Solariumia, kalliita autoja ja aerobicia. Millaista oli olla parikymppinen 80-luvulla?

Suomen talous kääntyi 80-luvulla kasvuun. Pankista sai helposti lainaa ja eikä työpaikoista ollut pulaa.

- 80-luvun nuorien oli helppo löytää paikkansa, koska silloin ei tunnettu työttömyyttä tai asunnottomuutta. En tuntenut ketään, jolla ei olisi ollut työpaikkaa, 80-luvun kaksikymppinen Ursula Juvonen kertoo.

- Kaikilla oli kaikkea. Kukaan ei ainakaan sanonut, että rahaa puuttuisi. Raha ei ollut sen ajan puheenaihe, kertoo toinen 80-luvun kaksikymppinen Hannu Kallio.

80-luvulla syntyi käsite Young Urban Professional eli jupit.

- Osa työelämässä olevista eli niin sanotussa juppikulttuurissa, ja rahaa tuli ovista ja ikkunoista. He käyttivät paljon rahaa, kävivät usein ravintoloissa ja ajoivat kalliilla autoilla, Ursula sanoo.

Muodikkaimpia työpaikkoja olivat esimerkiksi mainostoimistot.

- Esimerkiksi mainostoimiston AD oli superammatti. Mainosalalla tuntui olevan paljon rahaa, Hannu kertoo.

Juppikulttuuri ja nuoriso- ja undergroundkulttuuri eivät kuitenkaan kohdanneet. Nuoret halusivat mieluummin erottua massasta kuin ajella kalliilla autoilla ja kerskua rahoillaan. 

Mieleenpainuvinta oli kuitenkin 80-luvun tunnelma.

- 80-luvulla letkeys ja huumori oli in, tärkeily oli out. Nauraminen ja hauskanpito oli tärkeää kaikessa, myös työnteossa ja nykyään niin kovin vakavassa ja tärkeilevässä muotimaailmassa. Sovinnaisuus oli out ja erikoisuuden tavoitteluhuipussaan. Jokainen halusi olla erilainen, kampaajana työskentelevä Hannu sanoo.                                                               

Solariumin kautta baanalle

80-luvulla rullalautailu, surffaus, laskettelu ja tennis olivat suosittuja etenkin juppien keskuudessa. Ohjattua harrastustoimintaa oli vähemmän kuin nykyisin.

- Kävin salilla, uimassa ja ratsastamassa. Suurimmalle osalle nuorista liikunta oli arki- tai koululiikuntaa. Vapaalla kävimme kotibileissä, Kotkan Meripäivillä, Hangon Regatassa ja Yyterin hiekkasärkillä. Joskus liftasimme Lohjan Tanhuhoviin, Ursula kertoo.

Bodykulttuuri oli kovassa nosteessa, ja myös Suomessa innostuttiin aerobicista ja solariumista. Myös rannalla maattiin ahkerasti.

- Rannalla mukana oli vesipullon lisäksi aurinkovoidetta suojakertoimella neljä ja foliopaperia, jonka avulla heijastettiin iholle lisää valoa. Oli se kyllä paahtamista, Ursula muistelee.

- Harrastaminen ei ollut 80-luvulla pääasia, mutta bailaaminen oli tosi in! Juhliminen ja makeelta näyttäminen oli elämän toinen tarkoitus työn lisäksi.

Hannu Kallio avasi oman Face-kampaamonsa 21-vuotiaana vuonna 1985 Helsingin ydinkeskustaan.

- Siitä tuli todella suosittu liike, ja teimme 12-15–tuntisia työpäiviä. Se tarkoitti, että oli rahaa matkailla. Muotipiireissä paikat olivat Pariisi, Lontoo, Ibiza ja New York, Hannu kertoo.

- Kaikki, jotka halusivat näyttäytyä Helsingissä, kävivät futuristibileissä. Sinne pukeuduttiin niin kreisin näköiseksi kuin kehtasi – näyttämättä kuitenkaan pelleltä. Tyylikkyys oli ajan henki, kertoo Hannu.

Bileet vain kovenivat, kun homoseksuaalisuus poistettiin tautiluokituksesta vuonna 1981.

- Se oli todella iso asia. Vapautuminen näkyi Helsingissä joka puolella, missä oli ajankohtaisia ihmisiä. Sen kunniaksi perustettiin sairausluokituksen mukaan nimetty klubi, jota pidettiin Lönnrotinkadulla, nykyisen GLO Hotel Artin tilalla. Siellä juhlivat kaikki coolit tyypit, Hannu kertoo.

Kolikot taskuun

80-luvulla vain harvalla oli matkapuhelin, joten tuolloin sosiaalinen kanssakäyminen oli lähinnä tapaamisia kasvokkain.

- Kun ei ollut kännyköitä, kotona kytättiin lankapuhelimen soimista. Kaupungilla kuljettiin taskut täynnä 20 pennin kolikoita, jotta pystyi soittamaan puhelinkioskista. Koska Tinderiä ei ollut, treffi-ilmoituksia saattoi lukea mielenkiinnolla esimerkiksi City-lehdestä. Treffeille mentiin Carrolsiin, leffaan, Linnanmäelle, Hietsuun ja toisten koteihin, Ursula muistelee.

Kasarikodin arkea

Suomessa ei ollut halpoja sisustusketjuja kuten Ikeaa, joten ensiasunnon huonekaluja otettiin vanhempien kotoa tai ostettiin pikkuhiljaa. Trendikkäässä kasarikodissa oli vesisänky.

- Muodikkaassa sisustuksessa oli puuta, mustaa, valkoista ja jokin rankka tehosteväri kuten violetti. Italialainen design oli in. Sisustusliikkeet olivat pieniä putiikkeja, ja tilausta sai odotella viikkoja, Hannu kertoo.

80-luvulla kauppojen ja ravintoloiden määrä kasvoi, ja kauppojen valikoimat laajenivat. Myyntiin tuli esimerkiksi eksoottisia hedelmiä, joita ei ennen tuotu Suomeen.

Let´s get glam!

80-luvulla hiusten muhkeus ja näyttävyys oli kaikki kaikessa.

- Kampauksissa hiukset nostettiin aina ylös päästä ja kammattiin pystyyn. Jopa hienostorouvien kampaukset suuntautuivat ylöspäin, Hannu Kallio kertoo.

Myös meikeissä enemmän oli enemmän. Luomille levitettiin reilusti vaikkapa pinkkiä, violettia, sinistä, pastellin sävyjä tai miksi ei vaikkapa vihreää. Samaan aikaan myös huulet ja posket ehostettiin kirkkailla väreillä.

Punkia ja uusromantiikkaa

80-luvun muotiin mahtui vaikka mitä.

- Vaatteissa näkyi jäänteitä punkin jälkimainingeista, uusromantiikkaa eli pitsiä ja röyhelöitä ja niin sanottua world´s end -muotia, jota Boy George ja Vivienne Westwood toivat tapetille, Hannu kertoo.

Vaatteet olivat laatikkomaisia ja olkatoppaukset isoja.

- Hihat käännettiin ja pastellin värisiä collegepaitoja tungettiin farkkujen sisään. Myös urheilulliset merkit kuten Lacoste, Fila ja Busnel olivat in. Farkut olivat porkkanamalliset, korkeavyötäröiset Levikset, Beaversit, Wranglerit tai Mic Macit, Ursula sanoo.

Merkkitietoiset nuoret suosivat myös Calvin Kleinia.

- Tutut lentoemännät toivat Jenkeistä Calvin Kleinin alusvaatteita ja farkkuja, koska niitä ei silloin saanut Suomesta, Hannu kertoo.

Beibi älä ole onneton, meillä melkein kaikki laitteet on!

 80-luvulla myös leffojen katselu oli vaivalloisempaa. Moderneinta videotekniikkaa olivat VHS ja Betamax, joista VHS vakiintui. Videolaitteita sai vuokrata myös videovuokraamoista.

Televisiosta katsottiin esimerkiksi Miami Vicea, Dynastiaa, Dallasia, Uuno Turhapuroa, Spede Show´ta ja Napakymppiä.

Tekniikka kehittyi kovaa vauhtia ja koteihin hankittiin uutta kodintekniikkaa kuten mikroaaltouuni, vohvelirauta, jäätelökone ja leipäkone. Kotitietokoneet, kuten Commodore-64, IBM PC ja Applen Machintos, yleistyivät. Koneet olivat kuitenkin isoja ja hyvin kalliita.

80-luvulla alkoi myös videopelien buumi. Suosittuja pelejä olivat esimerkiksi Nintendon Donkey Kong ja Super Mario Bros.

Ensimmäiset CD-levyt tulivat markkinoille 80-luvulla, mutta suurin osa kuunteli musiikkia kasetteina ja vinyyleinä. Uusinta uutta oli korvalappustereot, millä musiikkia saattoi kuunnella missä vain.

- Kuuntelin Nina Hagenia, David Bowieta, Culture Clubia, Boy Georgea ja Diana Rossia, kertoo Hannu.

Suomalaisista artisteista suosituimpia olivat muiden muassa Hanoi Rocks ja Dingo. Dingon muistavat 80-luvun lapsetkin, sillä Dingon hitti Autiotalo löytyi jopa monesta lastenkasetista.

 

Ihanimman lahjan eteen on uhrattu seteleiden sijaan aikaa. Herkullinen suolakeksifudge onnistuu aloittelevaltakin leipurilta!

Suolakeksifudge

Ainekset:

2 ½ dl kuohukermaa
2 ½ dl sokeria
ripaus suolaa
25 g voita
1 ½ rkl glukoosisiirappia
20 g suolakeksejä
100 g maitosuklaata
sormisuolaa

Tee näin:

Kiehauta kerma ja sokeri kattilassa. Lisää suola, voi ja glukoosisiirappi. Anna seoksen kuplia koko ajan sekoittaen noin 15 minuuttia tai kunnes se on selkeästi paksumpaa. Rouhi suolakeksit joukkoon. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun astiaan, ripottele pinnalle sormisuolaa ja anna jäähtyä. Leikkaa paloiksi.

Kuva: Juha Salminen

Katso myös:

Haluatko säästää? Kuusi vinkkiä, joiden avulla pääset oikeasti alkuun

Finnairin lentäjänä työskentelevä Pia Stenholm: ”Uravalinnastani ollaan yllättyneitä sukupuoleni takia”

Janni Hussi: "En halua heittäytyä suhteeseen, ellei toisen ajatteleminen saa sydäntäni hakkaamaan"

Liikennelentäjä Pia Stenholmilla on takanaan yli miljoona lennettyä kilometriä. Kaupungit ja työkaverit vaihtuvat päivittäin, mutta yksi asia pysyy samana: intohimo ilmailuun

Työnkuva

Pia Stenholm työskentelee Finnairilla perämiehenä, tai epävirallisemmin ”toisena ohjaajana”. Pia siis vastaa kapteenin kanssa lennon suorittamisesta. Kapteenilla on aina hiukan isompi vastuu ja velvollisuus, mutta itse lentämistä kapteeni ja perämies tekevät lennoilla saman verran.

– Lentäjän työ on normaalioloissa suhteellisen helppo työ, jossa pääsee kuitenkin päivittäin haastamaan itseään ja ottamaan vastuuta, Pia kertoo.

Hyvä fyysinen kunto on lentäjälle etu. Työssä on jaksettava istua pitkiä aikoja putkeen, ja kropan on kestettävä vuorotyön tuomat rasitteet. Lentäjän työ ei ole välttämättä paras valinta silloin, jos ihminen on luonteeltaan kova stressaamaan.

– Ikävämpiä ovat tilanteet, kun eteen tulee jotain meistä riippumatonta, kuten huono sää, joka estää lennon lähdön tai laskeutumisen aikataulussa. Otsalle nousee pieniä hikikarpaloita, kun tietää, että myöhästyminen vaikuttaa jokaiseen koneessa istuvaan matkustajaan.

Pia oli 7-vuotias, kun hän matkusti ensimmäistä kertaa lentokoneella. Ilmailu kiehtoi jo lapsena, mutta Pia haaveili aluksi lentoemännän ammatista. Uravalinta kuitenkin konkretisoitui lopullisesti teini-iässä isän kannustamana.

Koulutus

Pia muutti 16-vuotiaana Vääksyyn, jossa hän kävi ilmailulukion. Sen jälkeen Pia haki ilmailuopistoon.

– Jo pelkkä hakeminen opistoon kesti kahdeksan kuukautta. Meiltä testattiin muun muassa looginen päättelykyky sekä avaruudellinen hahmotuskyky. Yhdessä testissä meidän piti istua pimeässä huoneessa ja tuijottaa pomppivaa palloa. Aina kun pallo pomppasi pidemmälle, piti painaa nappia, Pia muistelee.

Pia pääsi ensimmäisellä yrittämällä opiskelemaan ammattilentäjäksi. Koulutus ei kuitenkaan alkanut heti. Ilmailuopistossa aloittavat oppilaat jaetaan useaan ryhmään, ja ryhmät aloittavat opinnot eri aikaan. Pia päätti silloin hakea Tampereen teknilliseen yliopistoon lukemaan tietojohtamista.

– Ajattelin, että olisi hyvä luoda itselleen myös suunnitelma b, sillä lentäminen on erittäin suhdanneherkkä ala.

Lopulta Pia aloitti ilmailualan opinnot 21-vuotiaana. Kun hän valmistui, Suomen talousnäkymät olivat heikot. Pia ehti aloittaa liikennelentäjän uran ulkomailta, kunnes paikka Finnairilta aukesi. Nyt hän on ollut perämiehenä vuoden.

– Yksi tärkeimmistä taidoista tällä alalla on sosiaalisuus ja se, että tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Saatan istua saman tyypin kanssa ohjaamon oven takana kymmenen tuntia putkeen. Lisäksi koneen matkustamohenkilökunta vaihtuu jokaisella lennolla. Myös tylsyyttä on kestettävä, eikä lentäjän keskittyminen saa herpaantua missään vaiheessa.

Parasta työssä

Pian mielestä työn suola ovat ihmiset, niin matkustajat kuin kollegatkin. Tiimityön tärkeys näkyy erityisesti ohjaamossa. Kapteeni ja perämies muodostavat kokonaisuuden, ja kummallakin on omat vastuualueensa.

– Voin aina luottaa siihen, että vedämme yhtä köyttä. Se onkin yksi syy, miksi töihin on niin kiva tulla.

Pian mukaan jokaisella ilmailualalla olevalla tyypillä on pakko olla jonkinlainen palo lentämiseen ja ilmailuun. Ilman sitä työ saattaa tuntua puulta, eikä niitä satunnaisia 14 tunnin työpäiviä jaksa suorittaa.

Urahaaveet

Pia kertoo, että hänellä on aina ollut unelma, jota kohti hän on mennyt.

– Nyt olen saavuttanut unelmani ammatillisesti. Ilmailulukiosta lähtien halusin olla lentäjä juuri nimenomaan Finnairilla.

Pian mukaan monet lentäjät lentävät jonkin aikaa Euroopan sisäisiä lentoja ja hakeutuvat sitten tekemään pidempiä, kaukokohteisiin suuntautuvia matkoja. Pialle Euroopan ja Lähi-Idän kohteet tuntuvat juuri nyt parhailta, eikä hän muuttaisi työssään mitään.

Pia uskoo, että tulevaisuudessa naisia nähdään enemmän liikennelentäjinä. Tällä hetkellä esimerkiksi Finnairilla naislentäjiä on 30, miehiä yli 900. Finnairin ensimmäiset naislentäjät ovat jo eläkkeellä, mutta silti Piankin uravalinnasta ollaan yllättyneitä hänen sukupuolensa takia.

– Kerran ennen lentoa ohjaamoon tuli vierailulle mies pienen poikansa kanssa. Isä totesi pojalleen, että katsos, tuo setä lentää meidät perille, viitaten vieressäni istuvaan kollegaan. Silloin minun oli pakko korjata, että kyllä se on tämä täti, joka lentää teidät tänään perille. Silloin tajusin, että maailma ei todellakaan ole vielä valmis.

CV

Pia Stenholm, 27, työskentelee liikennelentäjänä Finnairilla.

Koulutus: Valmistunut ammattilentäjäksi Suomen ilmailuopistosta. On lisäksi lukenut tietojohtamista Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Työpäivän pituus: 9–10 tuntia.

Kielitaito: Englanti, ruotsi ja saksa.

Tärkeimmät työvälineet: Lentokone sekä sen ohjaamotietokone, lentolaukku ja vesipullo.

Motto: Jos et koskaan tavoittele unelmiasi, et koskaan saavuta niitä.

Nainen, jota ihailee: ”Lentokapteeni Orvokki Kuortti oli aikansa edelläkävijä. Orvokki syntyi vuonna 1932, ja hänen nuoruudessaan naisten hakeutuminen ilmailualalle, ja nimenomaan ohjaamon puolelle, oli todella vaikeaa.”

Uran käännekohdat

Ilmailuopiston opinnot, 2012–2014

”Hakuprosessissa karsitaan pois kaikki alalle sopimattomat tyypit. Vaikka olemme kaikki omanlaisiamme persoonia, tulemme hirveän hyvin toimeen keskenämme.”

Ensimmäinen lento yksin, 2012

”Ensimmäinen yksinlento pienkoneella Malmin lentokentältä oli ikimuistoinen kokemus. Kun astuin ulos koneesta, kurssikaverini odottivat minua hallilla vesisankojen kanssa. Koulussa oli tapana, että jokainen ensimmäistä kertaa yksin lentävä kastetaan. Kirjaimellisesti.”

Työllistyminen Finnairille, 2016

”Vaikka naisia on ohjaamossa prosentuaalisesti paljon vähemmän kuin miehiä, en ole ikinä kokenut syrjintää. Ohjaamossa olemme kaikki tasavertaisia.”

Kuvat: Lasse Leckin

Katso myös:

Janni Hussi: "En halua heittäytyä suhteeseen, ellei toisen ajatteleminen saa sydäntäni hakkaamaan"

19-vuotias Milja on paras ystävä mumminsa kanssa – "Ihailen sitä, kuinka rakkaudella hän huolehtii pyörätuolissa istuvasta miehestään"

Valitsimme vuoden parhaat kauneustuotteet – tässä ovat Cosmopolitan Beauty Awards 2018 -voittajat