuu? 

Kaikki toistuva tekeminen muokkaa aivojamme, sanoo Terveystalon neurologi Matti Ilmavirta. Kun harjoittelemme kirjoittamaan tai lukemaan, aivomme omaksuvat uuden taidon. Samalla tavalla aivomme saavat uusia toimintamalleja ja ärsykkeitä, kun sometamme. Ilmavirta kertoo, että somettamisen ei ole todettu aiheuttavan muita ongelmia kuin infoähkyä ja hentoa riippuvuutta. Sitä ei voi verrata muihin riippuvuutta aiheuttaviin tekijöihin, kuten alkoholiin. Some voi jopa stimuloida aivojen hyvinvointikeskusta, joka välittää mielihyvähormonia eli dopamiinia. Ilmavirta kuitenkin muistuttaa, että riippuvuutta ja addiktiota on vaikea rajata. Yhdelle nettipelaaminen on ongelma, toiselle ei. Samoin on somen kanssa. Jos somettaminen vie päivästä tunteja tai alkaa häiritä sosiaalisia suhteita, on syytä huolestua.          

- Jos kahvihetkeä määrittää, että ennen ja jälkeen kahvin on käytävä somessa, kannattaa tilannetta pohtia.                                                                                                                                                                                                                   

Katso myös

Näin pääset eroon puhelinriippuvuudestasi

Tinderin stailausopas - kymmenen vinkkiä

Näin selviät sukulaisistasi Facebookissa

Kuva: Imaxtree

Ihanimman lahjan eteen on uhrattu seteleiden sijaan aikaa. Herkullinen suolakeksifudge onnistuu aloittelevaltakin leipurilta!

Suolakeksifudge

Ainekset:

2 ½ dl kuohukermaa
2 ½ dl sokeria
ripaus suolaa
25 g voita
1 ½ rkl glukoosisiirappia
20 g suolakeksejä
100 g maitosuklaata
sormisuolaa

Tee näin:

Kiehauta kerma ja sokeri kattilassa. Lisää suola, voi ja glukoosisiirappi. Anna seoksen kuplia koko ajan sekoittaen noin 15 minuuttia tai kunnes se on selkeästi paksumpaa. Rouhi suolakeksit joukkoon. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun astiaan, ripottele pinnalle sormisuolaa ja anna jäähtyä. Leikkaa paloiksi.

Kuva: Juha Salminen

Katso myös:

Haluatko säästää? Kuusi vinkkiä, joiden avulla pääset oikeasti alkuun

Finnairin lentäjänä työskentelevä Pia Stenholm: ”Uravalinnastani ollaan yllättyneitä sukupuoleni takia”

Janni Hussi: "En halua heittäytyä suhteeseen, ellei toisen ajatteleminen saa sydäntäni hakkaamaan"

Liikennelentäjä Pia Stenholmilla on takanaan yli miljoona lennettyä kilometriä. Kaupungit ja työkaverit vaihtuvat päivittäin, mutta yksi asia pysyy samana: intohimo ilmailuun

Työnkuva

Pia Stenholm työskentelee Finnairilla perämiehenä, tai epävirallisemmin ”toisena ohjaajana”. Pia siis vastaa kapteenin kanssa lennon suorittamisesta. Kapteenilla on aina hiukan isompi vastuu ja velvollisuus, mutta itse lentämistä kapteeni ja perämies tekevät lennoilla saman verran.

– Lentäjän työ on normaalioloissa suhteellisen helppo työ, jossa pääsee kuitenkin päivittäin haastamaan itseään ja ottamaan vastuuta, Pia kertoo.

Hyvä fyysinen kunto on lentäjälle etu. Työssä on jaksettava istua pitkiä aikoja putkeen, ja kropan on kestettävä vuorotyön tuomat rasitteet. Lentäjän työ ei ole välttämättä paras valinta silloin, jos ihminen on luonteeltaan kova stressaamaan.

– Ikävämpiä ovat tilanteet, kun eteen tulee jotain meistä riippumatonta, kuten huono sää, joka estää lennon lähdön tai laskeutumisen aikataulussa. Otsalle nousee pieniä hikikarpaloita, kun tietää, että myöhästyminen vaikuttaa jokaiseen koneessa istuvaan matkustajaan.

Pia oli 7-vuotias, kun hän matkusti ensimmäistä kertaa lentokoneella. Ilmailu kiehtoi jo lapsena, mutta Pia haaveili aluksi lentoemännän ammatista. Uravalinta kuitenkin konkretisoitui lopullisesti teini-iässä isän kannustamana.

Koulutus

Pia muutti 16-vuotiaana Vääksyyn, jossa hän kävi ilmailulukion. Sen jälkeen Pia haki ilmailuopistoon.

– Jo pelkkä hakeminen opistoon kesti kahdeksan kuukautta. Meiltä testattiin muun muassa looginen päättelykyky sekä avaruudellinen hahmotuskyky. Yhdessä testissä meidän piti istua pimeässä huoneessa ja tuijottaa pomppivaa palloa. Aina kun pallo pomppasi pidemmälle, piti painaa nappia, Pia muistelee.

Pia pääsi ensimmäisellä yrittämällä opiskelemaan ammattilentäjäksi. Koulutus ei kuitenkaan alkanut heti. Ilmailuopistossa aloittavat oppilaat jaetaan useaan ryhmään, ja ryhmät aloittavat opinnot eri aikaan. Pia päätti silloin hakea Tampereen teknilliseen yliopistoon lukemaan tietojohtamista.

– Ajattelin, että olisi hyvä luoda itselleen myös suunnitelma b, sillä lentäminen on erittäin suhdanneherkkä ala.

Lopulta Pia aloitti ilmailualan opinnot 21-vuotiaana. Kun hän valmistui, Suomen talousnäkymät olivat heikot. Pia ehti aloittaa liikennelentäjän uran ulkomailta, kunnes paikka Finnairilta aukesi. Nyt hän on ollut perämiehenä vuoden.

– Yksi tärkeimmistä taidoista tällä alalla on sosiaalisuus ja se, että tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Saatan istua saman tyypin kanssa ohjaamon oven takana kymmenen tuntia putkeen. Lisäksi koneen matkustamohenkilökunta vaihtuu jokaisella lennolla. Myös tylsyyttä on kestettävä, eikä lentäjän keskittyminen saa herpaantua missään vaiheessa.

Parasta työssä

Pian mielestä työn suola ovat ihmiset, niin matkustajat kuin kollegatkin. Tiimityön tärkeys näkyy erityisesti ohjaamossa. Kapteeni ja perämies muodostavat kokonaisuuden, ja kummallakin on omat vastuualueensa.

– Voin aina luottaa siihen, että vedämme yhtä köyttä. Se onkin yksi syy, miksi töihin on niin kiva tulla.

Pian mukaan jokaisella ilmailualalla olevalla tyypillä on pakko olla jonkinlainen palo lentämiseen ja ilmailuun. Ilman sitä työ saattaa tuntua puulta, eikä niitä satunnaisia 14 tunnin työpäiviä jaksa suorittaa.

Urahaaveet

Pia kertoo, että hänellä on aina ollut unelma, jota kohti hän on mennyt.

– Nyt olen saavuttanut unelmani ammatillisesti. Ilmailulukiosta lähtien halusin olla lentäjä juuri nimenomaan Finnairilla.

Pian mukaan monet lentäjät lentävät jonkin aikaa Euroopan sisäisiä lentoja ja hakeutuvat sitten tekemään pidempiä, kaukokohteisiin suuntautuvia matkoja. Pialle Euroopan ja Lähi-Idän kohteet tuntuvat juuri nyt parhailta, eikä hän muuttaisi työssään mitään.

Pia uskoo, että tulevaisuudessa naisia nähdään enemmän liikennelentäjinä. Tällä hetkellä esimerkiksi Finnairilla naislentäjiä on 30, miehiä yli 900. Finnairin ensimmäiset naislentäjät ovat jo eläkkeellä, mutta silti Piankin uravalinnasta ollaan yllättyneitä hänen sukupuolensa takia.

– Kerran ennen lentoa ohjaamoon tuli vierailulle mies pienen poikansa kanssa. Isä totesi pojalleen, että katsos, tuo setä lentää meidät perille, viitaten vieressäni istuvaan kollegaan. Silloin minun oli pakko korjata, että kyllä se on tämä täti, joka lentää teidät tänään perille. Silloin tajusin, että maailma ei todellakaan ole vielä valmis.

CV

Pia Stenholm, 27, työskentelee liikennelentäjänä Finnairilla.

Koulutus: Valmistunut ammattilentäjäksi Suomen ilmailuopistosta. On lisäksi lukenut tietojohtamista Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Työpäivän pituus: 9–10 tuntia.

Kielitaito: Englanti, ruotsi ja saksa.

Tärkeimmät työvälineet: Lentokone sekä sen ohjaamotietokone, lentolaukku ja vesipullo.

Motto: Jos et koskaan tavoittele unelmiasi, et koskaan saavuta niitä.

Nainen, jota ihailee: ”Lentokapteeni Orvokki Kuortti oli aikansa edelläkävijä. Orvokki syntyi vuonna 1932, ja hänen nuoruudessaan naisten hakeutuminen ilmailualalle, ja nimenomaan ohjaamon puolelle, oli todella vaikeaa.”

Uran käännekohdat

Ilmailuopiston opinnot, 2012–2014

”Hakuprosessissa karsitaan pois kaikki alalle sopimattomat tyypit. Vaikka olemme kaikki omanlaisiamme persoonia, tulemme hirveän hyvin toimeen keskenämme.”

Ensimmäinen lento yksin, 2012

”Ensimmäinen yksinlento pienkoneella Malmin lentokentältä oli ikimuistoinen kokemus. Kun astuin ulos koneesta, kurssikaverini odottivat minua hallilla vesisankojen kanssa. Koulussa oli tapana, että jokainen ensimmäistä kertaa yksin lentävä kastetaan. Kirjaimellisesti.”

Työllistyminen Finnairille, 2016

”Vaikka naisia on ohjaamossa prosentuaalisesti paljon vähemmän kuin miehiä, en ole ikinä kokenut syrjintää. Ohjaamossa olemme kaikki tasavertaisia.”

Kuvat: Lasse Leckin

Katso myös:

Janni Hussi: "En halua heittäytyä suhteeseen, ellei toisen ajatteleminen saa sydäntäni hakkaamaan"

19-vuotias Milja on paras ystävä mumminsa kanssa – "Ihailen sitä, kuinka rakkaudella hän huolehtii pyörätuolissa istuvasta miehestään"

Valitsimme vuoden parhaat kauneustuotteet – tässä ovat Cosmopolitan Beauty Awards 2018 -voittajat