Anne ja Saara ovat kolmekymppisiä naisia. Viehättäviä, fiksuja ja sosiaalisia. Kumpikaan heistä ei ole koskaan seurustellut vakavasti. Miksi?

Anne, 32, haaveilee poikaystävästä tiistai-iltana ja lomalla.

”Minulla on muutamia ajatuksia, miksi en ole koskaan seurustellut vakavasti. Jostain syystä seurustelu ei ole koskaan tuntunut tärkeältä tai tarpeelliselta. Olen ajatellut näin teinistä saakka. Lyhyitä, muutaman kuukauden hengailuja minulla on ollut aina, mutta ei mitään pidempää. En ole koskaan sanonut rakastan sinua.

Jo nuorempana minusta tuntui hassulta, jos jouduin selittelemään menojani tai sitä, kenen kanssa olin jutellut bileissä. Seurustelevia ystäviäni tällainen ei koskaan näyttänyt häiritsevän. Minua ahdisti. Nautin vapaudestani. Omasta ajastani ja spontaaneista päätöksistäni. Äitini on kertonut, että olen lapsesta saakka viihtynyt erinomaisesti myös yksin.

Kun olin 25, minulla oli kriisi, että en ole koskaan seurustellut. Jouduin selvittämään ajatuksiani siitä, miksi minulla ei ole poikaystävää tai miksi en niin kovasti halunnut sellaista. Paniikkini johtui siitä, että kaikki ympärilläni seurustelivat. Ensimmäiset menivät naimisiin ja saivat lapsia. Mietin, pitäisikö minunkin aloittaa suhde vain, koska olin siinä iässä.

En tehnyt niin. Onneksi. Ei kenenkään pitäisi seurustella siksi, että olisi joku. Se ei olisi oikein itseä eikä toista kohtaan. Enhän minäkään haluaisi, että joku olisi kanssani paremman puutteessa. Odotan suurta tunnetta. Sitä, että ihastun niin, että jalkani lähtevät alta. Jos tuntuu, että homma ei kehity tähän suuntaan, en jatka juttua muutamia treffejä pidemmälle.

Tilanteeni ei johdu siitä, että en tapaisi miehiä. Päinvastoin. Olen sosiaalinen, minulla on laaja ystäväpiiri ja käyn ulkona. Tapaan uusia ihmisiä lähes viikoittain. Suurin haasteeni kumppanin löytämisessä on, että en kiinnostu tarpeeksi. Joku ihastuu viikoittain, toinen kerran vuodessa. Minä harvoin. Viimeksi, kun kiinnostuin todella, mies oli varattu. Periaatteeni on, että varattuihin miehiin ei kosketa.

En koe, että valitsisin tietoisesti miehiä, joiden tiedän olevan hankalia tai mahdottomia saada. Niin vain käy. Rakastumista ei voi pakottaa. En voi päättää, että nyt rakastun. On eri asia todeta, että haluaa panostaa uraansa. Rakkaus tulee, jos on tullakseen. Siksi en ole Tinderissä tai nettideittaile. Joku voisi sanoa, että en yritä tarpeeksi. En näe asiaa noin. En halua deittailla netissä, vaan tavata ihmisiä kasvokkain ja oikeassa elämässä. Haluan nähdä, miltä toinen näyttää. Miltä hän vaikuttaa? Minkälaisia eleitä hänellä on?

Joskus ystäväni kysyvät, olenko liian pelokas rakastumaan tai onko minulla jokin trauma. En voi tietenkään olla sataprosenttisen varma, mutta uskon, että ei. Ihmiset ovat erilaisia. Näkeehän sen siitäkin, minkälaisia suhteita on. Se, mikä sopii yhdelle, on toiselle kauhistus. Minä en vain ole vielä kohdannut sitä oikeaa.

Toki seurustelua olisi jossain vaiheessa hauska kokeilla. Jos näin ei käy, elän eteenpäin. En juuri haaveile perheestä tai lapsista. Ehkä tämäkin vaikuttaa siihen, miksi viihdyn yksin. Toki voi olla, että kolmen vuoden päästä olen eri mieltä. Mutta olen aina ollut hyvä elämään hetkessä.

Totta kai kaipaan välillä poikaystävää. Olisi ihanaa, jos voisi tavallisena tiistai-iltana katsoa televisiota vierekkäin tai lähteä elokuviin. Leffaan voi mennä ystävänkin kanssa, mutta se on eri asia. Kun haaveilen seurustelusta, haaveilen siitä, että vierelläni olisi se merkityksellinen ihminen. Joku, jolle kertoa päivän kuulumiset. Myös matkustellessa kumppanin kaipuu iskee. Rakastan reissaamista. Jos minulla olisi poikaystävä, haluaisin suunnitella hänen kanssaan parin kuukauden matkaa maailman ympäri. Tai monen viikon road trippiä, jonne lähtisimme ilman suunnitelmia. Tällaisia matkoja on hankalampi toteuttaa ystävän kanssa.

Joskus joku sanoo, että olet varmaan yksinäinen, koska asut yksin etkä seurustele. Vaikka olen yksin, en ole yksinäinen. Epätoivoakaan en itsessäni tunnista. Tuntuu hassulta sanoa, mutta uskon, että ottajia olisi. En vain ole tarpeeksi kiinnostunut, jotta olisin valmis luopumaan nykytilanteestani.

Olen elänyt omannäköistä, täyttä elämää. Olen opiskellut korkeakoulututkinnon ja luonut uraa toivomallani alalla. Olen tutustunut itseeni. Olen toteuttanut haaveitani ja pärjännyt. Se on ollut tärkeää. Minulla on omistusasunto pääkaupungissa alueella, jossa tapahtuu aina. Minulla on ystäväni ja vanhempani. Heille ja itselleni riitän näinkin. Pilke silmäkulmassani sanon, että vanhempani ovat jo luovuttaneet. He eivät enää kysy, olenko löytänyt jonkun. Se on hienoa, sillä oletan, että he toivoisivat lapsenlapsia.

Ehkä seurustelemattomuudessa on kyse myös murroksesta. Perinteinen avioliitto ja parisuhde eivät ole enää kaikille maaleja, joita kohti pyrkiä. On yhä enemmän erilaisia suhteita ja tapoja elää. Jos seurustelisin, voisin hyvin asua kumppanini kanssa erillään. Miksi mennä tietyn kaavan mukaan? Luulen, että tulen aina olemaan nainen, joka tarvitsee vapauttaan ja tilaansa, vaikka rinnalla olisi unelmien mies.”

Saara, 31, ei halua tyytyä ihan kivaan. Perheen perustaminen kuitenkin kiinnostaisi.

”Kun olin 17, deittailin vuoden verran parikymppistä poikaa. Kai tätä voisi kutsua seurusteluksi, vaikka emme koskaan sopineetkaan, että olemme yhdessä. Viihdyin pojan kanssa. Hän oli kiva ja komea. En kuitenkaan ollut rakastunut. Hän oli enemmän kaveri. Tapailimme, koska ajattelin, että seurustelua kuuluu kokeilla. Monella ystävällänikin oli joku.

Vuoden päästä poika sanoi, että homma ei toimi. Että hänestä ei tunnu siltä, miltä pitäisi. En ollut surullinen, koska ajattelin samoin. Olin jopa helpottunut. Ajattelin, että hyvä. Nyt olen seurustellut, enää ei tarvitse. Tämän jälkeen minulla oli muutamia yhden yön juttuja ja lyhyitä tapailuja.

Parikymppisenä rakastuin niin, että järkeni meinasi lähteä. Mies oli 20 vuotta vanhempi ja naimisissa. Suhteemme oli tietenkin salainen. Siksi en ajattele, että olisimme seurustelleet. Emme koskaan tehneet asioita, joiden koen liittyvän seurusteluun. Emme menneet esimerkiksi käsi kädessä juhliin. Kaikesta huolimatta tapailimme yli kaksi vuotta. Siksi tiedän, miltä rakastuminen ja rakastaminen tuntuvat. Kun päätimme, että emme voi enää jatkaa, tunsin kuolevani. Koin menettäväni sielunkumppanini ja parhaan ystäväni. Erosta toipuminen vei vuosia. Tarvitsin uusia ystäviä ja ajanjakson ulkomailla, jotta sain itseni kootuksi. Vasta nyt, kahdeksan vuoden jälkeen, voin sanoa, että olen selvinnyt. Enää miehen ajatteleminen ja satunnainen näkeminen eivät satu. Kaikesta huolimatta olen kokemastani kiitollinen. Ilman tätä en olisi minä.

Tämän jälkeen tuli taas viritelmiä, mutta mistään ei kehittynyt vakavampaa. En tuntenut samalla tavalla kuin rakastamani miehen kanssa, joten en nähnyt tarpeelliseksi aloittaa suhdetta. Vuosi sitten minulla oli taas noin vuoden kestävä tapailu erään miehen kanssa. Hän oli paperilla täydellinen. Korkeakoulutettu, komea, mukava, kiinnostunut ruoanlaitosta, urheilullinen ja mikä tärkeintä: hyvä minulle. En silti tuntenut niin, kuin olisi pitänyt. Lopetin juttumme. En halua ihan kivaa elämää, kun tiedän, että olemassa on enemmän. Olen mieluummin yksin kuin puolivillaisessa suhteessa.

Tämä on ehkä ristiriitaista, mutta silti suurin haaveeni on saada joku päivä lapsia ja mennä naimisiin. Haluaisin perheen. Jaksan olla myönteinen ja uskoa, että haaveeni toteutuu. Uskon kohtaloon. Sydämessäni on toivo, että iso rakkaus osuu minunkin kohdalleni. Se ei vain ole tapahtunut vielä. Jos ystäväni ihmettelevät, kuinka olen niin rauhallinen, naurahdan. Ei ole kiire. Olen 31. Ainoa, jota välillä murehdin on lasten saaminen. Se on fakta, että naiset eivät voi lykätä tätä päätöstä loputtomiin. Lohduttaudun, että siltikin minulla lienee noin kymmenen vuotta aikaa. Yksin en halua perustaa perhettä. Olen miettinyt tätä, koska muutama vanhempi ystäväni on hankkinut lapsen yksin, kun sopivaa miestä ei ole osunut kohdalle.

En harrasta nettideittailua. Se tuntuu hurjalta. En halua valita ihmisiä kuin kaupan hyllyltä. Tuntuu absurdilta ruksia kohtia, joissa kysytään tulotasosta tai pituudesta. Jos rakastun, sillä ei ole väliä, vaikka mies olisi kymmenen senttiä lyhyempi veneenrakentaja. Silti kuulen, että olen nirso. Jos nirsoksi tekee se, että en halua seurustella väkisin, olkoon niin. Nirso en ole kuitenkaan siinä mielessä, että suostuisin katsomaan vain miehiin, jotka ovat esimerkiksi maistereita.

Niin kauan, kun elän sinkkuna, aion nauttia. En tule koskaan olemaan se, joka istuu kotona odottamassa. Matkustelen, tapaan ystäviäni, harrastan, teen töitä. Olen kiitollinen, että olen saanut elää näin pitkään yksin. Minulla on ollut aikaa toteuttaa itseäni. Minun ei ole tarvinnut luopua mistään. Joskus mietin, miten eri tavalla elämäni olisi voinut mennä, jos olisin jäänyt nuorempana jonkun pojan matkaan. Olisinko äiti? Eläisinkö omakotitalossa?

En ole surullinen tai pahoillani. Ainoastaan välillä haikea. Esimerkiksi, kun ystäväni menevät naimisiin, minulla olisi ihanaa mennä juhliin kultani kanssa. Kun saan kutsun, ajattelen muutaman sekunnin, että olen vaivaksi hääparille. Että mihin se Saara nyt sijoitetaan istumaan. Onneksi tunne menee pois. Tiedän myös, että läheiseni eivät oikeasti ajattele näin.

Muutama viikko sitten olin juhlissa, jossa tapasin kaverini, jota en ollut nähnyt vuoteen. Kun hän näki minut hän huudahti hetken juteltuamme, että eikö sinulla vieläkään ole miestä. Hämmennyimme kumpikin. Hän siksi, että sanoi noin ja minä siksi, että aloin miettiä, että totta. Minulla ei vieläkään ole miestä. Onneksi pystyin tällöinkin palauttamaan mieleeni uskon. Ajatuksen siitä, että kyllä se oikea osuu kohdalleni vielä joku päivä.”

Teksti: Sanna Kekki

Katso myös:

Tee nämä 10 asiaa ennen kuin sitoudut

8 kiusallista hetkeä, jotka vain sinkut voivat ymmärtää

Sinkku, tee itsellesi säännöt

HBO:n palkittu sarja Big Little Lies saa jatkoa. Mutta voiko toinen tuotantokausi täyttää korkeiksi nousseet odotuksemme? 

Kuukausia jatkuneet vihjailut Big Little Lies -sarjan toisesta kaudesta saivat vihdoin vahvistuksen. HBO kertoi, että Liane Moriartyn romaaniin perustuva minisarja saa todella saa jatkoa. Uutta aletaan tehdä ensi vuoden aikana. Hurraa!

Tähän asti olemme olleet epäluuloisia sarjan tulevaisuudesta, sillä myöskään Moriartyn romaanille ei ole olemassa jatko-osaa. Nyt kirjailijan kerrotaan kuitenkin kehitelleen tarinaan uusia käänteitä, jotta toinen kausi voidaan toteuttaa. 

Nicole Kidman teki ensimmäisellä kaudella ylistetyn roolisuorituksen väkivaltaisessa avioliitossa elävänä Celeste-nimisenä vaimona ja äitinä. Hänen puolisoaan Perryä näytteli ruotsalainen Alexander Skarsgård. Lisäksi nimekkäässä näyttelijäjoukossa nähtiin muun muassa Reese WitherspoonZoë Kravitz ja Shailene Woodley.

HBO ei ole vielä kertonut, ovatko samat näyttelijät mukana myös tulevan kauden jaksoissa. Kidman ja Witherspoon ovat kuitenkin jo hehkuttaneet tulevaa kautta julkisuudessa. 

- Toinen kausi antaa meille mahdollisuuden tarkastella Montereyn perheiden kiehtovia ja monimutkaisia tarinoita syvällisemmin, Witherspoon hehkutti The Hollywood Reporterin mukaan. 

- Olen innoissani, että pääsemme työskentelemään lahjakkaan ja arvostetun ohjaaja Andrea Arnoldin kanssa. 

Arnold on ohjannut muun muassa elokuvan Fish Tank (2009) ja tulee korvaamaan ensimmäisen kauden ohjanneen Jean-Marc Valléen. Arnoldilla on paineita, sillä Valléen kädenjälki hipoi ensimmäisellä kaudella täydellistä. Toivottavasti uudet jaksot täyttävät korkeiksi nousseet odotuksemme!

Kuva: HBO Nordic

Katso myös:

Paluun tekevä Pikku G: ”Minun piti aikuistua suosion keskellä todella nopeasti

Testasimme peitevoiteet – voittajatuote kätkee kavoilta punaisuuden, näpyt ja tummat silmänaluset

Vloggaaja ja laulaja Saara: ”Jos ajelet hiuksesi ja lopputulos näyttää kamalalta, mitä sitten?"

Sopivat varusteet tekevät kotoilusta mukavampaa. Nämä haluamme omaankin kotiimme!

Fleeceaamutakki, 29,99 e, Lindex.

Tuoksutyynyt pitävät vaatekaapin freesinä. 13,90 e, Stockmann.com.

Ylellinen Tata Harper Smoothing Body Scrub -kuorintavoide sopii luonnonkosmetiikkafaneille. 78 e.


Samettipyjama, 36 e, Lindex.


 

Foreo Luna Play -kasvoharja tekee ihonhoidosta helppoa. 36 e.

Cilla's Siisti sitruuna-rosmariini-suihke (saattaa) kannustaa siivoamiseen. 14,90 e.

Kullanvärinen pumppupullo saippualle, 49,95 e, Ellos.

Täytä korurasia ystäväsi lempiherkuilla. 36 e, Indiska.

Samettisen päiväpeiton alle on kiva kääriytyä Netflixin ja sipsipussin kanssa. 129 e, H&M.

Pehmeät tohvelit 14,99 e, H&M.


Byredon kynttilät valmistetaan käsityönä Ranskassa. Bohemia-tuoksukynttilä, 55 e, kicks.fi.

Kylppäripakkaus sisältää kaksi vohvelipyyhettä sekä saippuan. 38 e, Ellos.


 

Kivikeraaminen hajuvesipullo, 9,99 e.


Jouluneule, 24,95 e, Gina Tricot.

Kuvat: valmistajat

Katso myös:

Tämä kuosi on taas ajankohtainen – toimii täydellisesti myös asusteissa

Testasimme peitevoiteet – voittajatuote kätkee kavoilta punaisuuden, näpyt ja tummat silmänaluset

Vloggaaja ja laulaja Saara: ”Jos ajelet hiuksesi ja lopputulos näyttää kamalalta, mitä sitten?"