Kiinnostavaan tyyppiin törmääminen ja suhteen syventäminen ystävyydeksi tuntuvat aikuisena miltei mahdottomilta tehtäviltä.

Tapaan kaverin tupaantuliaisissa mukavan tytön. Hänellä on veikeä nauru, hauskoja juttuja ja soittoäänenä Lambada. Viimeistään silloin, kun se kajahtaa ilmoille, olen varma, että meillä synkkaisi. Täyttäähän oma Don't Stop Believin' -soittoääneni tanssilattian Ruotsinlaivalla siinä missä hänen Lambadansakin. Ystävätutkani väpättää siihen malliin, että haluaisin ehdottaa hänelle, että tapaisimme joskus uudestaan. Jostain syystä sen sanominen ääneen on kuitenkin hankalaa.

     − Aloitteen tekeminen ei ole yksinkertaista. Ihmiset pelkäävät osoittaa kiinnostuksensa, koska silloin asettaa itsensä alttiiksi torjunnalle, sosiaalipsykologi Päivi Kohta Nyyti ry:stä kertoo. Kohta vetää opiskelijoiden henkistä hyvinvointia ja elämänhallintaa ajavassa järjestössä nettiryhmiä ja hengailuiltoja, joissa tarjotaan mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin. Monesti keskusteluissa teemaksi nousee juurikin aloitteenteon hankaluus.

     Ystävyyssuhteita ja parisuhteita aloittaessa pätee samanlainen logiikka, mutta jostain syystä ystävyyden kohdalla kynnys heittäytyä voi tuntua jopa korkeammalta kuin potentiaalisessa parisuhteessa. Ehkä siksi, että pokailussa voi aina nostaa pöytään sen hetken huuma -kortin.

Moi on hyvä alku

Mitä enemmän ikävuosia kertyy, sitä vaikeammaksi ystävystyminen muodostuu. Lapsena ystävystyminen oli mutkatonta, kun uusia kavereita saattoi löytää jo kotipihasta. Toista se on nyt. Jos oma elämäntilanne on pysynyt vuosia samana, on hyvin todennäköistä, ettei ystäväpiirissäkään ole tapahtunut muutoksia. Vapaa-aikaa vietetään niiden ihmisten kanssa, joihin tutustui ehkä jo silloin, kun suussa oli vielä maitohampaita. Tuttuus tuo turvaa, eikä uusia kasvoja välttämättä edes huomaa tarvitsevansa.

     − Moni ei kaipaa uusia ystäviä ennen kuin elämäntilanne muuttuu. Kun eroaa kumppanistaan, saa lapsen tai muuttaa uudelle paikkakunnalle, elämään voi tulla tarvetta ja tilaa uudelle ihmissuhteelle. Porukan ainoa sinkku voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi tai tuore äiti kaivata vertaistukea, Kohta pohtii.

     Aina ystäväpaletin sekoittamiseen ei vaadita isoa myllerrystä, joskus sitä vaan kaipaa elämäänsä sosiaalista piristysruisketta. Työpaikka vilisee helposti hyvänpäiväntuttuja, mutta ne suhteet syvenevät vain harvoin aidoksi ystävyydeksi. Miten elämään voisi löytää jonkun, joka olisi enemmän? Ihmisen, jonka kanssa kaikki palaset loksahtaisivat kohdalleen, jonka seurassa voisi olla täysin oma itsensä ja jolle voisi kertoa kuulumisensa rehellisesti.

     Kohtan mielestä yksi syy ystävystymisen tahmeudelle on kiire. Työn, harrastusten ja jo olemassa olevien ihmissuhteiden ulkopuolelle ei jää paljoakaan liikkumavaraa. Päivät ovat täysiä, vaikkei kalenterissa lukisikaan mitään erityistä.

     − Jos arjessa kulkee vain työpaikan, kaupan, ryhmäliikuntatunnin ja kodin väliä, on nähtävä vaivaa tavatakseen uusia ihmisiä.

     Missä niitä potentiaalisia uusia bestiksiä sitten tapaisi? Kohta sanoo, että mikä tahansa tilanne, jossa on läsnä ihmisiä, on hyvää maaperää ystävyydelle. Se ei kysy paikkaa, vaan rohkeutta tehdä aloite. Suomessa paljon parjattu small talk on hyvä alku ystävyydelle. Samoin kuin pelkkä iloisesti ilmoille heitetty tervehdyskin. Kaava on yleensä nimittäin sama: kaksi ihmistä, jotka tapaavat toisiaan viikoittain esimerkiksi saman harrastuksen parissa alkavat pikkuhiljaa moikkailla toisiaan. Kohta he vaihtavat jokusen sanan ja tiedonmurun itsestään. Silloin voi paljastua lisää yllättäviä tekijoitä − liimaa, jota ihmissuhteissa tarvitaan.

     Samanlaisen aloitteen voi siis tehdä myös sen mukavanoloisen uuden työkaverin kanssa, joka istuu kanssasi joskus samassa lounaspöydässä tai sen hyväntuulisen alakerran naapurin, johon törmäät viikoittain taloyhtiön pesutuvassa. He eivät vielä tunne sinua, mutta voisivat hyvinkin haluta tutustua. Kuka tietää, ellet kokeile?

Kohtaavatko kemiat?

Ihastumisen aiheuttama hullaantumisentunne hohkaa uusissa ystävyyssuhteissakin. Silloin haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa toisen kanssa ja olla parempi versio itsestään. Kaikki on uutta ja jännittävää, eivätkä toisen tavat vielä ärsytä. Ystävyyttä kannattaa kuitenkin rakentaa maltilla. Syvimpiä salaisuuksia ei kannata iskeä tiskiin heti kättelyssä, eikä toiseen olla liian tiiviisti yhteydessä, varsinkaan jos tämä on hitaasti lämpenevää sorttia.

     − Syvä ystävyys rakentuu ajan kanssa. Usein pikaystävyydet syntyvät nopeasti, mutta myös loppuvat nopeasti. Uuden tuttavuuden kanssa ei kannata heti mennä yhdistävän mukavuusalueen ulkopuolelle. On hyvä pysytellä aluksi tutuissa ympyröissä.

     Jos siis olet tavannut hauskan tyypin vaikkapa maalauskurssilla, on helpompaa kysyä, onko tämä nähnyt jo sen paljon kehutun uutuusnäyttelyn kuin pyytää kahville.

     − Varsinkin tutustumisen alkuvaiheessa tekeminen yhdistää enemmän kuin oleminen. Kun toista ei vielä tunne, kahvilla istuminen ja itsestään puhuminen voivat tuntua epäluonnollisilta.

     Vaikka speksit olisivat kohdillaan, kaikista ei vain tule ystäviä. Se maaginen kemia, josta puhutaan ihastumisen yhteydessä, on mukana myös ystävyydessä. Pitää olla aikaa ja halua antaa toiselle jotain itsestään ja ottaa uusi ihminen elämäänsä.

     − Ei kaikkien kanssa tarvitse tuntea sielujen sympatiaa. Myös jonkun asian ympärille rakentunut kaverisuhde on arvokas, Kohta sanoo.

     Entäs se mukava tyttö niistä tupareista? Olisi tietysti mukavaa kertoa, että meistä on jo tullut ystäviä, jotka jakavat kasarihenkisen musiikkimaun lisäksi muutakin. Ehkä jonain päivänä meistä vielä tuleekin, sillä ilmassa taitaa olla molemminpuolista kiinnostusta. Tupareita seuraavana päivänä häneltä oli nimittäin tullut Facebookiin kaveripyyntö.

Lue lisää aiheesta tällä viikolla ilmestyneestä elokuun Cosmosta, jossa sydänystävät kertovat, miten ovat solmineet aikuisiällä syntyneitä ystävyyssuhteitaan!

Lue myös:

3 ystävää, jotka jokainen nainen tarvitsee

Nämä ominaisuudet erottavat bestiksesi muista kavereistasi

Näin kerrot totuuden ystävällesi loukkaamatta häntä

Teksti: Lena Nelskylä

Kuva: MVPhotos

Liikennelentäjä Pia Stenholmilla on takanaan yli miljoona lennettyä kilometriä. Kaupungit ja työkaverit vaihtuvat päivittäin, mutta yksi asia pysyy samana: intohimo ilmailuun

Työnkuva

Pia Stenholm työskentelee Finnairilla perämiehenä, tai epävirallisemmin ”toisena ohjaajana”. Pia siis vastaa kapteenin kanssa lennon suorittamisesta. Kapteenilla on aina hiukan isompi vastuu ja velvollisuus, mutta itse lentämistä kapteeni ja perämies tekevät lennoilla saman verran.

– Lentäjän työ on normaalioloissa suhteellisen helppo työ, jossa pääsee kuitenkin päivittäin haastamaan itseään ja ottamaan vastuuta, Pia kertoo.

Hyvä fyysinen kunto on lentäjälle etu. Työssä on jaksettava istua pitkiä aikoja putkeen, ja kropan on kestettävä vuorotyön tuomat rasitteet. Lentäjän työ ei ole välttämättä paras valinta silloin, jos ihminen on luonteeltaan kova stressaamaan.

– Ikävämpiä ovat tilanteet, kun eteen tulee jotain meistä riippumatonta, kuten huono sää, joka estää lennon lähdön tai laskeutumisen aikataulussa. Otsalle nousee pieniä hikikarpaloita, kun tietää, että myöhästyminen vaikuttaa jokaiseen koneessa istuvaan matkustajaan.

Pia oli 7-vuotias, kun hän matkusti ensimmäistä kertaa lentokoneella. Ilmailu kiehtoi jo lapsena, mutta Pia haaveili aluksi lentoemännän ammatista. Uravalinta kuitenkin konkretisoitui lopullisesti teini-iässä isän kannustamana.

Koulutus

Pia muutti 16-vuotiaana Vääksyyn, jossa hän kävi ilmailulukion. Sen jälkeen Pia haki ilmailuopistoon.

– Jo pelkkä hakeminen opistoon kesti kahdeksan kuukautta. Meiltä testattiin muun muassa looginen päättelykyky sekä avaruudellinen hahmotuskyky. Yhdessä testissä meidän piti istua pimeässä huoneessa ja tuijottaa pomppivaa palloa. Aina kun pallo pomppasi pidemmälle, piti painaa nappia, Pia muistelee.

Pia pääsi ensimmäisellä yrittämällä opiskelemaan ammattilentäjäksi. Koulutus ei kuitenkaan alkanut heti. Ilmailuopistossa aloittavat oppilaat jaetaan useaan ryhmään, ja ryhmät aloittavat opinnot eri aikaan. Pia päätti silloin hakea Tampereen teknilliseen yliopistoon lukemaan tietojohtamista.

– Ajattelin, että olisi hyvä luoda itselleen myös suunnitelma b, sillä lentäminen on erittäin suhdanneherkkä ala.

Lopulta Pia aloitti ilmailualan opinnot 21-vuotiaana. Kun hän valmistui, Suomen talousnäkymät olivat heikot. Pia ehti aloittaa liikennelentäjän uran ulkomailta, kunnes paikka Finnairilta aukesi. Nyt hän on ollut perämiehenä vuoden.

– Yksi tärkeimmistä taidoista tällä alalla on sosiaalisuus ja se, että tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Saatan istua saman tyypin kanssa ohjaamon oven takana kymmenen tuntia putkeen. Lisäksi koneen matkustamohenkilökunta vaihtuu jokaisella lennolla. Myös tylsyyttä on kestettävä, eikä lentäjän keskittyminen saa herpaantua missään vaiheessa.

Parasta työssä

Pian mielestä työn suola ovat ihmiset, niin matkustajat kuin kollegatkin. Tiimityön tärkeys näkyy erityisesti ohjaamossa. Kapteeni ja perämies muodostavat kokonaisuuden, ja kummallakin on omat vastuualueensa.

– Voin aina luottaa siihen, että vedämme yhtä köyttä. Se onkin yksi syy, miksi töihin on niin kiva tulla.

Pian mukaan jokaisella ilmailualalla olevalla tyypillä on pakko olla jonkinlainen palo lentämiseen ja ilmailuun. Ilman sitä työ saattaa tuntua puulta, eikä niitä satunnaisia 14 tunnin työpäiviä jaksa suorittaa.

Urahaaveet

Pia kertoo, että hänellä on aina ollut unelma, jota kohti hän on mennyt.

– Nyt olen saavuttanut unelmani ammatillisesti. Ilmailulukiosta lähtien halusin olla lentäjä juuri nimenomaan Finnairilla.

Pian mukaan monet lentäjät lentävät jonkin aikaa Euroopan sisäisiä lentoja ja hakeutuvat sitten tekemään pidempiä, kaukokohteisiin suuntautuvia matkoja. Pialle Euroopan ja Lähi-Idän kohteet tuntuvat juuri nyt parhailta, eikä hän muuttaisi työssään mitään.

Pia uskoo, että tulevaisuudessa naisia nähdään enemmän liikennelentäjinä. Tällä hetkellä esimerkiksi Finnairilla naislentäjiä on 30, miehiä yli 900. Finnairin ensimmäiset naislentäjät ovat jo eläkkeellä, mutta silti Piankin uravalinnasta ollaan yllättyneitä hänen sukupuolensa takia.

– Kerran ennen lentoa ohjaamoon tuli vierailulle mies pienen poikansa kanssa. Isä totesi pojalleen, että katsos, tuo setä lentää meidät perille, viitaten vieressäni istuvaan kollegaan. Silloin minun oli pakko korjata, että kyllä se on tämä täti, joka lentää teidät tänään perille. Silloin tajusin, että maailma ei todellakaan ole vielä valmis.

CV

Pia Stenholm, 27, työskentelee liikennelentäjänä Finnairilla.

Koulutus: Valmistunut ammattilentäjäksi Suomen ilmailuopistosta. On lisäksi lukenut tietojohtamista Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Työpäivän pituus: 9–10 tuntia.

Kielitaito: Englanti, ruotsi ja saksa.

Tärkeimmät työvälineet: Lentokone sekä sen ohjaamotietokone, lentolaukku ja vesipullo.

Motto: Jos et koskaan tavoittele unelmiasi, et koskaan saavuta niitä.

Nainen, jota ihailee: ”Lentokapteeni Orvokki Kuortti oli aikansa edelläkävijä. Orvokki syntyi vuonna 1932, ja hänen nuoruudessaan naisten hakeutuminen ilmailualalle, ja nimenomaan ohjaamon puolelle, oli todella vaikeaa.”

Uran käännekohdat

Ilmailuopiston opinnot, 2012–2014

”Hakuprosessissa karsitaan pois kaikki alalle sopimattomat tyypit. Vaikka olemme kaikki omanlaisiamme persoonia, tulemme hirveän hyvin toimeen keskenämme.”

Ensimmäinen lento yksin, 2012

”Ensimmäinen yksinlento pienkoneella Malmin lentokentältä oli ikimuistoinen kokemus. Kun astuin ulos koneesta, kurssikaverini odottivat minua hallilla vesisankojen kanssa. Koulussa oli tapana, että jokainen ensimmäistä kertaa yksin lentävä kastetaan. Kirjaimellisesti.”

Työllistyminen Finnairille, 2016

”Vaikka naisia on ohjaamossa prosentuaalisesti paljon vähemmän kuin miehiä, en ole ikinä kokenut syrjintää. Ohjaamossa olemme kaikki tasavertaisia.”

Kuvat: Lasse Leckin

Katso myös:

Janni Hussi: "En halua heittäytyä suhteeseen, ellei toisen ajatteleminen saa sydäntäni hakkaamaan"

19-vuotias Milja on paras ystävä mumminsa kanssa – "Ihailen sitä, kuinka rakkaudella hän huolehtii pyörätuolissa istuvasta miehestään"

Valitsimme vuoden parhaat kauneustuotteet – tässä ovat Cosmopolitan Beauty Awards 2018 -voittajat

HBO:n palkittu sarja Big Little Lies saa jatkoa. Mutta voiko toinen tuotantokausi täyttää korkeiksi nousseet odotuksemme? 

Kuukausia jatkuneet vihjailut Big Little Lies -sarjan toisesta kaudesta saivat vihdoin vahvistuksen. HBO kertoi, että Liane Moriartyn romaaniin perustuva minisarja saa todella saa jatkoa. Uutta aletaan tehdä ensi vuoden aikana. Hurraa!

Tähän asti olemme olleet epäluuloisia sarjan tulevaisuudesta, sillä myöskään Moriartyn romaanille ei ole olemassa jatko-osaa. Nyt kirjailijan kerrotaan kuitenkin kehitelleen tarinaan uusia käänteitä, jotta toinen kausi voidaan toteuttaa. 

Nicole Kidman teki ensimmäisellä kaudella ylistetyn roolisuorituksen väkivaltaisessa avioliitossa elävänä Celeste-nimisenä vaimona ja äitinä. Hänen puolisoaan Perryä näytteli ruotsalainen Alexander Skarsgård. Lisäksi nimekkäässä näyttelijäjoukossa nähtiin muun muassa Reese WitherspoonZoë Kravitz ja Shailene Woodley.

HBO ei ole vielä kertonut, ovatko samat näyttelijät mukana myös tulevan kauden jaksoissa. Kidman ja Witherspoon ovat kuitenkin jo hehkuttaneet tulevaa kautta julkisuudessa. 

- Toinen kausi antaa meille mahdollisuuden tarkastella Montereyn perheiden kiehtovia ja monimutkaisia tarinoita syvällisemmin, Witherspoon hehkutti The Hollywood Reporterin mukaan. 

- Olen innoissani, että pääsemme työskentelemään lahjakkaan ja arvostetun ohjaaja Andrea Arnoldin kanssa. 

Arnold on ohjannut muun muassa elokuvan Fish Tank (2009) ja tulee korvaamaan ensimmäisen kauden ohjanneen Jean-Marc Valléen. Arnoldilla on paineita, sillä Valléen kädenjälki hipoi ensimmäisellä kaudella täydellistä. Toivottavasti uudet jaksot täyttävät korkeiksi nousseet odotuksemme!

Kuva: HBO Nordic

Katso myös:

Paluun tekevä Pikku G: ”Minun piti aikuistua suosion keskellä todella nopeasti

Testasimme peitevoiteet – voittajatuote kätkee kavoilta punaisuuden, näpyt ja tummat silmänaluset

Vloggaaja ja laulaja Saara: ”Jos ajelet hiuksesi ja lopputulos näyttää kamalalta, mitä sitten?"