Monia meistä masentaa joskus, mutta milloin masennuksesta pitää huolestua?

Monia meistä masentaa joskus. Se on ok. Mutta milloin masennuksesta pitää huolesta? Ja onko pahaa oloa pakko hoitaa lääkkeillä? Otimme selvää. 

Kaiken piti olla hyvin. Parikymppinen nainen oli kesän alussa saanut haluamansa opiskelupaikan ja muuttanut omaan asuntoonsa lähelle meren rantaa. Välit ystäviin olivat kunniossa, mutta läheiset arvelivat, että jäljellä on vain hyviä muistoja. Oli myös harrastuksia ja osa-aikatyö kahvilassa. 

Mutta nainen ei kertonut läheisilleen, että aamuisin hänellä oli niin paha olo, että hänen oli vaikea nousta sängystä. Ikävä entistä poikaystävää kohtaan ei hellitänyt. Päinvastoin. Se lisääntyi päivä päivältä. Naisen oli vaikea liikkua ihmisten ilmoilla. Muut opiskelijat luentosaleissa ahdistivat. Järki sanoi, että hätää ei ole, mutta sillä ei saanut taltutettua pelkoa ja kuristavaa oloa. 

Siksi eräänä aamua ennen joulua nainen soitti äidilleen ja sanoi, ettei jaksa. Äiti vei lääkäriin. Alkoi toipuminen masennuksesta, jota nainen ei ollut edes tajunnut sairastavansa. 

Nainen masentuu helpommin

Kristian Wahlbeck vastaa puhelimeen työhuoneessaan Helsingin Pasilassa. Wahlbeck on henkilö, joka tietää, miksi masennumme. Hän on psykiatrian erikoislääkäri ja Suomen mielenterveysseuran kehitysjohtaja, joka on työskennellyt mielen kysymysten kanssa yli kaksikymmentä vuotta. Wahlbeck kertoo, että masennus on naisten sairaus. Se on naisilla kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä. Vuosittain viisi prosenttia väestöstä sairastuu masennukseen. Vastaava luku 25-34-vuotiaiden naisten kohdalla on 13 prosenttia. Miksi?

- Naisilla on enemmän paineita ja vaatimuksia. Listassa ovat täydellinen ulkonäkö, vartalo, ura, parisuhde, harrastukset, ystäväpiiri, Wahlbeck luettelee. 

Myös suuret elämänmuutokset voivat laukaista toivottoman olon. Tilan, jossa mikään ei tunnu miltään. Wahlbeck lohduttaa. Surua saa ja pitää tuntea. Se on normaalia. Se on mielemme tapa käsitellä tapahtuneita, päästä eteenpäin. Kuitenkin, jos vielä vuoden päästä erosta kumppaniaan kaipaa niin, että sattuu, on masennus ottanut liian hanakan otteen. Tällöin apua kannattaa hakea terveyskeskuksesta, työterveydenhuollosta tai opiskelijoiden terveydenhuollosta. Mutta mitä meille tarjotaan avuksi? Leöam lääkekorvaustilaston mukaan yli 408 500 ihmistä söi masennuslääkkeitä vuonna 2008. Viime vuonna luku oli 428 192. Mitä tämä kertoo? Miksi syömme yhä enemmän pillereitä?

Wahlbeckin mukaan syitä on kolme. Tunnistamme masennuksen aiempaa herkemmin ja uskallamme hakea siihen apua. Lääkkeitä määrätään kuitenkin myös siksi, että lääkäreillä ei aina vastaanottotilanteissa ole tarpeeksi aikaa selvittää, mikä olisi paras apu. Resepti on nopea ja helppo ratkaisu. 

-Lisäksi keskusteluhoidon heikko saatavuus lisää lääkkeiden käyttöä. Suomessa on liian hankalaa päästä terapiaan.

Ei ilman terapiaa

Usein masennuslääkkeet kuitenkin auttavat. Tasoittavat aivokemioita ja saavat kiinni elämään. Wahlbevk sanoo, että masennuslääkkeet aiheuttavat harvoin vakavia sivuvaikutuksia, eikä niihin voi koukuttua, kuten rauhoittaviin. 

-Masennuslääkkeitä pelätään turhaan.

Mutta masennusta ei Wahlbeckinkaan mielestä pitäisi hoitaa pelkällä lääkityksellä. Usein parhaimman ja kestävimmän lopputuloksen takaavat terapia ja lääkitys. Vasta terapiassa voimnme purkaa ja ymmärtää ajatuskulkujamme. Mutta siihen, että jaksamme käydä vastaanotolla, voivat lääkkeet olla apu. Kun lääkkeet aloittaa, niitä suositellaan syömään vähintään kuusi kuukautta. Muuten masennus voi jäädä kytemään ja uusiutua. Mutta onko lääkkeitä pakko syödä? Onko olemassa mittaria, jonka avulla tehdä päätös? 

Kyllä on. Sinä itse. Lääkäri uskoo, että kun pysähdymme ja kuuntelemme itseämme, löydämme meille parhaan vaihtoehdon. 

-Päätöksemme aloittaa tai olla aloittamatta lääkitys vaikuttavat arvomme ja mieltymyksemme. Se on ymmärrettävää ja oikein. Se, mikä antaa avun yhdelle, ei aina sovi toiselle. 

Wahlbeck uskoo, että meissä on paljon sisäistä voimaa. Usein paljon enemmän kuin luulemme. Voi hyvinkin olla, että pärjäämme vaikeiden aikojen yli ilman lääkkeitä. Joskus pelkkä keskusteleminen ystävän kanssa voi auttaa. Apua voi saada myös säännöllisestä unirytmistä, liikunnasta ja tietoisuustaidon opettelemisesta. Alkoholi kannattaa unohtaa. Usein se voimistaa ahdistusta. 

Mutta jos olo on kertakaikkisen synkkä ja toivoton, kannattaa lääkkeitä harkita. Muista aina ja kummassakin tilanteessa pitää mielessä kaksi neuvoa.

-Kuuntele itseäsi ja tee se, mikä tuntuu sinusta oikelta.

Koko artikkeli julkaistu alunperin huhtikuun Cosmossa.

Teksti: Sanna Kekki
Kuvat: MVPhotos  

Ihanimman lahjan eteen on uhrattu seteleiden sijaan aikaa. Herkullinen suolakeksifudge onnistuu aloittelevaltakin leipurilta!

Suolakeksifudge

Ainekset:

2 ½ dl kuohukermaa
2 ½ dl sokeria
ripaus suolaa
25 g voita
1 ½ rkl glukoosisiirappia
20 g suolakeksejä
100 g maitosuklaata
sormisuolaa

Tee näin:

Kiehauta kerma ja sokeri kattilassa. Lisää suola, voi ja glukoosisiirappi. Anna seoksen kuplia koko ajan sekoittaen noin 15 minuuttia tai kunnes se on selkeästi paksumpaa. Rouhi suolakeksit joukkoon. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun astiaan, ripottele pinnalle sormisuolaa ja anna jäähtyä. Leikkaa paloiksi.

Kuva: Juha Salminen

Katso myös:

Haluatko säästää? Kuusi vinkkiä, joiden avulla pääset oikeasti alkuun

Finnairin lentäjänä työskentelevä Pia Stenholm: ”Uravalinnastani ollaan yllättyneitä sukupuoleni takia”

Janni Hussi: "En halua heittäytyä suhteeseen, ellei toisen ajatteleminen saa sydäntäni hakkaamaan"

Liikennelentäjä Pia Stenholmilla on takanaan yli miljoona lennettyä kilometriä. Kaupungit ja työkaverit vaihtuvat päivittäin, mutta yksi asia pysyy samana: intohimo ilmailuun

Työnkuva

Pia Stenholm työskentelee Finnairilla perämiehenä, tai epävirallisemmin ”toisena ohjaajana”. Pia siis vastaa kapteenin kanssa lennon suorittamisesta. Kapteenilla on aina hiukan isompi vastuu ja velvollisuus, mutta itse lentämistä kapteeni ja perämies tekevät lennoilla saman verran.

– Lentäjän työ on normaalioloissa suhteellisen helppo työ, jossa pääsee kuitenkin päivittäin haastamaan itseään ja ottamaan vastuuta, Pia kertoo.

Hyvä fyysinen kunto on lentäjälle etu. Työssä on jaksettava istua pitkiä aikoja putkeen, ja kropan on kestettävä vuorotyön tuomat rasitteet. Lentäjän työ ei ole välttämättä paras valinta silloin, jos ihminen on luonteeltaan kova stressaamaan.

– Ikävämpiä ovat tilanteet, kun eteen tulee jotain meistä riippumatonta, kuten huono sää, joka estää lennon lähdön tai laskeutumisen aikataulussa. Otsalle nousee pieniä hikikarpaloita, kun tietää, että myöhästyminen vaikuttaa jokaiseen koneessa istuvaan matkustajaan.

Pia oli 7-vuotias, kun hän matkusti ensimmäistä kertaa lentokoneella. Ilmailu kiehtoi jo lapsena, mutta Pia haaveili aluksi lentoemännän ammatista. Uravalinta kuitenkin konkretisoitui lopullisesti teini-iässä isän kannustamana.

Koulutus

Pia muutti 16-vuotiaana Vääksyyn, jossa hän kävi ilmailulukion. Sen jälkeen Pia haki ilmailuopistoon.

– Jo pelkkä hakeminen opistoon kesti kahdeksan kuukautta. Meiltä testattiin muun muassa looginen päättelykyky sekä avaruudellinen hahmotuskyky. Yhdessä testissä meidän piti istua pimeässä huoneessa ja tuijottaa pomppivaa palloa. Aina kun pallo pomppasi pidemmälle, piti painaa nappia, Pia muistelee.

Pia pääsi ensimmäisellä yrittämällä opiskelemaan ammattilentäjäksi. Koulutus ei kuitenkaan alkanut heti. Ilmailuopistossa aloittavat oppilaat jaetaan useaan ryhmään, ja ryhmät aloittavat opinnot eri aikaan. Pia päätti silloin hakea Tampereen teknilliseen yliopistoon lukemaan tietojohtamista.

– Ajattelin, että olisi hyvä luoda itselleen myös suunnitelma b, sillä lentäminen on erittäin suhdanneherkkä ala.

Lopulta Pia aloitti ilmailualan opinnot 21-vuotiaana. Kun hän valmistui, Suomen talousnäkymät olivat heikot. Pia ehti aloittaa liikennelentäjän uran ulkomailta, kunnes paikka Finnairilta aukesi. Nyt hän on ollut perämiehenä vuoden.

– Yksi tärkeimmistä taidoista tällä alalla on sosiaalisuus ja se, että tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Saatan istua saman tyypin kanssa ohjaamon oven takana kymmenen tuntia putkeen. Lisäksi koneen matkustamohenkilökunta vaihtuu jokaisella lennolla. Myös tylsyyttä on kestettävä, eikä lentäjän keskittyminen saa herpaantua missään vaiheessa.

Parasta työssä

Pian mielestä työn suola ovat ihmiset, niin matkustajat kuin kollegatkin. Tiimityön tärkeys näkyy erityisesti ohjaamossa. Kapteeni ja perämies muodostavat kokonaisuuden, ja kummallakin on omat vastuualueensa.

– Voin aina luottaa siihen, että vedämme yhtä köyttä. Se onkin yksi syy, miksi töihin on niin kiva tulla.

Pian mukaan jokaisella ilmailualalla olevalla tyypillä on pakko olla jonkinlainen palo lentämiseen ja ilmailuun. Ilman sitä työ saattaa tuntua puulta, eikä niitä satunnaisia 14 tunnin työpäiviä jaksa suorittaa.

Urahaaveet

Pia kertoo, että hänellä on aina ollut unelma, jota kohti hän on mennyt.

– Nyt olen saavuttanut unelmani ammatillisesti. Ilmailulukiosta lähtien halusin olla lentäjä juuri nimenomaan Finnairilla.

Pian mukaan monet lentäjät lentävät jonkin aikaa Euroopan sisäisiä lentoja ja hakeutuvat sitten tekemään pidempiä, kaukokohteisiin suuntautuvia matkoja. Pialle Euroopan ja Lähi-Idän kohteet tuntuvat juuri nyt parhailta, eikä hän muuttaisi työssään mitään.

Pia uskoo, että tulevaisuudessa naisia nähdään enemmän liikennelentäjinä. Tällä hetkellä esimerkiksi Finnairilla naislentäjiä on 30, miehiä yli 900. Finnairin ensimmäiset naislentäjät ovat jo eläkkeellä, mutta silti Piankin uravalinnasta ollaan yllättyneitä hänen sukupuolensa takia.

– Kerran ennen lentoa ohjaamoon tuli vierailulle mies pienen poikansa kanssa. Isä totesi pojalleen, että katsos, tuo setä lentää meidät perille, viitaten vieressäni istuvaan kollegaan. Silloin minun oli pakko korjata, että kyllä se on tämä täti, joka lentää teidät tänään perille. Silloin tajusin, että maailma ei todellakaan ole vielä valmis.

CV

Pia Stenholm, 27, työskentelee liikennelentäjänä Finnairilla.

Koulutus: Valmistunut ammattilentäjäksi Suomen ilmailuopistosta. On lisäksi lukenut tietojohtamista Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Työpäivän pituus: 9–10 tuntia.

Kielitaito: Englanti, ruotsi ja saksa.

Tärkeimmät työvälineet: Lentokone sekä sen ohjaamotietokone, lentolaukku ja vesipullo.

Motto: Jos et koskaan tavoittele unelmiasi, et koskaan saavuta niitä.

Nainen, jota ihailee: ”Lentokapteeni Orvokki Kuortti oli aikansa edelläkävijä. Orvokki syntyi vuonna 1932, ja hänen nuoruudessaan naisten hakeutuminen ilmailualalle, ja nimenomaan ohjaamon puolelle, oli todella vaikeaa.”

Uran käännekohdat

Ilmailuopiston opinnot, 2012–2014

”Hakuprosessissa karsitaan pois kaikki alalle sopimattomat tyypit. Vaikka olemme kaikki omanlaisiamme persoonia, tulemme hirveän hyvin toimeen keskenämme.”

Ensimmäinen lento yksin, 2012

”Ensimmäinen yksinlento pienkoneella Malmin lentokentältä oli ikimuistoinen kokemus. Kun astuin ulos koneesta, kurssikaverini odottivat minua hallilla vesisankojen kanssa. Koulussa oli tapana, että jokainen ensimmäistä kertaa yksin lentävä kastetaan. Kirjaimellisesti.”

Työllistyminen Finnairille, 2016

”Vaikka naisia on ohjaamossa prosentuaalisesti paljon vähemmän kuin miehiä, en ole ikinä kokenut syrjintää. Ohjaamossa olemme kaikki tasavertaisia.”

Kuvat: Lasse Leckin

Katso myös:

Janni Hussi: "En halua heittäytyä suhteeseen, ellei toisen ajatteleminen saa sydäntäni hakkaamaan"

19-vuotias Milja on paras ystävä mumminsa kanssa – "Ihailen sitä, kuinka rakkaudella hän huolehtii pyörätuolissa istuvasta miehestään"

Valitsimme vuoden parhaat kauneustuotteet – tässä ovat Cosmopolitan Beauty Awards 2018 -voittajat