Tämä on ihan älyttömän huono ajatus. Asetan herätyskelloni soimaan 5.45 ja olen jo valmiiksi sitä mieltä, ettei tästä tule mitään. En muista milloin viimeksi olisin herännyt niin aikaisin arkiaamuna töihin, ihan muuten vain. En ehkä koskaan. On huhtikuun alku ja olen päättänyt testata, voinko vaihtaa iltaihmisestä aamuihmiseksi.

Tavallisesti herätyskelloni soi kahdeksalta, joskus torkutan yhdeksään asti. Rakastan nukkumista ja hitaita aamuja. Vaikka nukahdankin yleensä yhdeltätoista illalla, nautin siitä, että voin välillä kukkua yömyöhään asti ja tehdä omia juttujani silloin, kun muut jo nukkuvat. Minulle on enemmän kuin normaalia siivota vaatehuone vielä puolilta öin ja sinnitellä joskus yhdellä silmällä aamukolmeen asti katsomassa Netflixiä.

Mutta ei enää. Haluan olla aamuvirkku. Aivan kuten Oprah, Margaret Thatcher ja sähkölampun keksinyt Thomas Edison. Miljardööri Sir Richard Bransonkin on herännyt aamuviideltä viimeiset 50 vuotta.

– Olen oppinut urallani sen, että jos herään aikaisin, saavutan päivän aikana ja samalla myös koko elämäni aikana enemmän asioita, Branson on sanonut.

Jotkut tutkimukset ovat kärjistäneet, että aamuvirkut ovat menestyjiä. Ja menestyjät heräävät keskimäärin kello 5.45. Tutkimusten mukaan aamuvirkut ovat myös iloisempia, aktiivisempia ja tehokkaampia. Siksi maaginen kellonaika on minunkin tavoitteeni kahden viikon ajan.

Voittajafiilis!

Ulkona on vielä hämärää, kun katson aamu-tv:tä, kauhon chiapuuroa suuhuni toisella kädellä ja piirrän kulmakarvaa toisella. En ole lainkaan väsynyt, vaan yllättävänkin pirteä. Ehkä innostus pitää minut hereillä. Olen töissä jo seitsemältä, joten kun muut valuvat töihin yhdeksäksi, olen saanut parin tunnin ajan keskittyä töihini ilman häiriöitä: kirjoittaa, ideoida ja hoitaa pitkään roikkuneita asioita. Tehokkuuteni on huipussaan, koska puhelin ei soi, eikä sähköposti tuuttaa uutta viestiä. Mikä voittajafiilis! Tajuan nyt, miksi aamuvirkut hehkuttavat sitä, miten paljon he saavat aikaan, kun muut vielä torkuttavat.

Ja aamuvirkkuja on paljon, 47 prosenttia suomalaisista. Loput ovat iltavirkkuja tai jotain siltä väliltä. Tutkimuksissa on todettu, että vuorokausirytmin määrittävät puoliksi geenit ja puoliksi ympäristötekijät. Rytmin kääntäminen on siksi hankalaa, muttei mahdotonta.

– Sisäistä kelloa voi kääntää haluttuun suuntaan, mutta suuria hyppäyksiä ei voi tehdä. Luontainen rytmi pysyy läpi koko aikuisiän. Ihanteellisinta olisi pystyä noudattamaan omaa sisäistä rytmiään, unitutkija ja tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden hyvinvoinnin laitokselta kertoo.

Partosen mukaan muutoksen voi tehdä äkkiseltään suurena hyppäyksenä, mutta myös paljon varovaisemmin. On yksilöllistä, mikä sopii kenellekin. Kellon voi asettaa herättämään aluksi 5–10 minuuttia aikaisemmin, seuraavana aamuna taas toiset 5–10 minuuttia.

Vuorokausirytmin vaihtaminen keväällä on paljon helpompaa kuin esimerkiksi umpipimeällä marraskuussa. Silloin sisäinen kello pyrkii jätättämään ja hiipimään myöhemmäksi. Talviaikaan heräämistä helpottavat muun muassa sarastusvalot, jotka matkivat aamunsarastusta tai kirkasvalolaitteet, joiden valossa kannattaa kylpeä aamun ensimmäiset 30 minuuttia. Onneksi minulla on verhojen välistä hiipivä aurinko.

Treeni-inspistä Obamalta

Aikuinen ihminen tarvitsee keskimäärin 6–9 tuntia unta yössä. Määrä on riittävä silloin, kun herää virkeänä ja pysyy virkeänä koko päivän. Niitä kahta asiaa Partonenkin kannustaa seuraamaan rytminvaihdoksen aikana. Jos väsyttää, silloin vain aikaisemmin nukkumaan, liikuntaa päivään, ruokarytmi kuntoon ja heräämisajat säännöllisiksi.

– Omasta sosiaalisesta kalenterista pitäisi löytää se itselle paras heräämisaika. Se voi vaihdella arkena puolella tunnilla, vapaapäivinä voi nukkua tunnin pidempään, Partonen kertoo.

Tunnustan, että testin alussa haukottelen jatkuvasti, tankkaan kahvia ja haaveilen keskellä päivää sänkyyn kömpimisestä. Liikunta on kuitenkin se kaikkein paras keino pysyä virkeänä. Silloin kun tekisi mieli vain nukkua päiväunet, pitäisikin lähteä lenkille.

– Liikunnan ansiosta luontainen väsymys tulee helpommin ja aikaisemmin illalla. Mutta jos on pakottava tarve nukkua päiväunet, 10–20 minuuttia riittää ja mielellään mahdollisimman aikaisin iltapäivästä. Se ei vielä verota yöunta.

Monet julkkikset ja yritysjohtajat ovat tunnetusti aamutreenaajia. Michelle Obama on kertonut heräävänsä puoli viideltä ja treenaavansa ennen kuin muu perhe herää, Microsoftin perustaja Bill Gates taas juoksee aamulla tunnin kuntomatolla. Siksi minäkin yritän herätä kerran 5.30 ja suunnata lenkkipolulle. Mitä muutakaan voisin tehdä siihen kellonaikaan? Yllätyn kuinka energinen olen ja kuinka virkeäksi tunnen itseni sen jälkeen. Ja kyllä, liikuntasuoritus silmät ristissä antaa tunteen siitä, että on saavuttanut jotain suurta heti aamusta.

Liian aikaista nukkua

Testini edetessä huomaan, etteivät aikaiset herätykset olekaan vaikeinta rytmin vaihtamisessa. En torkuta, nousen ylös reippaasti ja nautin pitkistä ja hitaista aamuista. Meikkaan kaikessa rauhassa, kokkaan aamupalaa ja käyn poikkeuksellisesti jopa aamusuihkussa. Pistän oikein hiusnaamionkin, mitä luksusta!

Yllättäen kaikkein vaikeinta on nukkumaan meneminen. En ollut ennen tajunnut, että siitäkin voi stressata. Joudun suunnittelemaan iltani etukäteen ja vakoilemaan kelloa jatkuvasti. Heti kuuden jälkeen alkavat paineet: ehdinkö tehdä kaikkea? Käydä kaupassa, kokata, syödä, siivota, nähdä ystäviä, olla kaupungilla, lukea ja roikkua somessa. On yllättävän haastavaa järjestää elämänsä uudestaan vain sen takia, että ehtii sänkyyn viimeistään kymmeneltä ja saa unitunnit täyteen. Onneksi minulla ei ole ongelmia nukahtamisessa, ja etenkin testin alussa mieleni tekee kömpiä sänkyyn mahdollisimman aikaisin univajeen takia.

Luontainen väsymys tulee suurimmalla osalla kello 22–24 välillä. Aamuvirkut käyvät nukkumaan yleensä iltakuuden ja yhdeksän välillä, iltavirkut taas tavallisesti puolen yön ja aamukolmen välillä. Helpottavaa tietää, että menen nukkumaan samoihin aikoihin kuin valtaosa suomalaisista, mutta silti iltaihmisten määrä on noussut maassamme 1980-luvulta. Syitä voi etsiä iltapainotteisista aikatauluista, joita nykyään noudattamme. On epäsäännöllisiä työaikoja, vuorotöitä, harrastuksia ja tapahtumia. Nykyään suuret päivittäistavarakaupatkin ovat auki yhteentoista asti.

– Ne pakottavat meidät tietynlaiseen rytmiin ja vääntävät meitä enemmän iltaihmisten suuntaan.

Riskialtis iltavirkku

Iltakukkujien määrän kasvu on Partosen mielestä huolestuttaa, sillä heillä on tutkimusten mukaan epäterveellisempi ruokavalio, he tupakoivat useammin, juovat runsaammin alkoholia ja liikkuvat vähemmän. Heillä on myös aamuvirkkuja useammin erilaisia sairauksia tai sairauksien oireita, kuten esimerkiksi masennusta.

– Tältä kantilta katsottuna kannattaa siis olla aamuvirkku tai jotain siltä väliltä. Silloin riskit eivät ole niin suuret.

Turha varmaan siis kaivaa esiin tutkimuksia, joiden mukaan iltaihmiset ovat fiksumpia, hyvämuistisempia, luovempia ja uskaltavat ottaa riskejä aamuvirkkuja paremmin.

– En luottaisi näihin tutkimuksiin kovinkaan paljoa. Aineistot saattavat olla pieniä ja valikoituja. Tulokset eivät aina toistu samanlaisina tutkimuksesta toiseen.

Eikö siis mikään fakta puhu iltavirkkujen puolesta?

– Eivät tietenkään kaikki iltavirkut sairastu, riski on vain suurempi. Jos he pystyvät noudattamaan luontaista rytmiään eli järjestämään työt ja opiskelut niin, etteivät he kärsi suurista univeloista, silloin myös terveysriskit pienenevät.

Mitä olen menettänyt?

Uuteen päivärytmiin tottuu kuulemma kahdessa viikossa. Kun testini on loppusuoralla, herään vaivattomasti, joskus jopa ennen herätyskelloa. En ole sen väsyneempi kuin ennen, mutta en virkeämpikään. Haluan testin jälkeen pitää kiinni aikaisista herätyksistä vain siksi, että nautin uudesta päivärytmistäni. Ennen olen tuhlannut aivan liian monta aamun tehokasta tuntia nukkumiseen. Mitä kaikkea olen menettänytkään? Kuuden herätyksen sijaan siirrän kuitenkin rytmini seitsemään ja menen nukkumaan aina saman päivän puolella. Partosesta suunnitelma kuulostaa hyvältä.

– Jos sinulla ei ole tarvetta nukkua päiväunia, aikataulu on sinulle sopiva. Tärkeintä on tutkiskella itseään ja löytää se itselle paras rytmi.

Ei siis kannata änkeä itseään mihinkään muottiin vain, koska menestyjät heräävät puoli viideltä. Niitä on nimittäin iltakukkujissakin, esimerkiksi Britannian entinen pääministeri Winston Churchill ja Facebookin perustaja Mark Zuckerberg, joka saattaa valvoa arkena aamukuuteen asti. Partosenkin mielestä on turhaa kaivella yhteyttä menestyjien ja päivärytmin välille.

– Se on kaikki vain myytin luomista.

Kuva: iStock

Ihanimman lahjan eteen on uhrattu seteleiden sijaan aikaa. Herkullinen suolakeksifudge onnistuu aloittelevaltakin leipurilta!

Suolakeksifudge

Ainekset:

2 ½ dl kuohukermaa
2 ½ dl sokeria
ripaus suolaa
25 g voita
1 ½ rkl glukoosisiirappia
20 g suolakeksejä
100 g maitosuklaata
sormisuolaa

Tee näin:

Kiehauta kerma ja sokeri kattilassa. Lisää suola, voi ja glukoosisiirappi. Anna seoksen kuplia koko ajan sekoittaen noin 15 minuuttia tai kunnes se on selkeästi paksumpaa. Rouhi suolakeksit joukkoon. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun astiaan, ripottele pinnalle sormisuolaa ja anna jäähtyä. Leikkaa paloiksi.

Kuva: Juha Salminen

Katso myös:

Haluatko säästää? Kuusi vinkkiä, joiden avulla pääset oikeasti alkuun

Finnairin lentäjänä työskentelevä Pia Stenholm: ”Uravalinnastani ollaan yllättyneitä sukupuoleni takia”

Janni Hussi: "En halua heittäytyä suhteeseen, ellei toisen ajatteleminen saa sydäntäni hakkaamaan"

Liikennelentäjä Pia Stenholmilla on takanaan yli miljoona lennettyä kilometriä. Kaupungit ja työkaverit vaihtuvat päivittäin, mutta yksi asia pysyy samana: intohimo ilmailuun

Työnkuva

Pia Stenholm työskentelee Finnairilla perämiehenä, tai epävirallisemmin ”toisena ohjaajana”. Pia siis vastaa kapteenin kanssa lennon suorittamisesta. Kapteenilla on aina hiukan isompi vastuu ja velvollisuus, mutta itse lentämistä kapteeni ja perämies tekevät lennoilla saman verran.

– Lentäjän työ on normaalioloissa suhteellisen helppo työ, jossa pääsee kuitenkin päivittäin haastamaan itseään ja ottamaan vastuuta, Pia kertoo.

Hyvä fyysinen kunto on lentäjälle etu. Työssä on jaksettava istua pitkiä aikoja putkeen, ja kropan on kestettävä vuorotyön tuomat rasitteet. Lentäjän työ ei ole välttämättä paras valinta silloin, jos ihminen on luonteeltaan kova stressaamaan.

– Ikävämpiä ovat tilanteet, kun eteen tulee jotain meistä riippumatonta, kuten huono sää, joka estää lennon lähdön tai laskeutumisen aikataulussa. Otsalle nousee pieniä hikikarpaloita, kun tietää, että myöhästyminen vaikuttaa jokaiseen koneessa istuvaan matkustajaan.

Pia oli 7-vuotias, kun hän matkusti ensimmäistä kertaa lentokoneella. Ilmailu kiehtoi jo lapsena, mutta Pia haaveili aluksi lentoemännän ammatista. Uravalinta kuitenkin konkretisoitui lopullisesti teini-iässä isän kannustamana.

Koulutus

Pia muutti 16-vuotiaana Vääksyyn, jossa hän kävi ilmailulukion. Sen jälkeen Pia haki ilmailuopistoon.

– Jo pelkkä hakeminen opistoon kesti kahdeksan kuukautta. Meiltä testattiin muun muassa looginen päättelykyky sekä avaruudellinen hahmotuskyky. Yhdessä testissä meidän piti istua pimeässä huoneessa ja tuijottaa pomppivaa palloa. Aina kun pallo pomppasi pidemmälle, piti painaa nappia, Pia muistelee.

Pia pääsi ensimmäisellä yrittämällä opiskelemaan ammattilentäjäksi. Koulutus ei kuitenkaan alkanut heti. Ilmailuopistossa aloittavat oppilaat jaetaan useaan ryhmään, ja ryhmät aloittavat opinnot eri aikaan. Pia päätti silloin hakea Tampereen teknilliseen yliopistoon lukemaan tietojohtamista.

– Ajattelin, että olisi hyvä luoda itselleen myös suunnitelma b, sillä lentäminen on erittäin suhdanneherkkä ala.

Lopulta Pia aloitti ilmailualan opinnot 21-vuotiaana. Kun hän valmistui, Suomen talousnäkymät olivat heikot. Pia ehti aloittaa liikennelentäjän uran ulkomailta, kunnes paikka Finnairilta aukesi. Nyt hän on ollut perämiehenä vuoden.

– Yksi tärkeimmistä taidoista tällä alalla on sosiaalisuus ja se, että tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Saatan istua saman tyypin kanssa ohjaamon oven takana kymmenen tuntia putkeen. Lisäksi koneen matkustamohenkilökunta vaihtuu jokaisella lennolla. Myös tylsyyttä on kestettävä, eikä lentäjän keskittyminen saa herpaantua missään vaiheessa.

Parasta työssä

Pian mielestä työn suola ovat ihmiset, niin matkustajat kuin kollegatkin. Tiimityön tärkeys näkyy erityisesti ohjaamossa. Kapteeni ja perämies muodostavat kokonaisuuden, ja kummallakin on omat vastuualueensa.

– Voin aina luottaa siihen, että vedämme yhtä köyttä. Se onkin yksi syy, miksi töihin on niin kiva tulla.

Pian mukaan jokaisella ilmailualalla olevalla tyypillä on pakko olla jonkinlainen palo lentämiseen ja ilmailuun. Ilman sitä työ saattaa tuntua puulta, eikä niitä satunnaisia 14 tunnin työpäiviä jaksa suorittaa.

Urahaaveet

Pia kertoo, että hänellä on aina ollut unelma, jota kohti hän on mennyt.

– Nyt olen saavuttanut unelmani ammatillisesti. Ilmailulukiosta lähtien halusin olla lentäjä juuri nimenomaan Finnairilla.

Pian mukaan monet lentäjät lentävät jonkin aikaa Euroopan sisäisiä lentoja ja hakeutuvat sitten tekemään pidempiä, kaukokohteisiin suuntautuvia matkoja. Pialle Euroopan ja Lähi-Idän kohteet tuntuvat juuri nyt parhailta, eikä hän muuttaisi työssään mitään.

Pia uskoo, että tulevaisuudessa naisia nähdään enemmän liikennelentäjinä. Tällä hetkellä esimerkiksi Finnairilla naislentäjiä on 30, miehiä yli 900. Finnairin ensimmäiset naislentäjät ovat jo eläkkeellä, mutta silti Piankin uravalinnasta ollaan yllättyneitä hänen sukupuolensa takia.

– Kerran ennen lentoa ohjaamoon tuli vierailulle mies pienen poikansa kanssa. Isä totesi pojalleen, että katsos, tuo setä lentää meidät perille, viitaten vieressäni istuvaan kollegaan. Silloin minun oli pakko korjata, että kyllä se on tämä täti, joka lentää teidät tänään perille. Silloin tajusin, että maailma ei todellakaan ole vielä valmis.

CV

Pia Stenholm, 27, työskentelee liikennelentäjänä Finnairilla.

Koulutus: Valmistunut ammattilentäjäksi Suomen ilmailuopistosta. On lisäksi lukenut tietojohtamista Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Työpäivän pituus: 9–10 tuntia.

Kielitaito: Englanti, ruotsi ja saksa.

Tärkeimmät työvälineet: Lentokone sekä sen ohjaamotietokone, lentolaukku ja vesipullo.

Motto: Jos et koskaan tavoittele unelmiasi, et koskaan saavuta niitä.

Nainen, jota ihailee: ”Lentokapteeni Orvokki Kuortti oli aikansa edelläkävijä. Orvokki syntyi vuonna 1932, ja hänen nuoruudessaan naisten hakeutuminen ilmailualalle, ja nimenomaan ohjaamon puolelle, oli todella vaikeaa.”

Uran käännekohdat

Ilmailuopiston opinnot, 2012–2014

”Hakuprosessissa karsitaan pois kaikki alalle sopimattomat tyypit. Vaikka olemme kaikki omanlaisiamme persoonia, tulemme hirveän hyvin toimeen keskenämme.”

Ensimmäinen lento yksin, 2012

”Ensimmäinen yksinlento pienkoneella Malmin lentokentältä oli ikimuistoinen kokemus. Kun astuin ulos koneesta, kurssikaverini odottivat minua hallilla vesisankojen kanssa. Koulussa oli tapana, että jokainen ensimmäistä kertaa yksin lentävä kastetaan. Kirjaimellisesti.”

Työllistyminen Finnairille, 2016

”Vaikka naisia on ohjaamossa prosentuaalisesti paljon vähemmän kuin miehiä, en ole ikinä kokenut syrjintää. Ohjaamossa olemme kaikki tasavertaisia.”

Kuvat: Lasse Leckin

Katso myös:

Janni Hussi: "En halua heittäytyä suhteeseen, ellei toisen ajatteleminen saa sydäntäni hakkaamaan"

19-vuotias Milja on paras ystävä mumminsa kanssa – "Ihailen sitä, kuinka rakkaudella hän huolehtii pyörätuolissa istuvasta miehestään"

Valitsimme vuoden parhaat kauneustuotteet – tässä ovat Cosmopolitan Beauty Awards 2018 -voittajat