Neljä Cosmo-naista kertoo, miten saat kaiken irti opiskelusta. 

”Seuraa intohimoasi”

Maaret Kallio, 39, psykoterapeutti, kouluttaja ja tietokirjailija

"Oma suunta löytyy, kun seuraa intohimoaan. Tiesin, että tahdon tehdä töitä ihmismielen kanssa, mutta jouduin hakemaan pitkään aihetta, joka tyydytti tiedonjanoni. Opiskelin yli kymmenen vuotta ja suoritin neljä tutkintoa, mutta matka on vieläkin kesken.

Pääsin lukion jälkeen opiskelemaan sosionomiaa ammattikorkeakouluun. Tajusin pian, etteivät opinnot olleet minua varten, mutta tunnollinen tyttö sisälläni puski koulun päätökseen. Se oli hyvä, sillä ilman tutkintoa en olisi voinut edetä seksuaali- ja psykoterapeutin jatko-opintoihin.

Pistin paukut opiskeluun, sitkeään työskentelyyn ja epämukavuuden jaksamiseen. Kun löysin intohimoni psykoterapian, uuden oppimisesta ei tullut loppua. Itselleen pitää kuitenkin olla armollinen, eikä opiskelun takia kannata nipistää esimerkiksi yöunista. Ainut mikä jälkeenpäin harmittaa on se, etten juhlinut enempää. Olin bilettämiseen opiskeluaikoinani aivan liian tunnollinen.”

”Tutustu ihmisiin”

Linda Liukas, 30, ohjelmoija ja lastenkirjailija

"En ole koskaan opiskellut tietojenkäsittelyä ja olen kauppakorkea-dropout. Se tulee monelle yllätyksenä. Työt veivät mennessään, eikä kouluun ole ollut tarvetta palata.

Olen opiskellut Turun kauppakorkeakoulussa sekä Aalto-yliopistossa visuaalista journalismia ja konetekniikkaa. Löysin siellä ympärilleni innostavia ja luovia tyyppejä, joiden kanssa teen edelleen töitä. Työn oppii tekemällä, mutta ilman opiskeluporukkaani en olisi lähtenyt vuodeksi Kalifornian Piilaaksoon, innostunut koodaamisesta, uskaltanut hakea töitä ulkomailta tai kirjoittaa kirjaani.

Nuorten olisi hyvä opiskella monipuolisesti itseään kiinnostavia asioita valmistumispaineesta huolimatta. Sisäiseen ääneen kannattaa luottaa. Toivon, että olisin haastanut itseäni rohkeammin enkä valinnut vain kursseja, joilla tiesin pärjääväni. Mitä sitten, vaikka todistuksessani olisi ollut ykkösiä! Ainakin olisin uppoutunut erilaisiin asioihin ja oppinut jotain uutta.”

”Kokeile rajojasi”

Minna Parikka, 36, kenkäsuunnittelija

Tiesin jo 15-vuotiaana, että tahdon kahta asiaa: kenkäsuunnittelijan ammatin ja opiskelupaikan ulkomailta. Lähdin opiskelemaan kenkäsuunnittelua heti lukion jälkeen De Monfort University -yliopistoon Englantiin. Läheiseni kannustivat ja tukivat, mutta olisin tehnyt saman päätöksen muiden mielipiteistä huolimatta.

Ulkomaille uskaltaminen kannatti. Ilman tukiverkkoa on rankkaa elää, mutta itsekseen pärjääminen antaa paljon. Ainut mikä harmittaa on se, että iso Lontoo pelotti niin paljon, että valitsin opiskelupaikaksi mieluummin pikkukylän. Alalla kuin alalla pitää olla siellä, missä tapahtuu.

Parhaan ohjeen olen saanut koulutusohjelmani johtajalta. Hän muistutti, että teemme vain kenkiä, emme rakettitiedettä. Se poisti turhan stressin. Suhtauduin opiskeluun kokeiluaikana, enkä survonut itseäni mihinkään muottiin. Kokeilin rajojani ja erilaisia tapoja tehdä. Opiskellessa ei ole vielä mikään kiire löytää omaa juttuaan.”

”Nauti vapaudesta”

Jaana Pelkonen, 39, kansanedustaja, yrittäjä ja mediatyöläinen

"Tein ennen opintojeni aloittamista töitä toimittajana ja juontajana. Media-ala ei kuulunut suunnitelmiini, mutta hain sen ansiosta valtiotieteelliseen opiskelemaan viestintää. Sivuaineena luin valtio-oppia. Poliittinen ura siinsi haaveissa, mutta pelkkä televisiosta tuttu naama ei riitä pitkälle.

Opiskeluaika oli kiireistä, sillä rahoitin opinnot lainan sijaan työllä ja hoidin viikoittain myös isovanhempieni asioita. Välillä harmittaa, ettei koulukavereille jäänyt aikaa, mutta olen iloinen, ettei lainaa jäänyt maksettavaksi.

Työläisperheen tyttönä opin varhain, että ahkeruus palkitaan. Kaikki työkokemus on opiskeluaikana arvokasta, sillä koskaan ei tiedä, mikä pesti johtaa mihinkin. Valmistumisesta ei kannata ottaa paineita, mutta opinnoissa on turha vitkutellakaan. Kaipaan opiskeluajoiltani vapautta. Opiskellessa tekemisistään on tilivelvollinen vain itselleen. Siitä kannattaa muistaa nauttia.” 

Pääkuva: MVPhotos

Ihanimman lahjan eteen on uhrattu seteleiden sijaan aikaa. Herkullinen suolakeksifudge onnistuu aloittelevaltakin leipurilta!

Suolakeksifudge

Ainekset:

2 ½ dl kuohukermaa
2 ½ dl sokeria
ripaus suolaa
25 g voita
1 ½ rkl glukoosisiirappia
20 g suolakeksejä
100 g maitosuklaata
sormisuolaa

Tee näin:

Kiehauta kerma ja sokeri kattilassa. Lisää suola, voi ja glukoosisiirappi. Anna seoksen kuplia koko ajan sekoittaen noin 15 minuuttia tai kunnes se on selkeästi paksumpaa. Rouhi suolakeksit joukkoon. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun astiaan, ripottele pinnalle sormisuolaa ja anna jäähtyä. Leikkaa paloiksi.

Kuva: Juha Salminen

Katso myös:

Haluatko säästää? Kuusi vinkkiä, joiden avulla pääset oikeasti alkuun

Finnairin lentäjänä työskentelevä Pia Stenholm: ”Uravalinnastani ollaan yllättyneitä sukupuoleni takia”

Janni Hussi: "En halua heittäytyä suhteeseen, ellei toisen ajatteleminen saa sydäntäni hakkaamaan"

Liikennelentäjä Pia Stenholmilla on takanaan yli miljoona lennettyä kilometriä. Kaupungit ja työkaverit vaihtuvat päivittäin, mutta yksi asia pysyy samana: intohimo ilmailuun

Työnkuva

Pia Stenholm työskentelee Finnairilla perämiehenä, tai epävirallisemmin ”toisena ohjaajana”. Pia siis vastaa kapteenin kanssa lennon suorittamisesta. Kapteenilla on aina hiukan isompi vastuu ja velvollisuus, mutta itse lentämistä kapteeni ja perämies tekevät lennoilla saman verran.

– Lentäjän työ on normaalioloissa suhteellisen helppo työ, jossa pääsee kuitenkin päivittäin haastamaan itseään ja ottamaan vastuuta, Pia kertoo.

Hyvä fyysinen kunto on lentäjälle etu. Työssä on jaksettava istua pitkiä aikoja putkeen, ja kropan on kestettävä vuorotyön tuomat rasitteet. Lentäjän työ ei ole välttämättä paras valinta silloin, jos ihminen on luonteeltaan kova stressaamaan.

– Ikävämpiä ovat tilanteet, kun eteen tulee jotain meistä riippumatonta, kuten huono sää, joka estää lennon lähdön tai laskeutumisen aikataulussa. Otsalle nousee pieniä hikikarpaloita, kun tietää, että myöhästyminen vaikuttaa jokaiseen koneessa istuvaan matkustajaan.

Pia oli 7-vuotias, kun hän matkusti ensimmäistä kertaa lentokoneella. Ilmailu kiehtoi jo lapsena, mutta Pia haaveili aluksi lentoemännän ammatista. Uravalinta kuitenkin konkretisoitui lopullisesti teini-iässä isän kannustamana.

Koulutus

Pia muutti 16-vuotiaana Vääksyyn, jossa hän kävi ilmailulukion. Sen jälkeen Pia haki ilmailuopistoon.

– Jo pelkkä hakeminen opistoon kesti kahdeksan kuukautta. Meiltä testattiin muun muassa looginen päättelykyky sekä avaruudellinen hahmotuskyky. Yhdessä testissä meidän piti istua pimeässä huoneessa ja tuijottaa pomppivaa palloa. Aina kun pallo pomppasi pidemmälle, piti painaa nappia, Pia muistelee.

Pia pääsi ensimmäisellä yrittämällä opiskelemaan ammattilentäjäksi. Koulutus ei kuitenkaan alkanut heti. Ilmailuopistossa aloittavat oppilaat jaetaan useaan ryhmään, ja ryhmät aloittavat opinnot eri aikaan. Pia päätti silloin hakea Tampereen teknilliseen yliopistoon lukemaan tietojohtamista.

– Ajattelin, että olisi hyvä luoda itselleen myös suunnitelma b, sillä lentäminen on erittäin suhdanneherkkä ala.

Lopulta Pia aloitti ilmailualan opinnot 21-vuotiaana. Kun hän valmistui, Suomen talousnäkymät olivat heikot. Pia ehti aloittaa liikennelentäjän uran ulkomailta, kunnes paikka Finnairilta aukesi. Nyt hän on ollut perämiehenä vuoden.

– Yksi tärkeimmistä taidoista tällä alalla on sosiaalisuus ja se, että tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Saatan istua saman tyypin kanssa ohjaamon oven takana kymmenen tuntia putkeen. Lisäksi koneen matkustamohenkilökunta vaihtuu jokaisella lennolla. Myös tylsyyttä on kestettävä, eikä lentäjän keskittyminen saa herpaantua missään vaiheessa.

Parasta työssä

Pian mielestä työn suola ovat ihmiset, niin matkustajat kuin kollegatkin. Tiimityön tärkeys näkyy erityisesti ohjaamossa. Kapteeni ja perämies muodostavat kokonaisuuden, ja kummallakin on omat vastuualueensa.

– Voin aina luottaa siihen, että vedämme yhtä köyttä. Se onkin yksi syy, miksi töihin on niin kiva tulla.

Pian mukaan jokaisella ilmailualalla olevalla tyypillä on pakko olla jonkinlainen palo lentämiseen ja ilmailuun. Ilman sitä työ saattaa tuntua puulta, eikä niitä satunnaisia 14 tunnin työpäiviä jaksa suorittaa.

Urahaaveet

Pia kertoo, että hänellä on aina ollut unelma, jota kohti hän on mennyt.

– Nyt olen saavuttanut unelmani ammatillisesti. Ilmailulukiosta lähtien halusin olla lentäjä juuri nimenomaan Finnairilla.

Pian mukaan monet lentäjät lentävät jonkin aikaa Euroopan sisäisiä lentoja ja hakeutuvat sitten tekemään pidempiä, kaukokohteisiin suuntautuvia matkoja. Pialle Euroopan ja Lähi-Idän kohteet tuntuvat juuri nyt parhailta, eikä hän muuttaisi työssään mitään.

Pia uskoo, että tulevaisuudessa naisia nähdään enemmän liikennelentäjinä. Tällä hetkellä esimerkiksi Finnairilla naislentäjiä on 30, miehiä yli 900. Finnairin ensimmäiset naislentäjät ovat jo eläkkeellä, mutta silti Piankin uravalinnasta ollaan yllättyneitä hänen sukupuolensa takia.

– Kerran ennen lentoa ohjaamoon tuli vierailulle mies pienen poikansa kanssa. Isä totesi pojalleen, että katsos, tuo setä lentää meidät perille, viitaten vieressäni istuvaan kollegaan. Silloin minun oli pakko korjata, että kyllä se on tämä täti, joka lentää teidät tänään perille. Silloin tajusin, että maailma ei todellakaan ole vielä valmis.

CV

Pia Stenholm, 27, työskentelee liikennelentäjänä Finnairilla.

Koulutus: Valmistunut ammattilentäjäksi Suomen ilmailuopistosta. On lisäksi lukenut tietojohtamista Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Työpäivän pituus: 9–10 tuntia.

Kielitaito: Englanti, ruotsi ja saksa.

Tärkeimmät työvälineet: Lentokone sekä sen ohjaamotietokone, lentolaukku ja vesipullo.

Motto: Jos et koskaan tavoittele unelmiasi, et koskaan saavuta niitä.

Nainen, jota ihailee: ”Lentokapteeni Orvokki Kuortti oli aikansa edelläkävijä. Orvokki syntyi vuonna 1932, ja hänen nuoruudessaan naisten hakeutuminen ilmailualalle, ja nimenomaan ohjaamon puolelle, oli todella vaikeaa.”

Uran käännekohdat

Ilmailuopiston opinnot, 2012–2014

”Hakuprosessissa karsitaan pois kaikki alalle sopimattomat tyypit. Vaikka olemme kaikki omanlaisiamme persoonia, tulemme hirveän hyvin toimeen keskenämme.”

Ensimmäinen lento yksin, 2012

”Ensimmäinen yksinlento pienkoneella Malmin lentokentältä oli ikimuistoinen kokemus. Kun astuin ulos koneesta, kurssikaverini odottivat minua hallilla vesisankojen kanssa. Koulussa oli tapana, että jokainen ensimmäistä kertaa yksin lentävä kastetaan. Kirjaimellisesti.”

Työllistyminen Finnairille, 2016

”Vaikka naisia on ohjaamossa prosentuaalisesti paljon vähemmän kuin miehiä, en ole ikinä kokenut syrjintää. Ohjaamossa olemme kaikki tasavertaisia.”

Kuvat: Lasse Leckin

Katso myös:

Janni Hussi: "En halua heittäytyä suhteeseen, ellei toisen ajatteleminen saa sydäntäni hakkaamaan"

19-vuotias Milja on paras ystävä mumminsa kanssa – "Ihailen sitä, kuinka rakkaudella hän huolehtii pyörätuolissa istuvasta miehestään"

Valitsimme vuoden parhaat kauneustuotteet – tässä ovat Cosmopolitan Beauty Awards 2018 -voittajat