Kun vauvabuumi iskee lähipiiriin, törmää aivan uusiin asioihin: ystävyyden muuttumiseen ja sosiaalisiin paineisiin lapsen hankkimisesta. 

Vieressäni bussipysäkillä on äiti ja vauva. Ihan pieni, ehkä vasta muutaman kuukauden ikäinen. Heidän vieressään on toinen äiti ja lapsi, joka itkee taukoamatta eikä luovuta, vaikka äiti hyssyttelee ja työntää vaunuja edestakaisin. Kohta paikalle tulee kolmas äiti rattaiden kanssa. He tietävät, etteivät kaikki mahdu samaan bussiin, viimeisenä tulleen on pakko jäädä odottamaan seuraavaa. Aivan sama vaikka olisi kuinka kiire, vauva levoton ja aurinko tuskaisen kuuma. Kovaäänisimmän vauvan itku tuntuu tarttuvan muihin vauvoihin niin, että kohta kaikki itkevät ympärilläni, ja äidit hytkyttävät vaunuja turhautuneina. Seison naisten ja vauvojen keskellä enkä voi olla ajattelematta: luojan kiitos! Helpotuksen huokaus on syvä ja tuttu, sillä olen ollut samanlaisessa tilanteessa monta kertaa aikaisemminkin. Kaveriporukassa, jossa melkein kaikilla muilla on jo lapsia.

Kerrataan nopeasti faktat. Tilastojen mukaan suomalaisnainen synnyttää esikoisensa 28,6-vuotiaana. Minä olen 27, naimisissa ja vakituisessa työpaikassa. Häidemme jälkeen olen joutunut vastaamaan oikealle ja vasemmalle: ei, en ole vielä raskaana. Ei, tämä on ihan alkoholillista siideriä, ei mehua. Ei, teidän Ilkka ei saa ihan vielä meiltä pikkuserkkua. Utelut eivät haittaa, olen jo tottunut. Oudointa on se, että tuntuu, että olen joutunut tähän tilanteeseen aivan yhtäkkiä. Vauvabuumi iski lähipiiriini yllättäen. Lähetin keväällä onnitteluviestejä syntyneistä esikoisista kolmelle ystävälleni, kahdelle lapsuudenkaverilleni, viidelle työkaverilleni ja kahdelle sukulaiselleni. Määrä on mittapuullani valtava. En muista kaikkien lasten nimiä, en edes sukupuolta.

Vaikka olen aidosti onnellinen ystävieni puolesta, samalla minua ahdistaa. Odottavatko kaikki, että minä olen seuraava? Biologinen kello on varmasti olemassa, mutta minulle biologinen kello on yhtä kuin paine siitä, että pitäisi olla seuraava. Kaikilla on jo esikoisensa, miksei minulla? Sosiaalinen paine on järkyttävän kova. Ja pahinta on, että se on sitä todennäköisesti vain omassa päässäni. Sosiaalinen paine saattaa silti olla joskus jopa syy hankkia lapsia.

– Ihminen haluaa kuulua ryhmään, ja lapsettomat tuntevat itsensä usein ulkopuolisiksi. Totta kai myös ikä tuo paineita. Se, että kaverit saavat lapsia, ei ole välttämättä huono asia. Monet eivät vieläkään tiedä, että naisen hedelmällisyyden lasku alkaa nopeutua jo 34-35-vuotiaana, psykologi ja psykoterapeutti Mirka Paavilainen kertoo.

Kuukausia kuplassa

Fakta on se, että jonkun on aina pakko olla kaveripiirinsä ensimmäinen äiti, jonkun taas viimeinen. Ja melkeinpä kaikki kipuilevat oman roolinsa kanssa. Lapsen saaminen muuttaa kaverisuhdetta, tietenkin. Mutta jos sanotaan, että äidillä on yhdeksän kuukautta aikaa totutella ajatukseen vauvasta ja muuttuvasta arjesta, sama aika on tärkeä myös ystäville. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, me muut tarvitsemme ajan hyvästelläksemme kokonaisen aikakauden ja lapsettoman elämän: viikonlopun mittaiset yökyläilyt, ex tempore -vierailut ja ulkomaanmatkat. Itsekästä ajattelua? Kyllä kai. Täysin normaalia? Ehdottomasti.

– Se, miten äidiksi tuleminen muuttaa ystävyyttä, riippuu siitä, miten lapseton ystävä suhtautuu lapsiperhe-elämään ja lapsiin ylipäätään. Millaiset odotukset hänellä on ystävyyden jatkumisesta? Onhan se iso muutos, etenkin nuorille aikuisille, joilla on vielä opiskelut kesken ja jotka elävät täysillä baarivaihetta. Kyllä se kummastuttaa, kun yksi jää yhtäkkiä kotiin vauvan kanssa, Paavilainen sanoo.

– Harva kuitenkin muuttuu äidiksi tulon myötä totaalisen toiseksi ihmiseksi. Monet heistä toivovat, että ystävyyssuhteet säilyisivät, vaikka he eivät itse osaisi pitää yhteyttä. Alku vauvan kanssa on niin intensiivistä.

Aivan, se kuuluisa vauvakupla, kun ystävän ajatukset pyörivät muutaman kuukauden vain ja ainoastaan vauvan ympärillä. Symbioosi on hormonien ja geenien ohjaamaa toimintaa. Siksi ei kannata loukkaantua, kun ystävä esimerkiksi lykkää tapaamista viikolla eteenpäin vauvan nukkumattomuuden takia.

Kun lapseton seuraa läheltä vauva-arkea, biologinen kello saattaa alkaa tikittää entistä kovemmin – tai sitten syntyy vastareaktio. Ehei, en ole todellakaan vielä valmis äidiksi! Ystävien uusi arki kun ei aina näytä niin ruusuiselta.

– Monille muodostuu väärä käsitys ystävien puheiden perusteella. Jos vastareaktio on se, että kaikki kuulostaa kauhealta, noukkii ihmisten puheista aina sen negatiivisen. Mutta jos lapsiperheelliseltä kysyy, haluaisiko hän takaisin lapsettoman elämän ja kaduttaako, harvaa kaduttaa. Ystävilleen kertoo usein negatiivisia asioita, sillä sitähän varten ystävät ovat. Että pääsee tilittämään, Paavilainen pohtii.

Vapaaehtoisesti lapsettomien eli vela-ihmisten mieli ei muutu, vaikka lapsia olisi lähipiirissä kymmeniä, mutta ristiriitaiset tunteet lasten hankkimisesta kertovat siitä, ettei asia ole itselle yhdentekevä. Siitä yhtäkkinen ahdistukseni ja paineet siis kumpuavat. Asia on minulle tärkeä ja arvotan perheen elämässäni korkealle.

32-vuotias ystävänikään ei ollut ehtinyt miettiä tosissaan perheen perustamista ennen kuin hänen paras ystävänsä kertoi olevansa raskaana. Se oli täydellinen shokki. Tämähän oli aina sanonut, ettei halua lapsia, eihän hän edes tykännyt vauvoista! Alkujärkytyksen jälkeen ystävälleni tuli pettymys, sitten epäusko. Sitten vasta paineet.

– Nyt kun bestikseni on raskaana, jännitän sitä, että mitä jos en voi saada lapsia? Olisi kamalaa jäädä kaveriporukan ainoaksi lapsettomaksi, kun muut ovat niin onnellisia lapsistaan, ystäväni pohti.

Lapsettomuuden lisäksi ystäväni jännitti myös paljon pienempiä asioita. Kuten sitä, jääkö hän ulkopuoliseksi, kun ne kaverit, joilla on jo lapsia, alkavat todennäköisesti viettää enemmän aikaa yhdessä. Ja sitä, että vanhat perinteet muovaantuvat uusiksi tai lakkaavat kokonaan.

– Ehdin varata bestikseni kanssa lomamatkan ennen kuin hän sai tietää olevansa raskaana. Ensimmäinen ajatukseni oli, ettemme voi tehdä reissulla perinteisiä yhteisiä juttujamme, kuten juoda viiniä ja juoruta. Olin todella pettynyt, mutta samalla häpesin omaa itsekästä ajattelutapaani.

Älä hylkää!

Ystäviä tulee ja menee, ja välit lähentyvät taas viimeistään silloin, kun saa omia lapsia. Niin toitotetaan keskustelupalstoillakin, jonne eksyin iltamyöhällä etsimään lisää vertaistukea. Oman ongelmani sijaan törmäsin viestiketjuihin, joissa tuoreet äidit kertovat ystäviensä hylänneen heidät. Kukaan ei soita, illanviettoihin ei pyydetä mukaan eikä lapsijuttuja jakseta kuunnella. Omatuntoni huutaa. Tajuan, etten ole puhunut hyvän ystäväni kanssa sen jälkeen, kun hän synnytti esikoisensa. Siitä on nyt yli kaksi kuukautta. Kyse ei ole sitä, etteikö minua kiinnostaisi. Olen vain ajatellut, että yhteydenottoni häiritsee häntä. En ole viitsinyt tunkea hänen äitiyskuplaansa olemattomine ja vähäpätöisine kuulumisineni. Väärin!

– Ystävyyden voi pilata sillä, että lopettaa yhteydenpidon, koska olettaa, ettei toista kiinnosta mikään muu kuin vauva, Paavilainen kertoo.

Kun vihdoin tartun luuriin, ystäväni vastaa miltei kuiskien, koska vauva nukkuu hänen sylissään. Kysyn häneltä suoraan, onko hän ehtinyt miettiä, miksei minusta ole kuulunut mitään.

– En todellakaan! En ole edes ajatellut koko asiaa. Tiedän, että vaikka olet toisella puolella Suomea, jatkamme siitä, mihin viimeksi jäimme.

Huokaisen helpotuksesta. Ystäväni kertoo olleensa vauvakuplassa, jonne eivät mahdu kavereiden kuulumiset, Facebook-päivitykset tai maailman asiat, varsinkaan ne negatiiviset. Siksi hän ei ole lukenut uutisia tai ehtinyt miettiä, onko pitänyt tarpeeksi yhteyttä ystäviinsä. Silti hän potee samaan aikaa yksinäisyyttä.

– Osasin varautua moneen asiaan, mutta en tähän yksinäisyyteen. Arki on aikamoista neljän seinän sisällä olemista. Vähän masentavaakin, kun vauvasta ei ole vielä seuraa.

Ystäväni kertoo kaipaavansa ystäviä, ihmisiä ylipäätään. Että saisi olla välillä muutakin kuin äiti, jutella jostain muustakin kuin vauvoista. Samaa Paavilainenkin painottaa. Koska kaikki kyselevät lapsesta muutenkin ihan riittävästi, on tärkeää muistaa kysyä äidiltä, mitä hänelle kuuluu.

Ystäväni mielestä ihaninta olisikin, jos joku tulisi käymään, keittäisi kahvia, kertoisi kuulumisiaan ja kuuntelisi aidosti. Olisi aivan kuin silloin ennen. Tiedän, mitä teen ensi kerralla. 

Pikkuinen Anacã-poika saa sisaruksen. Onnea!

Taas uusi Victoria's Secret -vauva! Eteläafrikkalainen huippumalli Candice Swanepoel, 29, odottaa toista lastaan. Malli virallisti asian julkaisemalla Instagramissa suloisen kuvan ja tekstin "joulu tuli ajoissa".

Ja kyllä, tämä tarkoittaa, että Swanepoel todella oli raskaana kävellessään Shangaissa marraskuussa järjestetyssä Victoria's Secret -näytöksessä. Mediassa ehdittiin jo hehkuttaa, millaiseen kuntoon hän oli ehtinyt synnytettyään ensimmäisen lapsensa Anacãn lokakuussa 2016. 

Swanepoelin kumppani on brasilialainen miesmalli Hermann Nicoli. Pari on seurustellut siitä saakka, kun he tapasivat Pariisissa Swanepoelin ollessa vain 17-vuotias. 

Naisen lähimpiin kavereihin kuuluvat muun muassa mallikollegat Behati Prinsloo, Doutzen KroesLily Aldridge ja Rosie Huntington-Whiteley. Kukakohan saa kunnian olla pikkuisen kummi?

@angelcandices


Lähde: Vogue
Kuvat: MVPhotos

Katso myös:

Haluatko säästää? Kuusi vinkkiä, joiden avulla pääset oikeasti alkuun

Mielipiteitä jakava Reino Nordin: "Kyllästyin murjottamiseen ja katkeruuteen"

Helppo ja herkullinen joululahjaresepti: suolakeksifudge

Ihanimman lahjan eteen on uhrattu seteleiden sijaan aikaa. Herkullinen suolakeksifudge onnistuu aloittelevaltakin leipurilta!

Suolakeksifudge

Ainekset:

2 ½ dl kuohukermaa
2 ½ dl sokeria
ripaus suolaa
25 g voita
1 ½ rkl glukoosisiirappia
20 g suolakeksejä
100 g maitosuklaata
sormisuolaa

Tee näin:

Kiehauta kerma ja sokeri kattilassa. Lisää suola, voi ja glukoosisiirappi. Anna seoksen kuplia koko ajan sekoittaen noin 15 minuuttia tai kunnes se on selkeästi paksumpaa. Rouhi suolakeksit joukkoon. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun astiaan, ripottele pinnalle sormisuolaa ja anna jäähtyä. Leikkaa paloiksi.

Kuva: Juha Salminen

Katso myös:

Haluatko säästää? Kuusi vinkkiä, joiden avulla pääset oikeasti alkuun

Finnairin lentäjänä työskentelevä Pia Stenholm: ”Uravalinnastani ollaan yllättyneitä sukupuoleni takia”

Janni Hussi: "En halua heittäytyä suhteeseen, ellei toisen ajatteleminen saa sydäntäni hakkaamaan"